Sivut


tiistai 20. syyskuuta 2016

Teetä ja sympatiaa

Sitä sympatiaa tuli terveysasemalla ensin puhelimitse ja sitten paikan päällä niin että vedet tirsuivat kahteen otteeseen silmistä. Minä olen sillä lailla oudosti rakentunut, että jaksan jaksan ja sinnittelen päälle päin vahvana ja vahvanoloisena, mutta sitten kun joku herkeää empaattiseksi, itkuksihan se menee. Joskus ihan pikkasen noloa. No nyt sain muutaman päivän sairaslomaa, koska tämä tauti ei vieläkään ole ihan kokonaan ohi ja pelkään, ettei menekään, jos sinnittelen työmaalla. 

Sairaanhoitaja jäi puistelemaan päätään ja miettimään altistus- ja terveystilannettani. Tämä on siitä hassu tilanne, että kyseessä on ystävän mies, joka tietää kyllä muutoinkin altistukseni, mutta töissä sitten ihan oikeasti aina oivaltaa miten kokonaisvaltaisesti se minuun ja perheeseeni vaikuttaa. Altistus kun on sellainen juttu, että kun sitä ei näe ulospäin, enkä sitä todellakaan joka tilanteessa korosta, niin se tuppaa ihmisiltä unohtumaan. Tälläkin kertaa lamppu syttyi päähän ja näin, kuinka tyyppi jäi järkyttyneenä ajattelemaan, että "On tuo Marjaanan tilanne Ihan Oikeasti aivan kamala!" - ja sanoikin sen toki.



Kotiin päästyäni tein ensi töikseni salaatin,
Sitä teetä sitten illalla.
Tai lämmintä mehua...


Kun lähdin sairaslomalappu kainalossa ja nenäliinaan tyrskien pois terveyskeskuksesta käveli ohitsesi yksi ihana mies, joka on ihan aikuinen, mutta lapsen tasolla ja -mielinen. Hän huikkasi minulle, että "Onko flunssa iskenyt?" Koitin lennossa vastata jotain myöntävää ja piilotella samalla punaisia silmiäni, jolloin hän vielä perääni: "Sun pitää juoda lämmintä mehua!" Ai että, siitäkös ne padot sitten oikein kunnolla aukesivat.

Onneksi ihmiset ovat ihania, vaikkei olo olekaan!

20 kommenttia:

  1. Äitillä silmät kostuivat ja pala kurkussa kirjoitan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sellasia just ihmiset ovat <3

      Niin, ja se sun pieni avustuskin mua helpotti ja liikutti, kiiiitos!

      Poista
  2. Täälläkin on roskia silmissä <3
    Muista juoda sitää lämmintä mehua. Voi kun asut niin kaukana, tulisin vahtimaan, että varmasti juot ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä teetä korkeintaan, oon tosi huono juomaan lämpimiä juomia kuin kahvia... Mut mä yritän <3

      Poista
    2. Olutta tai siideriä? Tai molempia?

      Poista
    3. Hah :) Vaikka molempia :)

      AM:n lääkäri oli kasvainten poiston jälkeen käskenyt myös juoda; "juokaa vaikka olutta, kunhan juotte". -Outo kommentti lääkäriltä, ihmetteli AM. "Minä olenkin urologi, en sisätautilääkäri" :D :D
      Just just...

      Mutta siis - kunhan juot, voithan kokeilla juoda yhtä aikaa, laita pilli molempiin ja imaise ;) Kerro sitten miltä maistui :D

      Poista
    4. Yääh, edes mä en kykene tuohon ;-)

      Poista
  3. Tietyssä mielen- ja kehontilassa kyllä ne hanat aukeaa heti, jos joku osoittaa empaattisuutta. Tai mulla aukee, jos mun ite pitää puhua omista ongelmistani, vaikkei muuten niin itkettäiskään. Mutta onpa hienoa, että on terveydenhuollossakin ymmärtäviä ihmisiä!

    Heti tuli vesi kielelle tuosta kuvasta, kun siinä oli JUUSTO.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla joskus tulee sääli itteäni kun ajattelen tai tosiaan puhun omista vaikeuksistani, ja sitten tulee itku. Ollaan me "hassuja"... ;-)

      Juusto, heh, ja mä vielä laitoin pienen palan että riittäis huomiseen salaattiin kans!

      Poista
  4. Hyvännäköinen salaatti :)

    Meillä mies just sanoi, et eikö se (mun) altistuminen olekaan ihan huuhaata. Melkein suutuin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olisin ehkä vähän enemmänkin kuin melkein suuttunut ... grrr!

      Poista
    2. Mä ymmärrän sen siinä meilessä, että enhän mä näytä ulospäin kovin sairaalta..

      Poista
    3. No totta - niinhän se on ja se hämää varsin monia. Ja sun mies tuntee sut hyvin, se voi veistelläkin vähän halutessaan ;-)

      Poista
  5. Mä olen ihan samanlainen, että kun joku on mulle yhtäkkiä hyvä, niin alan pillittää. Kestän kyllä vaikka ja mitä, mutta liikutun ihan hirveästi, jos saan sitä yllättävää tai vähemmänkin yllättävää sympatiaa. Ja sitten häpeän itseäni, kun se ei ole pari kyyneltä, vaan kun se vollotus ei meinaa loppua ollenkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just sama mulla, kun ne hanat sitten aukeaa, ne aukeaa kunnolla. Jotenkin se empatia on vaan niin vaikeeta vastaanottaa ;-)

      Poista
  6. Hyvä, että sait lisää lomaa. Sillä eihän se tauti parane, ellei saa levätä. Mä kävin hakemassa astmalääkkeet tänään lääkäriltä, kun huomaan, että jokainen flunssa nykyisin tekee olon melko vetämättömäksi. Lääkärikin myönsi, että keuhkokuume on voinut pysyvästi vahingoittaa keuhkoja niin, että tarvitsee lääkitystä flunssassa enemmän kuin tavallisesti.
    Taidamme olla muuten lähes kaikki noin rakennettuja, että itku tulee herkästi kun osoittaa empatiaa. Tai sitten me saadaan sitä empatiaa liian harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla, että joudutaan vaan olemaan vahvoja (äitit usein joutuu...) ja hoivaamaan muita ja oma hyvinvointi sitten jää vähän vähemmälle.

      Hyvä että sä sait lääkettä, kyllähän se flunssa aina panee keuhkot koville ja avaavalle on tarvetta. Mullakin on se alttius keuhkokuumeeseen, se olis nyt viimenen jota haluisin riesakseni!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana