Sain luettavakseni kuopuksen koulussa kirjoittaman tarinan. Se sai minut - virheineen kaikkineen - niin hyvälle tuulelle, että haluan jakaa sen kanssanne. Hyvä voittaa pahan, uskokaa pois!
***
Peikko ja noita
Olipa
kerran poika, nimeltään Sebastian, joka asui vuorella. Hän tiesi, että vuorella
asui noita, mutta hän ei tiennyt missä. Kerran Sebastian lähti jänismetsälle. Hän
tavalliseen tapaansa kiipesi viidakkopuuhun ja latasi aseensa. Sitten hän kuuli
askelten ääniä ja ilkeää naurua.
Hän
peitti itsensä viidakkopuun lehdellä. Lehden raosta Sebastian kurkisti, kuka oli
nauranut. Se oli noita ja Sebastian säikähti niin paljon että mätkähti puusta
suoraan noidan eteen. Noita sanoi:
"Kappas vaan, minähän löysin jonkun." Noita vangitsi Sebastianin
taikahäkkiin ja vei hänet mökkiinsä. Sebastian koetti rimpuilla irti
taikahäkistä, mutta se ei rikkoontunut.
Noita
vei Sebastianin mökkiinsä. Sebastian pelkäsi henkensä puolesta, kun noita
kaivoi käsilaukustaan taikasauvan. Noita sanoi taikasanan: "Muuta pojasta
peikko, Ei yhtään heikko". Sebastian tunsi kasvavansa isoksi. Hän tunsi
että hänen raajoistaan kasvoi karvaa. Noita heilautti taikasauvaansa ja
Sebastian huomasi että oli taas talossaan. Sebastianista oli tullut peikko.
Sebastian
kiehui raivosta. Noita oli vanginnut hänet huvin vuoksi. Sebastian alkoi pakata
tavaroita tappelua varten. Sebastian lähti vaeltamaan vuorella. Hänellä oli
yksi ongelma. Hän ei tiennyt missä noidan talo on. Sebastian vaelsi ja vaelsi,
kunnes hän äkkäsi noidan poimimassa yrttejä. Sebastian päätti olla
hyökkäämättä. Hän päätti varjostaa noitaa hänen talolleen.
Sebastian
varjosti noitaa noidan talolle asti, ja antoi noidan mennä sisään. Sitten
Sebastian latasi aseensa ja toivoi, että ei joutuisi käyttämään sitä. Sebastian
hyökkäsi. Hän rikkoi ikkunan ja huitoi karvaisella kädellään noitaa. Noita
taikoi kivimuurin, mutta se ei Sebastiania haitannut.
Hän
murskasi kivimuurin, ja kaikki kivimuruset lensivät noidan päälle. Sebastian
potkaisi noitaa ja noita kaatui. Sebastian hyppäsi noidan päälle ja litisti
hänet.
Noita
oli litteä kuin lätty eikä pystynyt tekemään mitään. Sebastian nappasi noidan
pöydältä loitsukirjan ja alkoi selata sitä. Hän löysi palautusloitsun.
Sebastian
osoitti itseään taikasauvalla ja sanoi: "Muuta peikko pojaksi, muuta noita
orjaksi". Sebastian tunsi kun hän kutistui. Hän huomasi, että noidalla oli
tietämätön ilme kasvoillaan. Noita
sanoi: "Mitä herra tahtoo"? Sebastian vastasi: "Mene kauas pois
äläkä koskaan tule takaisin". Noita lähti laahustamaan itään päin. Sebastian
lähti kävelemään talolleen. Sebastian saapui kodilleen ja hyppäsi viidakkopuun
lehdistä tekemäänsä riippumattoon.
***
Mukavaa viikonvaihdetta, riippumatolla tai ilman, toivottelen myös!
Mukavaa viikonvaihdetta, riippumatolla tai ilman, toivottelen myös!
Varsinainen satusetä :)
VastaaPoistaHyvää viikonloppua teillekin!
Satusetä on isällään ja mä nautin vapaasta ;-)
PoistaUpea ja johdonmukainen satu! Kirjailija-ainesta.
VastaaPoistaOn siellä pieniä kauneusvirheitä, mutta ne tekee kyllä siitä (mun silmissä) vaan suloisemman ;-)
PoistaHauska tarina! Ei muuta kun osallistumaan Napero-finlandiaan (mikäli sitä enää järjestetään)
VastaaPoistaMusta tuntuu, että opettaja lähetti noiden luokan sadut juuri sinne ;-)
PoistaVoi <3 Huomaa kyllä, että poika lukee!
VastaaPoista<3 kiitos, samaa ajattelin minä!
PoistaHieno satu :)
VastaaPoistaMä oon vähän jäävi mutta niin mustakin ;-)
Poista