Sivut


maanantai 31. elokuuta 2015

Kuun viimeistä viedään

Mistä on suloinen sunnuntai tehty?

Rauhassa heräämisestä. Kuopus herää viikonloppuinakin varsin varhain. Juuri totesin hänelle, että se vaan kertoo siitä positiivisesta seikasta, että saa viikollakin riittävästi unta. Olivat viikolla saaneet läksyksi laskea moneltako pitäisi mennä nukkumaan, että nykyisellä herätyskellon lyömällä olisi saanut tarpeeksi pitkät unet. Kolmasluokkalaiselle suositeltava unimäärä kun on kymmenen tuntia. Voin kertoa, että vastaus on sellainen, että harvoissa perheissä sen mukaan mennään. No, meillä mennään siitä(kin) syystä, että minun on saatava illalla hetki omaa aikaa ennen kun itsekin simahdan. Niinpä kuopus menee sänkyyn jo kahdeksalta. Puoli yhdeksään asti on nyt halutessaan saanut lukea, ja varttia vaille seitsemän sillä soi kello. Liki joka ilta tässä koulun alun jälkeen on nukahtanut minuuteissa, kun kirja on laitettu pois. Mutta siis viikonloppuna meillä herätään myös siinä seitsemän aikoihin. Toki minä monesti jatkan sohvalla torkkumista kun kuopus katsoo lasten ohjelmia. Rauhaisaan heräämiseen kuuluu myös päivän lehdet koneelta ja blogit.

Hyvästä ruoasta. Viikonloppuna on tullut tavaksi popsia vähän herkemmin muutakin kuin tuoreruokaa. Balanssi on just hyvä, sellainen omatekoinen 5:2.

Hyvästä kirja ja vapaasta oleskelusta. Tällä kertaa terassilla auringossa viimeinen suomennettu Verdon loppuun.



Syksy on jo nurkan takana.




Ystävistä. Kuopuksella kävi kaveri leikkimässä ja kutsuin hänen äitinsä kahville kun tuli poikaa hakemaan. Kaivoin pakkasesta esikoisen leipoman pullapitkon ja päädyin tekemään siitä köyhiä ritareita. Oikein maittavaa hyvässä seurassa. Toinenkin ystävä kävi illemmalla tervehtimässä. Hän oli ollut viikonlopun Pohjanmaalla venetsialaisissa ja lähtee tänään kuntoutukseen. Pitihän meidän nyt välissä nähdä, ettei ihan viikon mittaista taukoa tule.

Ja poikien kanssa olemisesta. Sellaisesta kiireettömästä. Lautapeleistä, keskusteluista, hipsuttamisesta, halailusta. Kyllä te tiedätte.

Oli hyvä viikonloppu. Oliko sinulla?

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Lesbokaneja ja yh-virtahepo

Leppoisa lauantai. Kirpparilla kahvilla, diabolotemppuja, kuopuksella kaveri käymässä. Sauna, saunaherkut, vähän televisiota. Pari koneellista pyykkiä. Yhdessäoloa.






Lukemista (neljäs Dave Gurney) auringossa. Ja aikainen simahdus. Kaikkea tätä mukavaa luvassa vielä tänäänkin.

Nauttikaa tekin viikonlopusta.


***


Minä nautin myös tästä uutisesta: Paavi tukee sensuroitua lastenkirjaa - lesbokaneja ja yh-virtahepo. Kerrankin minä olen paavin kanssa samoilla linjoilla. O tempora, o mores!

lauantai 29. elokuuta 2015

Villiviini ja punaviini

Uuh, olimme kollegan kanssa koulutuksessa eilen ja siinä paikassa oli kyllä tosi kurja sisäilma. Tällä kertaa ei ehkä niinkään hiukkaset tai muut sellaiset, vaan kuuma, hapeton, ahdistava. Siihen vielä lisäksi hajuvedet sun muut (no okei, sain minä vähän homeoireitakin, pitkästä aikaa) niin välillä piti käydä imaisemassa astmapiippua vessassa ja olo oli kyllä varsin hehkeä kotiin päästyä. Onneksi  oli helppo ja valmis ruokasuunnitelma pojille. Lisäksi päivän sateinen keli vaihtui iltaa kohti poutaan ja suorastaan aurinkoon, joten pääsin istuskelemaan terassille ja tankkaamaan kunnolla  happea.



Muun muassa tätä ihailin terassilla



Tankkasin lipitin myös juomaa; poikkesin ex tempore paluumatkalla nappaamassa pienen punaviinin. Vaikka oli kaunis ilma, illan viileys ja se, että hämärryttyä sytytin tietysti kynttilät, tekivät fiiliksestä kyllä jo syksyisen. Sellaisen punaviini-ilman ja -olon!

Ihanaa viikonloppua teille. Me vetelehdimme, olemme kotona, otamme rauhallisesti. Tuntuu, että pojatkin ovat sen tarpeessa.

perjantai 28. elokuuta 2015

Kiva vapaapäivä

Lähdin eilen pienempään lähikaupunkiin vietyäni pojat kylille ja kouluun. Toinen pupuistamme - tietysti se, joka asustelee sen seinän takana jonka vieressä nukun - on ruvennut rellestämään. Olen laittanut sellaisia pieniä toisiinsa kiinnitettäviä kaltereita listojen eteen, ettei jyrsisi niitä. Nyt tämä eläin on oppinut kalisuttamaan kaltereita niin, että irtoavat toisistaan ja pääsee käsiksi hampaiksi jalkalistaan. Ei hyvä. Puhumattakaan siitä järkyttävästä äänestä, joka touhusta tulee. Ärsyttävää, varsinkin kello viiden aikaan yöllä. Kävin ostamassa puutarhasäleikköä siihen eteen, että meteli laantuisi ja jyrsiminen vähän vaikeutuisi tai kohdistuisi sallittuun kohteeseen eli tähän uuteen aitaan. Ihanat lemmikit!



Aika söpö se silti on!



Muutakin asiaa oli samoille seuduille, joten hoitelin ne ja ajelin sitten takaisin kotikylään. Kävin kirpparilla kahvilla ja juutuin juttelemaan liki tunniksi yhden mökkiläispariskunnan ja heidän paikallisen veljen kanssa. On täällä vaan mukavaa - ja siemennäkkäri ja pulla olivat herkullisia. Kun kuopus pääsi koulusta, karautimme mustaviinimarjojen keruuseen. Niin kurja oli sato, pieniä ja kurttuisia marjoja, että luovutin aika nopeasti. Vadelmia keräsin vähän samalla ja molempia jäi ihan pikkuisen pakkaseenkin heti syötyjen lisäksi.

Illemmalla ystävä tuli tyttärensä kanssa viettämään läksiäisiä, koska tyttö on lähdössä Irlantiin useammaksi kuukaudeksi. He toivat oivan keiton vasta-avatusta uudesta kiinalaisesta ravintolastamme ja esikoinen oli leiponut mustikkapiirakan. Leppoisa päivä, leppoisa ilta. 

Ja kohta onkin jo viikonloppu!

torstai 27. elokuuta 2015

Kasvun uudet kasvot

Olen jotenkin intopiukeana lukenut juttuja kohtuutaloudesta. Jo 2010 keskustelimme kuopuksen tiedostavan isän kanssa Serge Latouchesta ja degrowthista, ei-kasvusta. Aihe hautautui pitkäksi aikaa ties minkä alle, mutta nyt uusin Luonnonsuojelija teki artikkelin Timo Järvensivusta ja uppouduin samaan maailmaan taas. Oli pengottava hänen bloginsa ja perehdyttävä Sll:n hankkeeseen samasta aiheesta. 

Olen jotenkin niin pyörällä päästäni, etten ota sen kummemmin kantaa asiaan. Sen vaan sanon, että Järvensivu on fiksu mies ja poikkeuksellinen taloustieteilijä. Ja moni asia tuntuu varsin järkeenkäyvältä, ainakin minun pienessä mielessäni ja maailmassani. Joskus on ihanaa joutua varsinaisen aivomyrskyn pyörteeseen.



anneaulikilta saamani kasvonaamio käytössä.
Aika pelottava näky!

Tänään vietän vapaapäivää vähän maanläheisemmin ja huomenna on koulutuspäivä. Josko siellä sitten taas olisi toisenlainen aivomyrsky?

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kiirusta pitää

Loppuuhan se kun oikein hehkuttaa.

Onni ja auvo.

Pitkän vapaan jälkeen olikin sitten melkoinen päivä. Ensin aamusta pari tuntia palaveria, välillä kotona hengähtämässä, ja iltavuoroon takaisin. Totta kai hommia oli rästissä ja suht vilkas iltakin. Niin, ja kaiken lisäksi kuopus tuli koulun jälkeen kirjastolle. Teki läksyt, lueskeli, pelaili, söimme yhdessä, sellaista rentoa, mutta on se silti työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Onneksi äitini ja hänen miehensä ovat luvanneet joka toinen tiistai - noin pääsääntöisesti - olla poikien kanssa kotona sillä aikaa kun minä olen töissä.

Kotona sitten alkoi heti iltapalarumba. Huomasin olevani aikalailla poikki. Olen tottunut iltavuoron jälkeen, että saan heittäytyä sohvalle ja rentoutua. Nyt piti vielä rykäistä kuopukselle apetta ja hoitaa iltashow muutenkin. Kun vihdoin hiljeni, koomailin sohvalla ja aika pian jo itsekin vetäydyin sänkyyn lukemaan. (Sain viimeisen suomennetun Verdonin, jee. Aika nopsasti jäi odottamaan tässä välissä aloittamani Rakkauden ja koston kokki -kirja, joka on kyllä hulvaton ja hyvä tarina 104-vuotiaan Rosen uskomattomasta elämästä läpi 1900-luvun.)



Ehdin istua pihalla kolme varttia.



Mutta tänään teen lyhyen työpäivän ja huomenna olen kokonaan vapaalla, mikäli saan hommat sille mallille. Perjantaina on koulutuspäivä lähikaupungissa ja siitä tulee taas vähän ylityötunteja. Minulla on tavoitteena saada kaikki pois tämän kuun aikana. Tiukkaa tekee. Pitääköhän olla maanantaikin poissa työmaalta?

Kivaa keskiviikkoa joka tapauksessa!

tiistai 25. elokuuta 2015

Oikein Hyvä Päivä

Minulla on ollut taas monta monta päivää sellainen ihana kupliva tunne, että "hitsi kun mä tykkään mun elämästä". Aika ihanaa! Olen onnellinen täällä maalla. Pienistä asioista, siitä, kun vapaapäivänä päätän mennä kahvikupposella kirpparille ja löydän sieltä toisen Pösön eurolla  - ostin sen esikoisen "kapioita" varten. (Olen siis keräämässä hänelle pikku hiljaa keittiötarvikkeita siiheksi kun muuttaa kotoa pois.) Tai siitä, kun myyjä rupeaa juttusille ja kysyy, ottaisinko karviaisia. No kyllä taatusti otan! Tai siitä, kun toinen lähikauppamme oli ottanut valikoimiinsa erilaisia luomuleipiä, tummia ja vaaleita. Saatavilla tuoreena joka maanantai ja perjantai. Ostin heti kaksi pussia sämpylöitä ja syötän ne pojille. Sekin ilahdutti, kun kurvasin kotimatkalla - luvan kanssa - ystävän kasvilavalle ja napsin mangoldia ja salaatteja. Tänä aamuna on luvassa herkkusmoothie, jotta jaksan työsuojelutarkastuksen ja iltavuoron töissä.





Sekin teki minut onnelliseksi, että ehdin paistatella päivää terassilla ennen kun esikoinen pääsi koulusta. Oikaisin vielä vapaapäivän kunniaksi ruokahuollosta ja käytin hänet sen jälkeen grillillä syömässä. Kuopus tuli illansuussa kotiin isältään ja se nyt tietty ilahduttaa aina, kun pesue on koossa taas. Sen kunniaksi paistoin pannukakun. Iltaisin on jo niin hämärää, että saattoi sytyttää kynttilät. Arvatkaapa tekeekö sekin minut onnelliseksi. Kaiken kaikkiaan oli siis Oikein Hyvä Päivä.


***


Onko keittiössäsi ahdasta? Tekeekö tiukkaa laittaa työläitä ruokia? Puuttuuko iloa? Ei hätää, hanki pari sikaa. Näin näyttäisi neuvovan Ikean asiantuntija artikkelissa, josta sittemmin korjattiin typot.

"Helsinkilästen keittiässä tuntuu vallitsevan ahtaus. Se helpottuu muutamalla pienellä sialla, lupaa Ikean Vesa Riihelä."

Minun keittiössäni mahtui oikein hyvin paistamaan pannaria ja muutoikin touhuamaan. Ehkä muutama minipossukin menisi siinä sivussa?

maanantai 24. elokuuta 2015

Uppiniskainen valokuva

Sunnuntain koko kuva:




aamulla villasukat, sittemmin ei tarvinut enää. Ulkoruokinnassa. Hyvä kirja ja riittävästi kivennäisvettä.





Krassit alkaa olla kukkeimmillaan. 




No tein minä vähän muutakin: huomasin, että hautausmaalla oli tehty muutoksia. Uurnalehdon ja muistopaaden ympärille oli laitettu aita (tai sitä oli vähän muunneltu) ja paikalle oli tuotu myös penkki. Kävin istuskelemassa siellä ja tuli jotenkin hyvä ja rauhallinen olo. Isäni on päässyt metsään, mustikoiden ja puolukoiden keskelle, jossa oli eläessäänkin onnellinen. Hyvä, että hautasimme hänet tänne. 

Josta tulikin jotenkin etsimättä mieleeni, että eilen, kun kirjoitin täällä maalla olevan minun loppusijoituspaikkani, jokunen sitä epäili. Tai ainakin muistutti, että koskaan ei voi tietää miten elämä vie. Se kyllä periaatteessa on totta, mutta minulla on vahva luulo, että jään tänne. Jotenkin se vain vahvistuu sellaisten pienten arkisten ja sitten vähän tavattomampienkin juttujen myötä. Niitä sattui eilen muutama. Kun menimme äitini, hänen miehensä ja esikoisen kanssa paikalliseen pizzeriaan, omistaja katseli ympärilleen ja kysyi kuopusta nimellä: "Missä se on?" Me olemme perhe... kuulumme yhteen. Vitsaili sitten, että kaikki pizzat on syöty, jos hänen suosikkipoika ei ole mukana. 

Kun lähdimme vatsat pullollaan kaupan kautta kohti kotia, tervehdin yhtä asiakastamme. Suunnilleen minun ikäiseni nainen, jonka kanssa välillä hiljaisina iltavuoroina olemme intoutuneet oikein kovastikin juttelemaan kirjoista ja muutoinkin maailman menosta. Hän huikkasi, että "Onko kirjastontätillä vadelmia?" No niitä juuri ei ole, mansikkaa ja mustikkaa kyllä. Kerroin vielä, että jos hällä on hyvä paikka, otan koordinaatit mielelläni. Hänpä kaivoi takapenkiltä sellaisen kilon turkkilaisen jogurtin ämpärillisen vattuja ja antoi minulle. Noin vain. "Koordinaatteja en kerro, mutta ota sä noi, mä meen ostaan pakasterasioita ja keräämään lisää, koska niitä on ihan julmetusti." Ai että! Maalla on mukavaa!!!





Nyt te joudutte vähän kääntämään päätä ja olemaan niska kenossa, koska tämä kuva ei sitten millään suostunut kääntymään (tosi outoa). Aika veikeä tyyppi, vai mitä?

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Hyvä päivä!

Eilinen oli juuri sellainen kuin arvelinkin. Ensin aamulla rauhaisa herääminen, istuskelua terassilla, Verdonin kolmatta, aamupalasmoothie. Herättelin esikoisen ja junailimme kaupunkiin. Asiat saimme hoidettu pikavauhtia, tapasimme äitini ja hänen miehensä ja luovutin teinin heille. Minä jatkoin omia kaupunkiasioitani, he menivät syömään. Niin minäkin sitten, kun kaikki oli hoidettu. Tilasin taas sen saman caesarsalaatin ja pienen lasin kuoharia. Nautin, vähän erikoisemmasta syystä. 



Ei ole caesarsalaatti tämä...


Nimittäin kaupunki jossa olin, on se, jossa olen liki koko lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt. 17 vuotta. Sitten muutin pois ja viivyin poissa 13 vuotta. Oulussa, Helsingissä. Palasin takaisin muutamaksi vuodeksi, tapasin kuopuksen isän ja muutimme pian maalle. Eron jälkeen kuopuksen isä palasi kaupunkiin, minä jäin tänne, koska, no, tämä on minun paikkani, loppusijoituspaikka. Eron jälkeisinä vuosina vierailut kaupungissa ovat aina olleet vähän sen ajatuksen värittämiä, että jos törmään reissullani kuopukseen ja isäänsä. Nyt, kun heidän asuntonsa on toisessa paikassa, olen ikään kuin saanut kotikaupunkini takaisin. Mikä ihana vapauttava tunne!

Illalla kotona nautin taas auringosta, luin kirjan loppuun (mitä minä nyt teen?) ja maistelin valkoviiniä. Ah!

lauantai 22. elokuuta 2015

Aurinko armas

Aurinkoa, lukemista, hedelmiä, vichyä. Tässäpä eilisen koko kuva.

Nautin, kun sain nukkua rauhassa (no, heräsin minä hetkeksi esikoisen kanssa mutta jatkoin uniani kun hän lähti kouluun). Viettää aamun rauhassa. Omaan tahtiin. Blogit, nettilehdet, aamupala. Kiireettä.

Sitten terassille. Aurinkoa, d-vitamiinia, vichyä, aurinkolasit ja hyvä kirja. 

Toinen Verdon loppuun ja kolmas alulle. Dave Gurneystä on tullut jo melkein ystävä. Pistin neljännen varaukseen ja se saisi tulla pian.  Tämäkin herkku loppuu pian.





Esikoinen tuli jossain vaiheessa kotiin, minä kävin kaupassa ja sovin huomisesta äitini kanssa. Käymme esikoisen kanssa kaupungissa ostamassa muutaman kouluvaatteen ja hän jää sitten äitini luo yhdeksi yöksi. Minä palaan kotiin hyvä viini kainalossa ja otan rennosti.

Varmaan luvassa aurinkoa, raitista ilmaa, hikeä. Viiniä ja vichyä. 

Ah!

perjantai 21. elokuuta 2015

Neljän päivän vapaa

Minulla alkoi eilisen iltavuoron jälkeen peräti neljän päivän viikonloppu. Menen seuraavan kerran töihin vasta tiistaina. Koska teen nelipäiväistä viikkoa ja ensi perjantaina on koulutuspäivä, on toimittava näin. Edelleen koitan saada ylityötunteja pois ja voi olla, että pitää pitää vielä vaikkapa keskiviikko vapaata myös. Ei kyllä yhtään haittaa näillä keleillä; aion olla paljon ulkona, tankata d-vitamiinia, rauhaa, omaa aikaa. Esikoinen on kotosalla - ja sekin menee lauantaina mummille yhdeksi yöksi - mutta kuopus jo lähti isälleen.





Oli sekin show. Kuopuksen matkaan saaminen. Minä olin iltavuorossa eilen, ja se oli viimeinen laatuaan. Tästä lähtien olen tiistaisin illassa ja torstaina sitten olen itse viemässä poikaa pikavuoroon. Vaikka eipä sekään tällä kertaa olisi auttanut: moka oli minun. En ollut tarkistanut aikataulua vaan lähetin kuopuksen ja ystäväni samaan aikaan pysäkille kuin viimeksi sinne mentiin. Bussi oli jo ajanut ohi, oli vaihtunut kesäaikataulusta talvisellaiseen. Voi kökkö! Ystävä sitten soittamaan että mitä tehdään. Minä kurkin juna-aikatauluja ja mietin miten nopeasti saisin esikoisen kiinni ja reagoimaan ja saattelemaan kuopusta junalla. Siinä matkalla nimittäin on yksi vaikea vaihto eikä se ihan kylmiltään olisi kuopukselta yksin onnistunut.

Aika meni kuitenkin niin tiukille, että ystävä ehdotti ajavansa kuopuksen sinne vaihtoasemalle ja huolehtivansa oikeaan junaan. Ihana ihminen! Kuopuksen isän taas lupasi olla pääteasemalla ja laiturilla vastassa, joten kuinkaan ei käynyt, vaikka säätämiseksi vähän menikin. 

Mutta opinpahan olemaan tarkkana aikataulujen kanssa. 


***

Hmm, taisin varata meille Kreikan matkan ensi kesälle...

torstai 20. elokuuta 2015

Onni potkaisi

anneaulikin arpajaisissa. Sain alkuviikosta tietää, että olin voittanut pienen ilahdutuksen, mutta sen laatua ei paljastettukaan etukäteen. Olipas ihanaa eilen avata kuori jännityksen vallassa. Sieltä löytyi kasvonaamio ja korvikset, jotka kuulemma halusivat ihan selvästi tulla minun luokseni. 




No niin halusivat, katsokaapa, mikä minulta löytyi jo valmiiksi niiden kaveriksi:



Pahoittelen aurinkoisen päivän
kuvausongelmia... en jaksanut säätää.




Kiitos kaunis, anneaulikki!


***

Toinen onni potkaisi edellisiltana saunan lauteilla. Esikoinen oli juttutuulella ja saunoimme pitkään ja hartaasti. Paransimme maailmaa ja minä saan kyllä olla ylpeä ja tyytyväinen äiti. Puhuimme älykkyydestä, sen eduista ja mukanaan tuomista haitoista. Armeijasta, sivarista, vapautuksen hakemisesta terveydellisistä syistä. Ylioppilaskirjoituksista, joiden suhteen pojalla on jo varsin selvät sävelet. Meinaa kuulemma kirjoittaa englannin jo tulevana keväänä, matematiikan syksyllä ja loput sitten "oikeaan aikaan". Rastoista, erilaisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja suvaitsemattomuudesta. Tytöistä, parinmuodostuksesta, muodin noudattamisesta, omana itsenä olemisesta, ylimielisyydestä, nöyryydestä, huomaavaisuudesta. Kaikesta mahdollisesta. Olen aivan pyörällä päästäni vieläkin!

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Ei niin mitään

Just nyt on aika hiljaista Blogistaniassa, eikä ihme.




Ei tällaisilla keleillä tee mieli istua koneen ääressä.

Mutta nauratti minua tuo pienen kylän infotaulu. Aika paljon!

tiistai 18. elokuuta 2015

Sairaspäivä kuvina

Olimme kuopuksen kanssa kotosalla eilisen, vaikka tuntui jo olevan ihan oma itsensä eikä lämpöäkään enää ollut. Mikä lie hyppykuppa, huono olo ja oksetus iskivät lauantaina illalla uinnin jälkeen. Seuraavana päivänä nousi lämpö eikä ruokakaan maistunut. Mutta nopeasti meni ohi, liekö saanut vedestä jonkun pöpön? No, tänään jo pääsee kouluun vaikkakin vähän kevennetysti. Liikuntatunnit jätettiin väliin mutta muuten meno on varmaan jo ihan normaalia. Tässä toipilas maastoutuneena:






Ilma oli mitä ihanin, vaikka yöt jo ovat meillä melko kylmät. Puolen päivän hujakoilla uskaltaa terassillekin, ja siellä minä sitten vietin liki koko päivän. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja minä nautin. Kuopus tuli seurakseni kun kaivoin talvella pakastamamme lumipallot. Aika paljon riemua niistä riitti, ja kun vielä otimme jääpaloja lisäksi, oli tekemistä pitkäksi aikaa. 





Minä lähinnä lueskelin (ihan totaalisen koukussa Verdonin toiseen) ...





... mutta kyllä kuopuskin. Tässä jo sisällä, mutta myös minun seurana ulkosalla.





Illalla paistoin parantavia lettuja. Kuopus hotkaisi omansa, minä vasta aloittelen.




Esikoinenkin toki pääsi osalliseksi lettukesteistä. 

Tänään on uusi päivä, ihmisten ilmoille ja silleen. Ihanaa!

maanantai 17. elokuuta 2015

Kuva-arvoitus

Mukava viikonloppu takana, mutta nyt vähän ristiriitaiset fiilikset. Ensin sitä kivaa: paljon aurinkoa, lukemista, oleilua. Löysin uuden dekkaristin, jota minulle on lukuisia kertoja suositeltu mutten jotenkin ole saanut tartuttua aiemmin vaikka on ollut sarjan ensimmäinen kirja lainassakin pari kertaa. No, nyt tartuin ja jäin koukkuun kertaheitolla. Piti hakea kaksi muutakin jo odottamaan ja varata neljäs. Kyseessä on John Verdonin Numeropeli. On ihana tunne, kun on iso pino hyvää luettavaa odottamassa. Ja niin nenä kiinni kirjassa, ettei meinaa malttaa tehdä mitään muuta. Joskus kadehdin asiakkaita, kun he löytävät jonkun sarjan vasta sitten, kun se on jo valmis tai pitkällä, ja he saavat ahmia kaikki osat kerralla. Nyt minulla onnellisella on sama tilanne tämän herran kanssa.



Osaako joku arvata mitä tässä pari viikkoa sitten napatussa
otoksessa tapahtuu?


On tässä viikonlopussa kummiakin elementtejä: ystävä oli reissussa koko viikonlopun eikä nähty kunnolla kertaakaan. Myöskään puhelin ei piipannut. Perin outo olo.

En nauttinut viikonlopun aikana yhtäkään lasillista viiniä tai edes saunaolutta. Tietoinen valinta. Kesäloman jälkeinen puhdistuskuuri.

Ja kurjia uutisia myös: kuopukselle iski lauantai-iltana joku outo heikotus ja huono olo. Eilen sitten nousi kuume, joten olemme tänään rauhassa kotosalla. Vähän on apea olo, koska oivalsin, että kuopuksen isän muutto kauemmas tarkoittaa tietysti sitä, että minkäänlaista apua hänestä ei kuopuksen sairastaessa ole. En myöskään voi laittaa poikaa kipeänä matkaan eikä isänsä voi hakea kuten tähän saakka. Jotenkin minusta tuntuu entistä enemmän yksinhuoltajalta tällä hetkellä. Plääh!

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Hellii edelleen

...keli nimittäin! Ihana lauantai, aurinkoinen, lämmin, kesäinen. Tuli oltua pihalla ihan urakalla. Käytiin kyllä kirpparilla kahvilla ja katselemassa kun viikolla ei ole kerinnyt, mutta muuten aika lailla kotosalla ja ulkosalla. Kuopukselle tuli kaveri yökylään ja pistäydyttiin uimarannalla. Puuhailivat muutakin ja minulle jäi lähinnä muonamestarin rooli.



Se hipsu-unikko tekee kaikenmaailman värisiä kukkia
(virallinen lajintunnistus on edelleenkin tekemättä, saa auttaa)



Mutta kyllä minä silti huokaisin, kun sain pojat pehkuihin. En yhtään ole sellainen äiti-ihminen (muuta kuin omilleni, just ja just) tai "kaikki lapset on ihania" -tyyppi, ja ylenpalttinen meteli ja pelkkä ajatuskin suurperheestä saa hikoilemaan ja ihoni kananlihalle yhtä aikaa. Kaksi on just hyvä!

Tänään nautimme olosta ihan oman perheen kesken kunhan vieras saatellaan puolilta päivin kohti kotiaan. Puuh!

***





Eivätkä nämä lähiajatkaan yhtään pahalta näytä. Jeee!


lauantai 15. elokuuta 2015

Luonto hellii

Eilen ajelin kaupunkiin heti aamusta. Oli tarkoitus hoitaa rutkasti asioita ennen kun kuopuksen lyhyt koulupäivä loppuisi ja niin tapahtuikin. Ostin esikoiselle vielä pari koulukirjaa ja vihkoja, täydensin (tuore)ruokavarastojani useammastakin kaupasta, kävin näyttämässä polkupyörän rengasta ammattilaiselle, lähteellekin ehdin ja kahvit kerkesin hörpätä. Huomasin jossain vaiheessa, että melkein luontevasti ja pelottomasti ajelin kaupungissakin - mutta vain melkein. 

Minulla on arvovaltaisen tahon lupa tehdä liikenteessä niin kuin parhaalta tuntuu, ts lähinnä olla pelkuri, miettiä reitit ennalta ja valita ne sen mukaan, että tunnen oloni suht kotoisaksi. Rrrrakastan vihreää nuolta ja oikealle kääntymistä. "Oikealle onnistuu, vasemmalle vaikeampaa" oli hokema jonka sisäistin jo autokoulussa (viisi vuotta sitten...) Sitä taasen noudatin ja hyvinhän se meni. Kenties minä sitten joskus kymmenen ajovuoden kokemuksella uskallan lähteä jonnekin muuallekin kuin ihan lähikaupunkiin?





Reissun jälkeen olimmekin kotosalla ihan rauhassa. Luin, torkuin. Paistattelin vähän päivää terassilla, napsin pojille mansikoita, nautin itse sienileivän ja tunsin suunnatonta mielihyvää siitä, että luonnonantimia on käden ulottuvilla. Voiko olla parempaa?

perjantai 14. elokuuta 2015

Pehmeä lasku

Koulu on alkanut tosi sujuvasti, arki samoin. Molemmat pojat ovat asettuneet rytmiin hyvin, jaksavat nousta mukisematta, nukahtavat illalla suht helposti ja muutoinkin aamut (jotka usein ovat se ongelmakohta) ovat sujuneet vaikeuksitta. Iltapäivät ovat olleet pitkiä ja leppoisia, sen verran pehmeää laskua on kaikilla vielä tämä viikko ollut.

Uusia taitojakin opetellaan. Minä olen ruvennut hyppyyttämään poikia sen sijaan että he passuuttaisivat minua. Uskon, että kun pari kuukautta jaksan, muuttuu tämä automaatioksi. Olen myös saanut omaa aikaa, vaikka kuopus ei nyt tällä viikolla isällään käykään. Äitini ja hänen miehensä tulivat meille eilen iltavuoroni ajaksi, niin ei tarvinut pitää poikaa koko iltaa kirjastolla mukana - tai vaihtaa vuoroa. Myös iltavuoroa ennen minulla oli luonnollisesti omaa aikaa sen jälkeen kun pojat lähtivät kouluun. Sen käytin leppoisasti keräten kantarelleja ja aamupäivätorkkuja ottaen. Lisäksi kuopus itse hoiteli itsensä yhden koulupäivän jälkeen kaverilleen. Minä sitten hain hänet pois. Loikoilin vapaa-ajan velttona, koska hieroja oli juuri käynyt.


Tällainen ihana kortti minua odotti
yhtenä päivänä postilaatikossa.
Piristi, kiitos!




Myös tuoretta on syöty urakalla. Nyt on siihen oiva aika, kun hedelmiä saa halvalla ja vielä mustikoitakin tuli pakastettavaksi uusi satsi. Söimme kuormasta ja esikoinen leipoi jopa piirakan. Oli ihana eilen tulla töistä kotiin kun oli kantarellileipäainekset itselle iltapalaksi ja jälkkäriksi mustikkapiirakkaa jäätelön kera, nam!

Tänään vietän vapaata, käyn kaupungissa hakemassa esikoiselle vielä pari kirjaa ja muutama muukin asia on hoidettavana. Sitten alkaa viikonlopun vietto. Rento sellainen.

torstai 13. elokuuta 2015

Sinikeltainen jätti

Vierailimme kesäreissulla Ikeassa. Uskokaa tai älkää, ostosten saldo oli alle kaksikymmentä euroa. Minä käyttädyin siis varsin hillitysti. Kotiin tultuani inspiroiduin tarttumaan kirjaan, joka oli odotellut yöpöydällä varsin pitkään: Romain Puértolas, Fakiiri, joka juuttui Ikea-kaappiin





Olipas se lukukokemus! Takakannessa kerrottiin, että luvassa on "Räävitön satiiri ja kutkuttava seikkailu kasvaa humaaniksi kommentiksi länsimaisesta yhteiskunnasta, joka kohtelee paremmin tavaroita kuin laittomia siirtolaisia." Tämä kyllä piti paikkansa, kirja oli paitsi viihdyttävä, antoi myös ajattelemisen aihetta näinä kummallisina rasistisina aikoina. Tuo tarina oli ihan sellainen perinteinen Don Quijotemainen veijariromaani jossa on käytetty myös sisäkkäistä kertomusta (tosin vain yhtä ja aika kökköä) esikuvansa tavoin. Mutta se analyysistä, kirja oli viihdyttävä ja sellaisena välipalana sitä voin teillekin suositella.


***

Kuopuksella oli ensimmäinen kuuden tunnin päivä. Hän oli edellisenä iltana sitä miltä, että koulunkäynti on kamalaa eikä hän tule selviytymään pitkästä päivästä. Kysyin, että kuinka aamua voisi helpottaa. "Hmm, pizzaa tai hot dogia aamupalaksi?" Jooei. Mukavasti se oli sitten kuitenkin mennyt ja ensimmäinen englannin tuntikin on takana. Oli kuulemma "lellihelppoa". 

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Taas raapimista

Nämä kalaasit nyt menivät minulta aivan sivu suun. Että harmittaa.




Mutta lohdutukseksi päätin, että teen tällä viikolla vain kolmipäiväisen viikon ja pidän kolmen päivän viikonlopun. Syynä keli, edelleenkin liikaa ylityötunteja sekä muuttunut tilanteemme kuopuksen reissaamisen suhteen. 

tiistai 11. elokuuta 2015

Arki saa tulla!

Eilen vielä lomailimme ja nautimme upeasta kelistä. Oli oikea tehopäivä. Kävimme lähteellä - siellä oli uusi ilmoitus, olen missannut mahtavat festarit, saatte huomenna nähdä - ja munia hakemassa. Ja parturoitavana molemmat kuopuksen kanssa, rastapää esikoinen ei moista harrasta. Kuopuksella kävi kaveri leikkimässä ja jatkoivat vielä sitten hänen luonaan myöhemmin, kun meillä oli vanhempainyhdistyksen kokous hänen äitinsä kanssa. Koitimme myös herätä vähän aikaisemmin, että pääsisimme pikemmin koulu- ja työrytmiin. Minulta onnistui, pojilta vähän huonommin.




Nukkuu kanien kanssa



No, mutta hyvin tämä tästä lähtee menemään, varmasti. Meillähän muuttuu arki sillä tavoin, että kuopus ei käy enää joka viikko isällään, koska hän muutti vähän kauemmas meistä. On sitten mahdollisesti kerralla aina hieman pidempään, kun joka toinen viikonloppu sinne menee. Minullehan tämä tarkoittaa vähemmän vapaata, mutta eiköhän senkin kanssa selvitä. Käytän lomapäiviä, ylityövapaita ja ystävien apua silloin kun tuntuu, että tarvitsen omaa aikaa ja lepoa. Pitää vaan muistaa huolehtia itsestään.

Avunpyytäminen ei koskaan ole ollut minulle helppoa, mutta nyt aion opetella. Lisäksi koitan opetella pois siitä "täydellisen äidin syndroomasta". Pitää passata poikia vähemmän. Niin, ja syödä vielä enemmän tuoretta kuin tähän saakka. Kyläillessämme tätini luona hän tälläsi pöytään ison läjän kasviksia ja pyysi jokaista tekemään mieleisensä salaatin. Katsoin ällistyneenä ja ylpeänä millaisen keon esikoinen lautaselleen muodosti. Siihen ei meinannut mahtua lohta viereen lainkaan. Kuopus on aina ollut hyvä syömään vihanneksia ja hedelmiä mutta petrata voi aina. Kokeilin jo kahtena päivänä kotonakin ja se toimii!

Tässähän sitä on uutta kerrakseen tälle syksylle.

Arki saa minun puolestani alkaa!

maanantai 10. elokuuta 2015

Reissua pukkaa - ja kukkaa

Reissuja pukkaa nyt joka suunnasta. Mutta loppuvuoden olemme sitten tiiviisti kotosalla. Lauantaina haimme kuopuksen kotiin ja kävimme samalla isäni siskon kesäpaikalla. En ole heitä nähnyt ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Lapsuudesta on joitakin muistoja, mm. pariisilaisnalle, jonka tädin mies toi tuliaisiksi minulle. Sillä oli hienot skottiruutuiset korvat ja kovin hiutuneeksi sen rakastin aikanaan. Nyt kun isäni tammikuussa kuoli, löysin hänen siskonsa yhteystiedot ja soitin hänelle tiestysti ilmoittaakseni asiasta. Kävimme kuulumisia ja historiaa läpi muutenkin ja olemme pitäneet yhteyttä siitä pitäen. Heti alkuun saimme kutsun kesäpaikalle, joka ei ole kovin kaukana meistä. Nyt saimme vierailun toteutettua ja oli ihanan lämmin vastaanotto.



Kukkaa pukkaa.
Tämän sai kuopus kun koulu loppui.
Siemenpussi meni hukkaan - auttakaa onnetonta:
mikä tämän nimi on?



Söimme yhdessä, oleilimme leppoisasti ulkona ja jutustelimme. Oli helppoa olla, kaikilla. Pojatkin sujahtivat siinä sivussa. Muistelimme myös vähän isääni ja hoksasin muuten sellaisen ihanan asian, että uurnalehto, jonne isäni tuhka on siroteltu, on oikein perinteistä kangasmaastoa ja mustikanvarvut siellä hyvin kasvavat. Isäni oli innokas marjastaja, joten paikka on hänelle mitä parhain. Niin oli tuokin mökkipaikka, taidamme ottaa ensi kesänä uudestaan.



Krassikin aukesi viisi päivää synttäreideni jälkeen!



On ollut ihana loma ja upea varsinkin tämä viimeinen viikko osittain ilman lapsia. Mutta oli kyllä mukavaa saada molemmat kotiin ja opetella vähän arkea. Kelpaa huomenna palata töihin ja poikien koulun penkille!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Vivamon retki

Me teimme keskiviikkona ja torstaina sellaisen reissun, että ajelimme ensin Hämeenlinnaan. Siellä vietimme kiireettömän iltapäivän ja illan. Kävimme kirpparilla, nautimme auringosta ja jokimaisemasta terassilla, söimme hyvin, joimme pari lasia viiniä ja nautimme olostamme. Ja hotelliaamiaisesta seuraavana päivänä. Suht varhain käänsimme nokan kohti Vivamoa, jossa yhden ystävän isä on tehnyt työuransa viimeiset vuodet ja saanut sen uuteen kukoistukseen. Näytelmiä, Raamattukylä, upea puutarha... Olen kuullut paikasta paljon ja kun toinen ystävä viime vuonna pyörähti siellä auton ikkunasta ihailemassa ohikulkumatkallaan miehensä kanssa, jäi sellainen kipinä, että me vielä joskus menemme sinne yhdessä. Ja niin teimme. Oman seurakuntamme ihminen toi tässä kesällä esitteitä kirjastoon ja minä rupesin tutkimaan näytelmätarjontaa. 




Jotenkin aivan etsimättä meidän, kahden naisen, valinnaksi osui Marian miekka. Paikka oli aivan upea, näytelmä hienosti toteutettu "kiertävä näytelmä" (jossa kuljimme paikasta ja kohtauksesta toiseen) ja ajatuksia herättävä jopa ateistille. Päivän kruunasi, kun hoksasimme, että ystävän isä ja sisko olivat myös näytelmässä mukana. Esityksen jälkeen etsimme toisemme käsiimme - hekin olivat osallistujalistasta ilokseen bonganneet meidät - ja loppuvierailun vietimme porukassa. Lounastimme yhdessä, saimme yksityisesittelyn ja vip-kohtelun. Tutustuimme Särkyneen sydämen kirkkoon, upeisiin lavasteisiin ja istutuksiin sekä hiljaisuuden puutarhaan. (Klik.) Kuulimme koskettavia tarinoita Vivamosta ja myös toisistamme. Kohtaaminen oli jotenkin hyvin latautunut ja merkityksellinen. Liikuttavakin.





Ja tunnelma Vivamossa jotain liki käsin kosketeltavaa. Vivamon tarinassa tai historiikissa sanotaan: 

"Pitkät ja monisäikeiset juuret velvoittavat, mutta eivät kahlitse. Päinvastoin. Jokaisen sukupolven on kysyttävä uudelleen kutsumustaan. Miten tämän ajan yhteisö voi tukea ja täydentää seurakuntien työtä ja toivottaa tervetulleeksi ne, joilla ei ole hengellistä taustaa? Miten se voi tarjota turvallisen ja kunnioittavan tilan eri tavoin ajatteleville?"

Minulle vierailu oli hyvin tärkeä ja tuossa oli onnistuttu mainiosti. Jotenkin koko kotimatkan pohdimme tärkeitä asioita, kuulostelimme tunnelmia ja mietimme näytelmää. Oli oikea elämys!



...

lauantai 8. elokuuta 2015

Home sweet home

Matkaraportti odottaa edelleen kirjoittamista. Pitää vieläkin pureskella näkemäämme ja kokemaamme. Sitä helpottaa arkeen palaaminen, joka tapahtuu asteittain. Esikoinen hyppäsi paluumatkalla meidän kyytiin mökiltä torstaina. Eilinen meni rauhallisissa merkeissä. Auto on huollossa ja minä pysyttelin kokolailla kotosalla. Ystävä käytti kaupassa, kun kaapit ammottivat tyhjyyttään. Kirpparilla ja kahveilla käytiin myös. Jotain on nyt tapahtumassa, kun uudet värit huhuilevat minulle rekeistä. Vaaleanpunainen ja vihreä. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät, että kumpikaan ei kuulu vakituiseen repertuaariin lainkaan. No, nyt kuuluu.






Lisäksi kävin hakemassa lisää mustikoita ja nautin auringosta loppupäivän. Tai melkein. Iltasella olin assistenttina esikoiselle, joka kokosi kuopukselle ostamaani työpöytää. Olemme hyvä tiimi: minä osaan olla neuvomatta, autan jos pystyn ja esikoisella on lehmän hermot. Hattua pitää nostaa tuolle kaverille. Mutta valmista tuli, ja kuopuksenkin kelpaa nyt tulla kotiin ja aloitella koulutie. Tänään haemme hänet ja aloitamme orientoitumisen arkeen. Ensimmäinen koulu- ja työpäivä on tiistaina.

perjantai 7. elokuuta 2015

Kotona ollaan!

Mutta niin reissusta rähjääntyneenä, että oli pakko vain mennä saunaan ja pehkuihin. Tänään uusin voimin - kerron kyllä kaiken. Oli aivan upea matka.



Vivamon Hiljaisuuden puutarha
- mikä ihana paikka!



Vaikka minne ja itseen.

torstai 6. elokuuta 2015

Kotia kohti

Reissu jatkuu, tänään käymme katsomassa näytelmän ja palaamme pikku hiljaa kotia kohti. Saatamme napata esikoisen matkan varrelta mukaan tai sitten emme. Aikataulut ovat auki ja kesämieli on vallannut.



Taas kuvituskuva. Tänään nautimme hotelliaamiaisesta.



Päivitän kun palaan. Nauttikaa tekin!

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Oi onnea!

Minun lomastani tuntuu tulevan aivan mahtava! Eilen kävin kirpparillamme aamukahveilla ystävän kanssa ja sitten starttasin kohti Puskissan suvun lomamökkiä. Ajelin rauhassa ja kiireettömästi maisemareittiä, nautin hyvästä musiikista ja menomeiningistä. Käväisin kirpparilla melkein-määränpäässä ostamassa ystävälle tuliaiset ja sitten pienen harhailun jälkeen löysin kuin löysinkin sinne minne piti. Oi mikä ihana hirsihuvila 20-luvulta oli minua vastassa, ja Puskissa, tietty, ja hänen hurmaava äitinsä!

Sain nauttia vieraanvaraisuudesta, hyvistä keskusteluista, ruoasta ja tunnelmasta. Myös ilman haltijat olivat suotuisat, eli pääsimme ruoan päälle myös uimaan. Tai minulle se tietysti tarkoittaa laiturilla istuskelua ja järven ihailua. Olen armoton arkajalka. Oli melkein sääli ja haikeaa lähteä, mutta oli pakko, koska halusin pistäytyä juustolan myymälässä ennen sen sulkeutumista. Ensi vuonna uudestaan, eikös vaan?






Ehdin viisi minuutia ennen sulkemisaikaa juustolaan, mutta eipä minulla juuri nokka tuhise kun sellaisia herkkuja ostelen. Sain santsattua maailman parasta savujuustoa (1€/200g köntti - mistä saa erikoisjuustoja tähän hintaan, kysyn vaan!) ja punaviinillä valeltua cheddaria myös. Illalla kotona testattiin jo yksi köntti savujuustoa ystävän kanssa ja hyväksi todettiin. Samoin valkoviini, jota reissun päätteeksi ostin. 

Minulla on loma, pojat ovat poissa ja reissaaminen vain jatkuu. Huomenna lähdemme Vivamoon (aika mielenkiintoinen valinta pesunkestävälle ateistille). Siitä reissusta kuulette lisää myöhemmin!

P.S. Kuvat ovat kuvituskuvia ystävän mökiltä, koska kun seura on niin hyvää kuin eilen oli, ei kameran olemassaoloa edes muistanut. Saati olisi halunnut irtautua hetkestä kuvatakseen jotain. 

tiistai 4. elokuuta 2015

I-ha-naa!!!

Hyvässä seurassa on kyllä mainiota viettää aikaa - ja syntymäpäiviä. Kun sain kuopuksen sunnuntaina bussiin, kävimme kaupassa ja starttasimme heti ystävän mökille. Oli ihana ilta, aurinko paistoi, ja vaikka aluksi tuuli niin että meinasi tukka lähteä, tyyntyi se sitten illaksi. Nautimme kuoharia, lämmitimme saunan ja saunoimme pitkän kaavan mukaan. Mikään, ei mikään peittoa kunnon puusaunaa! Sitten siirryimme kesäkeittiölle laittamaan ruokaa. Juustotortelliineja ja salaattia. Niiden, ja erinäisten virvokkeiden jälkeen päädyimme vielä katselemaan auringonlaskua punaviinilasit kädessä mökin terassille. Ah, ihanuutta!






Aamukin oli rento ja kiireetön. Kotipuolessa kävimme äitini ja hänen miehensä kanssa "synttärilounaalla", minä hain kantarelleja ja leivoin piirakan. Myös mustikoita pakastin (ostin, laiskimus...) ja leikin muutenkin lomamarttaa. Tänään on luvassa kiva kesäreissu autolla ajelun merkeissä. On tämä mahtavaa, lomailu. Päivät on suloisesti sekaisin, ihan niin kuin pitääkin. Niin, ja säätkin näyttäisivät nyt todella suosivan viimeisen lomaviikon. Kyllä kelpaa ihmisen olla ja ihmetellä maailman menoa!

Nauttikaa tekin!

maanantai 3. elokuuta 2015

Skeittari kuplassa

No niin, lapset lähtivät ja minä suuntaisin synttärien viettoon. Sen, kuinka mökkireissu meni, saatte kuulla huomenna. Sitä ennen viikonlopun kuulumiset. Kuopus on nyt todella innostunut skeittaamisesta ja kävimme päivittäin harjoittelemassa. Yläasteen pihaan on onneksi tehty siihen soveltuva paikka. Minä istuin katsomossa ja välillä luin, välillä kuvasin, tekstailin ystävien kanssa ja yhtenä päivänä intouduin puhaltelemaan saippuakuplia. Oivaa viihdettä, jota kuopus kyllä vähän katsoi nenän vartta pitkin. Ei muka olisi aikuisten hommaa. Olen eri mieltä. Sitä paitsi sen seurauksena skeittari päätyi kuplaan, kas tässä:






Sain esikoisen kotiin lauantaina, mutta ehdimme nähdä vain pikaisesti. Hän nimittäin meni vielä lauantai-illaksi töihin. Olin olettanut, että levynjulkistamistilaisuus, johon pyydettiin paitoja ja levyjä myymään, olisi päivällä kuten toissa vuonna. Ei, se oli iltatilaisuus ja pitkin hampain annoin pojan mennä, koska oli jo sovittu. Se nimittäin oli ravintolassa... Hyvin siellä kuitenkin oli mennyt. Sunnuntaina poika nukkui tietysti pitkään ja herättelin hänet lähtemään junalla mummille. Kuopuksen sain tosiaan matkaan myöhemmin iltapäivällä. Tänään toki keritään sitten esikoisen kanssa viettää ihan kahden keskistä laatuaikaa - ja niin aionkin ehdottaa, koska on hänkin sitten lähdössä tässä joku päivä jatkamaan matkaa mökille kuopuksen isän mukaan.

Ja minä aion niiiiin nauttia olostani!

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Onnea minä

Täytän tänään kokonaista 45 vuotta. Kerrankin pääsen sanomaan, että "En juhli, olen matkoilla". Paitsi ettei se ihan tarkalleen ottaen pidä paikkaansa: minä nimenomaan juhlin, mutta ystävän mökillä. Tosin vasta illemmalla. Esikoisen saan matkaan yhdeltä mutta kuopuksen vasta neljän jälkeen. Sitten starttaamme mekin heti kohti mökkiä.



En ymmärrä miten joku voi olla näin taitava!
KIITOS!


No, onhan sitä iltaa vielä jäljellä senkin jälkeen. Ja kelejä. On näemmä luvattu ihan kelpo ilmaa. Luvassa on viiniä, hyvää ruokaa, saunaa ja mainiota seuraa. Ihanaa!

lauantai 1. elokuuta 2015

Elokuu, ihana elokuu

Tiedättekö mitä, ei se kesä vielä ole ohi. Minä olen elokuun lapsi (yksi teistä sen jo oli noteerannut ja muistanut, ihanaa, kiitos, olen otettu) ja rakastan (siksi?) elokuuta.  Jo pimenevät illat, mutta silti - jos oikein hyvä onni käy - lämpimät. Ihan parasta. Ja monena vuonna muistan, että on käynyt vähän sääliksikin lapsia, kun koulu on alkanut ja hyvät kelit sen kun vaan jatkuvat. Saa nähdä kuinka tänä vuonna on asian laita, toki tässä on vielä reilu viikko koulun alkuun. Ja töiden, minulla. Nautitaan siitä mitä eteen tulee. Ensi viikko tosiaan on siitä poikkeuksellinen, että kuopus on isällään ja minä silti lomalla. Tuli niin kauheasti ylityötunteja kulttuuriviikosta ja yksin työskentelystä, että on pakko pitää pois. En valita, semminkin kuin esikoinenkin lähtee pariksi päiväksi kuopuksen isän seurueeseen mökille. Saan olla ihan oman itseni herra rouva. 

Eilinen meni pitkälti samoissa leppoisissa merkeissä kuin muutkin päivät tässä viime aikoina. Käytiin kaupassa, kahvilla ja skeittaamassa. Sitten olikin mansikkashown vuoro. Ostamani luomumansikat olivat niin hyviä, että päätin tilata toisenkin laatikollisen. Kävimme vuorostamme kuopuksen kanssa hakemassa ne, ja tällä kertaa Rauno ei tullut paikalle eikä oravillakaan ollut ruoka-aika. Mutta oli vielä parempi tuuri: Ellu tuli tervehtimään meitä. Viime talven jänönpoikanen istui mansikkamaan laidalla ja Mr Mansikka kutsui sitä nimeltä ja lähti luokse porkkana kädessä. En ole koskaan nähnyt ihmisen pääsevän niin lähellä jänistä kuin eilen.



Kirpparilta löytynyt kani sai myös nimekseen Ellu.
Ja katsokaa miten hieno kirjekuori minua
odotti postilaatikossa.
KIITOS!


Mukaan saimme siis taas viiden kilon laatikon punaisia herkkuja ja kaupan päälle pussillisen oman maan luomupottuja. Mahtava paikka. Ja aika ihana on tunnekin, kun voi estoitta vuosien jälkeen nauttia mansikoista ilman ikäviä vatsanväänteitä. Olen onnellinen! Nuo ovat oivaa smoothiematskua talveksi. Nyt kun saisi vielä lapsettomalla viikolla kerättyä jonkun verran mustikoita, niin alkaisi olla kattaus kasassa.