Sivut


maanantai 26. tammikuuta 2015

Takki tyhjänä

Nyt ei kuulkaa päässä liikahda mikään. Eilinen rauhallinen vapaapäivä ja rentoutuminen saunassa esikoisen kanssa sen päälle tulivat enemmän kuin tarpeeseen.

Olen viimeisen kahden viikon aikana

- ilmoittanut isäni kuolemasta hänen sukulaisilleen
- joutunut kylmiltään ottamaan selvää tuhkauksesta, hautajaisjärjestelyistä ja siihen liittyvästä prosedyyristä
- järjestänyt isäni muistotilaisuuden (sopinut papin kanssa käytännönasiat, varannut kappelin, hoitanut hautaustoimiston kanssa hommat, tilannut kukat, valinnut musiikin, lähettänyt kutsut)
- tyhjentänyt hänen asuntonsa
- anonut hautausavustusta
- tilannut ainakin virkatodistuksia ja kuolinpäivän saldo- ja korkotiedot
- ilmoittanut vuokranantajalle, Kelalle ja Kevalle isäni kuolemasta
- polttanut jatkuvasti kynttilää ja ihaillut ihmisiltä saamiani kukkia.


Tekemättä on vielä ainakin

- parin virkatodistuksen tilaaminen
- soitto krematorioon heti aamusta: tuhkaamisen ja uurnan noudon sopiminen
- muistolaatan mittojen selvittäminen ja laatan tilaaminen
- siivous isäni kodissa ja avainten palautus
- sähkösopimuksen irtisanominen
- kuolinpäivän saldotodistuksen toimittaminen sosiaalitoimistoon kun saapuu
- kuolinpesän laskujen lähettäminen pankkiin jahka saan postitse kuoria sitä varten
- tarjoilut muistotilaisuuteen sekä hautajaisista ja siunaustilaisuudesta selviäminen
- perunkirjoitus


Ei varmaan ole ihme, jos on takki tyhjä, koska tässä on vasta ne konkreettiset. Se, mitä pään ja sydämen seutuvilla tapahtuu, onkin sitten ihan toinen juttu.





Tosiaalta olen myös saanut surunvalitteluja ja haleja, empatiaa ja ymmärrystä, yllättäviltäkin tahoilta. Kyllä minä tämän loppuun vien.

10 kommenttia:

  1. Kaikenlaisia tunteita mahtaa olla sulla samassa mylläkässä. Hyvin oot jaksanu ja saanu aikaiseksi! Ja yllättävän paljon siinä onkin hommaa; ihmisen elämän jälkien häivyttämisessä. On jotenkin niin säälittävääkin, kun menneelle ihmiselle tärkeät tavarat ja asiat onkin yhtäkkiä jotain, mistä pitää vain päästä eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se n just se mitä päässä liikkuu - aika raadollistahan tää on.

      Ja kaikki tulee ihan puskista ja uutena, mutta kyllä nää jo sujuu. Pikku hiljaa, asia kerrallaan!

      Poista
  2. Kaiken mylläkän ja kiireen lisäksi sun täytyy valmistautua siihen tilanteeseen kun stressi laukeaa - se voi olla melkoinen kokemus jonka aikana ei tehdä mitään. Siis yhtään mitään.

    VastaaPoista
  3. Jep. Niin paljon on mahtunut työtä kahteen viime viikkoon, että surun aika tulee vasta kaiken tehdyn jälkeen. Mutta anna surun sitten tulla kun se on tullakseen, sillä ihmisen pitää myös surra. Voimia näihin tuleviin päiviin ja tehtäviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, olet varmasti oikeassa, että suru tulee sitten myöhemmin. Olen varautunut siihen, nyt on niin helppoa piiloutua tekemisen taakse ja olla reipas. Mutta nyt mennään näillä ja katsotaan sitten...

      Poista
  4. Löytyikö isäsi jäämistöstä jotakin minkä jätit itsellesi muistoksi, jotakin mistä ihminen tulee mieleen? Vaikka kattila tai lusikka. Joskus voi tulla hetki että tahtoo nähdä saman mitä joku on nähnyt ja käyttänyt joskua. Tuli mieleen mistä lie. :]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin heti ensimmäisellä käyntikerralla tuikkulyhdyn ja sen alla olleen peilin - ja olen polttanut niittä tauotta kynttilää. Muutama muukin asia tuli napattua ja veljeäni varten otin pari myös. Ottaa sitten jos haluaa.

      Ei vielä?

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana