Sivut


lauantai 30. heinäkuuta 2016

Kukkia, kiloja ja kohteliaisuuksia

Minulla oli aivan mainio loman aloitusilta. Ystävä kutsui minut ja erään toisen naisen luokseen kuoharille. Juttelimme, itkimme, nauroimme, sellaista yhdessäoloa, jonka vain naiset osaavat. Ehkä. Ja nimen omaan tietynikäiset naiset. Meillä on ystävän kanssa kahdeksan vuotta ikäeroa ja tämä kolmas oli sitten vielä sen toiset kahdeksan vuotta kokeneempi. Miten mahtavaa olla ja jakaa asioita syvällisten, kokeneiden ja tunteikkaiden ihmisten kanssa.






Sain paitsi tuon aivan ihanan muhkean kukkakimpun, myös yhden spontaaneimmista ja kauneimmista kohteliaisuuksista, jonka olen kuunaan kuullut. Melkein kesken lauseeni ja ainakin kesken vedenhakureissuni tämä toinen nainen sanoi: "Kuule Marjaana, mun on pakko sanoa, että sulla on ihan mielettömän kaunis ja naisellinen vartalo!"

Oho! Olin juuri ostanut kirpputorilta kolmella eurolla kesämekon, josta aprikoin, että voinko pitää sitä ihan sellaisenaan, ilman "jakkua" tai mitä lie liehuketta, joilla aina vähän itseäni koitan piilotella. Jotenkin sitä on ihan hirveän vaikea olla sinut itsensä ja kroppansa kanssa, kun tausta on sellainen kuin minulla on. Painoin ikiajat noin 50 kiloa ja pahimpina aikoina sen allekin. Esikoista odottaessa paino nousi, mutta mitään siitä ei jäänyt jäljelle kun poika imi minut niin tehokkaasti kuiviin. Kuopuksen kanssa paino nousi vielä enemmän, mutta silloin se ei sitten enää lähtenytkään. Ei sitten millään. Ikää oli tullut, ja asuimme hometalossa, aineenvaihdunta oli aivan sekaisin. Myöhemmin diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja sittemmin olen päässyt pahimmista lukemista (liki 80 kiloa) alaspäin, mutta en tokikaan lähellekään niitä aiempia lukemia. 

Tällä hetkellä olen juurikin sellainen "naisellisen" muotoinen ja useimpina päivinä ihan tyytyväinen peilikuvaani. Koitan tolkuttaa itselleni, että näillä vuosilla ja kaksi lasta synnyttäneenä saa elämä jo näkyäkin. Miten se silti voi olla niin vaikeaa kantaa itseään ryhdikkäästi ja ylpeänä? Kohtalotovereita? Löytyykö?

10 kommenttia:

  1. Oon kans koittanu itelleni tuota puhua, ja toisinaan onnistun uskottelemaankin. Mun EI tarvi näyttää nuorelta ja hoikalta ja kauniilta, tämmöseksi paksuksi viisikymppiseksi eukoksi olen ihan siedettävän näköinen. Aina niitä liikakiloja mukana roikkuu, mutta on niitä ollu joskus enemmänkin.

    Naiselta ulkomuotokehut on yleensä vilpittömämpiä kuin mieheltä :) kannattaa uskoa ystävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No musta sä näytit kauniilta ja upealta naiselta, niin kuin sulle tekstasinkin!

      Ne liikakilot on niin suhteellisia, jos niitä nyt pari mukana kulkee niin mitä sitten? Pitäis vaan osata ylväämpänä itteään kantaa.

      Poista
    2. En unohda niitä sun sanoja ikinä. (Dementiavaraus!)

      Joo, niin kauan kun liikakiloista ei ole sanottavampaa terveydellistä haittaa, niin siinäpähän ovat. Ei niitä tahdo saada oikein poiskaan, ja jos sais, niin jäljelle jäis roikkuvaa ryppyistä nahkaa - onko se sitten yhtään sen esteettisempää?

      Poista
    3. No eikös nykyään olla sitä mieltä, että siellä normaalipainon ylärajalla ja lievän ylipainon puolella on naisilla ihan terveellistä olla? (Etin sen artikkelin vielä...)

      Ja oli se painoindeksi mikä tahansa, niin kun peilistä katsoo kaunis nainen, sisäisesti ja/tai ulkoisesti, niin sehän se on pääasia!

      Poista
  2. Täälläkö on siis menossa keskinäisen kehumisen kerho :)
    Ei kun oikeasti; ota kehut tosissasi - olet upea nainen!

    Minäkin kantaisin kiloni muuten melkein tyytyväisenä, mutta kun...no olisihan se kiva olla hoikempi :) Näyttäisihän se paremmalta, mutta ei sekään nyt se ihan niin iso ongelma olisi, jos vain saisi jonkun "tyylikonsultin" - ystävän, joka tulisi ja pukisi nätiksi eli minuksi, neuvoisi miten kannattaa pukeutua ja mitä värejä käyttää. Se silmä kun multa puuttuu. Mutta kuuntelisi mua kuitenkin :)
    Ja onhan nää mun kilot tietysti tietynlainen terveysriskikin, siksikin haluaisin laihduttaa. Mutta kun mieli muuten olisi "järjestyksessä", luulen että kilot lähtisi putoamaan vähän niin kuin itsestään siinä sivussa?
    Syytän tästä painonpudotuksen vaikeudesta vielä näitä pahuksen lääkkeitäkin; jokaisella taitaa olla yhtenä sivuvaikutuksena painonnousu ja jos on pieninkin mahdollisuus siihen olemassa niin tottahan SE on just se sivuvaikutus mikä muhun iskee :D TEKOSYY??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on just se kerho kokoontumassa ;-)

      Kuule, musta sairaus on ihan hyvä syy olla olematta ihan timmissä kunnossa. Se rajoittaa liikkumista (sulla) ja itseasiassa mullakin: talvella astmaisen keuhkot ei tykkää, sisäliikuntaa ei sisäilmasyistä voi harkitakaan ja sitten on vielä luonnonhomeet, joita esim nyt jo enenevässä määrin on ilmassa. Puuh, millon sitten liikut ja missä?

      Musta on hyvä päästä sellaseen tilaan, että on itella suht helppo ja hyvä olla ja on sinut kokonsa ja kilojensa kanssa. Sitten millään muulla ei ole väliä!!!

      Poista
  3. Oi, miten ihana ilta teillä onkaan ollut =). Muista tuo sanottu lause ja nosta se mieleesi silloin, kun itselläsi ei ole aivan yhtä varma olo. Omaan vartaloon lempeästi suhtautuminen alkaa olla valttia nykyään. Luulenpa, että jokaisella alkaa olla ulkonäköpaineita, vaikka naapuri ei sitä koskaan huomaisikaan. Ehkä se naapurikin miettii enemmän vain omaa itseään...

    Tämä postauksesi oli niin hieno esimerkki siitä, miten paljon hyvää yksikin lause voi saada aikaan. Eiköhän ruveta kertomaan läheisille ja muillekin enemmän siitä, mikä heissä on upeaa =)

    Kerrassaan naisellista sunnuntaita, anna sen mekon helmojen heilua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä puin - tietty - sen mekon tänään kaupunkireissulle päälle ja koitin kantaa itteni niin ryhdikkäästi kuin vaan mahdollista. Mä tallennan ne sanat kyllä syvälle sydämeen ja tutkiskelen niitä aina kriisin iskiessä.

      Itse asiassa niin jotenkin hupaisiaa on, että lause jatkui että olisinpa mäkin, ja mä taas olin ajatellut samaisesta naisesta, että olisinpa mä sen iässä yhtä upean näköinen ja -kroppainen. (Unohtui muuten sanoa, täytyy muistaa vielä korjata tilanne.)

      Sun neuvo kehua muita (ja itseä kans) on kyllä noudattamisen arvoinen. Oot sä viisas ja ihana nainen <3

      Poista
    2. Hyvä hyvä, jatka samaan malliin =).
      Mä luulen, että tästä lähtien kun näet sen mekon, niin sulle tulee supernaisellinen fiilis =D

      Poista
    3. Mä oon nopea oppimaan ;-)

      Ehkä mä myös ehdollistun sen mekon kans...!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana