Sivut


lauantai 10. tammikuuta 2015

Elämä jatkuu

Vaikka olin suunnitellut sulattavani suru-uutista viikonlopun yli, niin toisin kävi. Yllätin itseni hääräämästä käytännön juttuja jo eilen. Koska olin muutenkin menossa kaupunkiin market-asioille ja isäni kämppä on parin kilometrin päässä niistä, päädyin selvittämään oliko kaupungilla vuokralla kuten oletin, kuka on isännöitsijä ja pääsisinkö asuntoon sisälle. Tiesin, että poliisit olivat jättäneet avaimet sinne. Sain veljeltäni valtakirjan, jolloin heillä oli lupa päästää minut katsomaan paikkoja. Torstaina minuun otti yhteyttä toinenkin poliisi, joka kertoi prosedyyriä ja aikataulua tästä eteenpäin. Hän sekä aamulla luonani käynyt kaksikko kumpainenkin korostivat, että asunto oli poikkeuksellisen siisti yksinäisen miehen asunnoksi. Ja niin se kyllä olikin. Ei ankean askeettinen ja todellakin siisti. Kaivelin vähän papereita ja siirsin pilaantuvia asioita jääkaappiin. Tyhjennys- ja siivouskäynnille menen sitten erikseen ensi viikolla. 






Sain kukat ja kortin ystävältä heti torstaina. Hän tuli luokseni iltavuoroni jälkeen ja sain juteltua asiasta. Teidän osanottonne eilen lämmitti mieltäni myös oikein todella - kiitos! Eilen puolestaan sain yhdeltä toiselta ystävältä, joka lukee blogiani ja tätä kautta sai tietää mitä oli tapahtunut, lämpimän tekstarin juuri kun olin matkalla kaupunkiin. Selvisi, että hänkin on siellä, joten käväisimme kahvilla ja puhuimme naamakkain. Äitini on myös ollut ihanasti tässä mukana, vaikka he isäni kanssa erosivat jo 30 vuotta sitten. 





Elämä jatkuu, nautitaan siitä!


6 kommenttia:

  1. Silloinhan se on touhuttava, kun siltä tuntuu. Mitä nopeammin on asiat järjestyksessä, sen parempi. Ja hienoa, kun sulla on ihmisiä ympärillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosi tärkeää ja ihanaa myös. Mä olen kovin kiitollinen kaikesta. Nyt pitäis ruveta kilpailuttamaan hautaustoimistoja.

      Poista
  2. Nämä ovat todella surullisia ja vaikeita asioita mutta komppaan Sannaa - asiat kun venyvät niin ne myös vaikeutuvat tai ovat kurjempia hoitaa.
    Jaksamista Marjaana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Paimen, mulla ei ole mitään hätää. Olen sellainen pragmaattinen surija, että mielelläni puuhaan ja puran levottomuuttani siihen. Teen surutyötä siinä samalla ja tietysti sitten hautajaisissa ja sen jälkeenkin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana