Sivut


sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pää on pääsiäisenä raskas

Olemme parannelleet kuopusta ja viettäneet pääsiäistä kaikessa rauhassa. Minä olen ollut vähän mietteliäs ja alamaissa, mutta kyllä tämä tästä. Munat on piilotettu ja etsitty, 17-vuotiaskin etsi omansa mukisematta. Pääsiäispupuleffaa sentään ei suostunut meidän kanssa katsomaan. Yhteinen sauna riitti. No olihan meillä sitten seuraavana päivänä tosi liikkis hetki, kun molemmat pojat opiskelivat yhtä aikaa matikkaa (esikoisella on puolet kurssista itseopiskelua ja ajatteli vähän edetä myös pääsiäislomalla, kuopuksella taas oli vanhalla luokalla eri painos kirjasta kuin nyt uudella luokalla ja niissä on edetty eri järjestyksessä joten käydään yksi osio omatoimisesti kotona ja tarvittaessa kertaavat vielä sitten koulussa ihanan erityisopettajan tai oman open kanssa asiat). Toinen pähkäili derivaattojen kanssa ja toinen opetteli murtolukuja. Oih!






Olen koittanut ajatella positiivisia asioita ja uskoa, että tämä pikku hiljaa tästä helpottaa. Sairastelu, kaikki. Toivotaan ainakin. 






Siitä olen onnellinen, että poikien kanssa on oikeasti hauskaa, naureskelemme, hömpötämme, keskustelemme. Väsymys ei vaikuta siihen, päin vastoin, saan hyvin sujuvasta arjesta ja ihanista reippaista pojista voimia. Vaikka rahat ovat jatkuvasti vähissä, syömme kuitenkin joka päivä lämpimän ruoan yhdessä. Kaapeista löytyy aamu- väli- ja iltapalaa. Pääsiäismuniakin raaskin jokusen ostaa. Katto on pään päällä ja koti on viihtyisä. Kirppareilta voin toisinaan jotain ostaakin, viimeksi mainion kevättakin - täytyykin esitellä se teille. Joskus jopa hennon jäädä sinne pullalle ja kahville. Vaikka sairastamme, kukaan ei ole kuolemassa. 






Eiköhän me kuitenkin selvitä! 

12 kommenttia:

  1. Se on kyllä elämälle hyvin merkityksellinen asia, että on mukavaa yhdessä perheen kanssa. Liian monet lapset tappelee keskenään ja vanhempien kanssa ja vanhemmilla on kireyttä ja koko kodin ilmapiiri on kamala. Ja ne ihmiset siinä ei edes tajua asiaa, koska se on niin normaalia.

    Mutta matematiikka on kyllä kamalaa, tarkasteli sitä sitten miltä kannalta hyvänsä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli jotenkin ihana se matikkahetki ;-) Mä oon ite kirjoittanut aikaaan pitkän matikan, ja vaikken olekaan sellanen nero siinä kuin esikoinen, niin jonkinlainen matemaattis-looginen ajattelutapa mulla kyllä on täällä humanistin kuoren alla piilossa...

      Mä oon jotenkin tiedostanut ton hyvän hengen nyt kun mietin sitä millaista meillä ennen oli. Vaikka on taloudellisti tiukkaa, on henkisesti helpompaa ja leppoisampaa. Se on tärkeetä se!

      Poista
  2. Raskas tuli täälläkin. Kyllä me selvitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi ei, mitäs siellä?!?

      Mä lähetän tsemppejä ja voimia, ystävä <3

      Poista
    2. Äiti on kuollut viime yönä. Jos haluat lukea tarkemmin, niin blogista löytyy.

      Poista
    3. Eikä! Ja mä tänään just ajattelin sitä hurmaavaa U-rouvaa, jonka tapasin kesällä.

      Osanottoni <3

      Poista
  3. Sisarusten välinen hyvä henki on ihan mahtavaa! Ja nyt, kun sullakin ovat jo isompia, se jotenkin "kasvaa". Niin usein katson noita omia tyttöpuolisia, kun ovat kuin paita ja peppu. Kihertävät ja ovat niin Parhaita keskenään. Puhuvat luottamuksella ja ovat toistensa tukena. Sitä on äitinä niin parasta katsoa.

    Ja kyllä, te selviätte. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me selvitään!

      Meillä isosta ikäerosta johtuen tää elo ja olo on vähän erilaista, mutta siksikin mä sitten rekisteröin näitä hienoja hetkiä ja tunnelmia erityisen hyvilläni. Pääasia, että kaikilla on hyvä olla kotona - ja niin todellakin on asianlaita nykyään!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana