Ihana haaste, jossa oli tarkoitus penkoa arkistojen kätköistä kesäisiä kuvia. Kylläpä tuli mainio fiilis pelkästä katselemisesta.
Nyt tämä sama näkymä on tällainen:
Meidän kesäämme kuuluu olennaisena osana pihalla puuhailu. Tässä vähän eksoottisempaa aktiviteettia, kun kuopus heittelee pakastamiamme lumipalloja keskellä kesää.
Vaikka en mikään puutarhaihminen tai viherpeukalo olekaan, nautin kauneudesta, kukkasista ja kesän vehreydestä. Tämä kuva on Vivamosta, Lohjalta. Upea hiljaisuuden puutarha!
Ennen kun muutin tänne paikkakunnalle kävin muutamia kertoja etukäteen tutustumassa ja katselemassa asuntotarjontaa. Muutama paikka teki minuun heti vaikutuksen. Yksi on pieni punainen mökki heti rautatieaseman lähettyvillä (asuisinkohan minä joskus vielä siinä?), toinen tämä kannasmainen tie, joka vie nykyiseen asuinpaikkaamme. Edelleenkin, melkein joka päivä muistan ihailla ja ihastella järven kauneutta, sitä, että se on joka päivä, miltei joka hetki eri näköinen. Eri tavalla kaunis. En haluaisi turtua siihen koskaan!
Samaista järveä käyn välillä ihailemassa lähempääkin kuin ohi ajaessani. Tässä päiväkahvi ennen kesäistä iltavuoroa.
Ihan tavallisetkin paikat näyttävät ja tuntuvat kesällä kauniilta. Tässä makoilimme kuopuksen kanssa koulun pihalla hämähäkkikeinuissa, tuijotimme taivasta, pilviä ja vähän muutakin ympäristöä.
Näitä rakastan myös. Kesäisiä auringonlaskuja.
Kyllä se sieltä taas tulee. Kesä!