Sivut


maanantai 16. toukokuuta 2016

Onnellisia asioita

Bongasin Marikalta ihanan vanhemmuusonnellisuus-haasteen. Se sopii jotenkin varsin mainiosti viime aikaisiin pohdintoihini äitiydestä, siitä, saako itseään ja lapsiaan kehua. Lisäksi sellaisen viikonlopun jälkeen, kun on saanut rentoutua vain omassa ja valitsemassaan seurassa ilman ainoatakaan vaatimusta ja pyyntöä, on helppo rakastaa lapsiaan ja löytää niitä hyviä asioita, hih.

Siispä "onnellista äitysipuhetta, vanhemmuuden hyviä hetkiä, ilonaiheita ja onnellisuuksia":

- kun esikoinen lähti matkaan, eikä tarvinut sanoa "käyttäydy sitten hyvin, ole kohtelias, tarjoa apua isäntäperheessä, muista kiittää ja katsoa silmiin". Niin, kaikki tämä on yht äkkiä itsestäänselvää. Minulla on kohtelias, osaava, pärjäävä 17-vuotias, jonka voin päästää maailmalle ja pian myös muuttamaan omilleen. Huoletta!

- kuopus, joka vielä on pieni, mutta niin iso omasta mielestään. Matkustaa sujuvasti isälleen ja "matka, nyt kun siihen on tottunut, menee yhdessä hujauksessa". Kaksi ja puoli tuntia. Ei tunnu missään!





Esikoinen kahviota pitämässä (hiljainen hetki)
ja kuopus pelleilee!



- se, että syömme edelleen yhden aterian päivässä yhdessä, se on jo pojillekin itsestäänselvyys. Jos jompi kumpi syystä tai toisesta puuttuu, toinen kysyy "voinko nyt lukea samalla kun syön kun emme ole kaikki pöydässä".

- niin, ja se, että ne lukevat. Voi luoja miten onnellinen voi tuollaisesta pienestä asiasta olla! Joskus, kun olemme kuopuksen kanssa kahden sohvannurkassa saman peiton alla ja luemme molemmat omia juttujamme, meinaan pakahtua onnesta. Tai kun esikoinen illalla sanoo hyvät yöt ja toteaa, että "mä luen vielä hetken sängyssä ja sitten rupean nukkumaan". Juuri sitä samaa minä teen, mutta esikoinen lukee englanniksi, josta nostan hänelle hattua ja korkealle. Syksyn kirjoituksia varten. Elämää varten. Vaihtaripaikassakaan ei tule mitään ongelmia kielen kanssa, niin sujuvaksi se on muuttunut. Ihan kateeksi käy!

- myös lauantaisauna on sellainen traditio, josta harvoin livetään. No, toki kuopus on joka toinen viikko isällään, mutta aina kun olemme kolmisin kotona, saunomme yhdessä. Alastomuus on luontevaa.

- luontevaa on myös se hömpöttäminen kuopuksen ja vitsaileminen esikoisen kanssa. Minulla on huumorintajuiset pojat!

- se, että ne käytöstavat ovat piirtyneet syvälle myös kuopukselle ja - toivottavasti - pysyvät myös. 

- molempien ihana luottamus minuun. Uskon olevani sen arvoinen.

- se suloinen avoimuus, uteliaisuus, millä molemmat maailmaan suhtautuvat. Olen pystynyt antamaan hyvät eväät, kaikesta huolimatta. 

Ja minä, minä koen, että jaksan ihan hyvin olosuhteet huomioon ottaen. Kuuntelen poikia, olen läsnä, meillä on kuitenkin  joka päivä ruoka pöydässä, lämpöä ja läheisyyttä riittää. Vaikka välillä olen rahaton, väsynyt, jumissa, kipeäkin, silti äitiys sujuu, kotihommat hoituvat, pojat auttavat ja pärjäämme kyllä. 

Minulle on aina ollut itsestään selvää, että haluan olla äiti. Onneksi se myös toteutui!

8 kommenttia:

  1. <3
    Taas meni roska silmään täällä päässä tätä lukiessa... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on varmaan tää tuulinen kevät tai jotain?

      <3

      Poista
  2. Kyllä sä olet niin hyvin kirjoittanut äitiydestä, ettei tuohon ole enää paljon lisäämistä. Teillä on kyllä aivan mahtavaa yhdessä. Yhdessä saunominen on meillä vieläkin kuvioissa vaikka kaikki lapset ovat aikuisia. Se kuuluu meidän juttuihin yhdessä ja myös tuo lukeminen. Esikoinen muuten kuuntelee paljon erilaisia juttuja myös netin kautta englanniksi ja lukee nykyään oikeastaan kaiken. Se on todella hyvää kieliharjoitusta. Ja elokuvien katselu englanninkielisellä tekstillä (kuulovammaisille tarkoitettu) on myös yleensä ohjelmassa. Ellei ehdi kaikkea kuulla tai on outo sana, voi tarkastaa sitä tekstityksestä.
    Mukavaa alkanutta viikkoa! Mä lähden hoivaamaan äitiä, jonka olkapää leikattiin tänään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti äiti toipuu nopeasti!

      Ja kiitos Sar, sä kirjoitit ihanasti <3
      Kyllä me ollaan hyviä äitejä kaikkine virheinemme ja puutteinemmekin, se vaan pitää aina erikseen muistaa!

      Sinne kans, mukavaa viikkoa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana