Sivut


maanantai 5. tammikuuta 2015

Ajoin koko ... en yötä vaan ... päivän

Ajelin eilen ex-anoppia jonkun matkaa vastaan napatakseni kuopuksen kyytiin. Ajokeli oli sata kertaa parempi kuin lauantaina olisi ollut, joten teimme oikean ratkaisun. Nyt taivaalta ei tullut mitään ja maisemakin oli kaunis kuin postikortissa. Pientä pakkasta, eikä vielä ihan kamalasti liikennettäkään siihen aikaan kun olimme liikkeellä. Minä ruukaan varata rutkasti aikaa ajamiseen, koska vieläkin koen olevani vähän epävarma kuski. On mukavampaa, kun ei tarvitse paahtaa täysillä. Puolet matkasta tie oli sula ja oli ilo ajella, toisen puolen kyllä aurattu ja auki, mutta jäinen. Ajelin hissukseen ja päästin kiireisimmät linja-autopysäkille kaartaen ohi. Tuo kuva on napattu yhdeltä sellaiselta.







Kuuntelin radiota ja muistelin reissuaikoja. Olen kertonut, että liftasin jossain vaiheessa teini- ja vähän myöhäisempääkin elämääni pitkin Suomea rokkikeikoilla. Siinä tuli tiet tutuksi kun parhaana vuonna matkaa kertyi 42 000 kilometriä. Tuollakin moni muisto palasi mieleen: "tuossa mä olen seisonut liftaamassa eikä päästy minnekään" tai "tuolla huoltoasemalla kurpittiin teet sen ja sen kuskin kanssa". Hyviä muistoja, todellakin. 

Olipas ihanaa saada kuopus jo kotiin. Matkakin meni takaisin päin paljon rattoisammin kun kuuntelin sen juttuja. Harmi, ettei voinut kirjata ylös, mutta jotain se mietti naisten ja miesten eroja "miten sen nyt sanois ettei se olis loukkaavaa ... ei ainakaan, että naiset on hidasälyisempiä..." Joo ei todellakaan! Taisinpa minä jotain tuohon vastineeksi töräyttääkin, vaikkei se itse asia ollutkaan. Hmph! Ja sitten kotiintultuamme törmäsin tähän lehtiartikkeliin. Heh!

Kotiin pääsimme vielä nippa nappa valoisan aikaan, joten ajoitus oli loistava ja reissu kokonaisuudessaan onnistunut. Kelpaa aloittaa arki - yhdeksi päiväksi!

10 kommenttia:

  1. Maisema on nyt kaunis. Mä en vielä uskaltanut katsoa mittariin...
    Ihania muistoja, ihan mahtavia. Tuo kurpittiin oli mulle aivan uus sana :)
    Ja kuopus...voi elämä sen juttuja :-D Mikähän siitä vielä tulee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tidä, mutta harmitti vietävästi ettei ollut nauhuria, koska se veisteli kyllä ihan taas omiaan. Jotain pissamisestakin se selitti, että miten miehillä on helpompaa kun niillä on oma tähtäin ja naisilla ei... ;-D

      Meillä ei ollutkaan niin kova pakkanen kun alun alkaen luvattiin, mutta sellaset rapsakat -14 ja upea täysikuu!

      Poista
    2. Tähtäin :DDD
      Mie nauroin eilen kuopukseni jutuille, kun nähtiin sähkölangalla raakkuva varis. Nehän raakkuu nokka ammollaan ja kurkku suorana, eikä tietenkään mitään äänitehosteita kuultu, kun autossa oltiin... tyttö ihmetteli "mikä tolla variksella on? Ihanku se oksentais."

      Poista
    3. Lapset on ihania - ihan kaiken ikäiset!

      Oksentava varis ;-D

      Poista
  2. Hui kamala. Mie en olis ikimaailmassa uskaltanu luottaa satunnaisten ihmisten hyväntahtoisuuteen liftaamalla... mutta kyllä ennen ihmiset silleen paljon kulkivat.

    Tuossa lehtijutussa voi olla perääkin - varsinkin murrosiässä sen toisen sukupuolen läsnäolo varmasti häiritsee opintoja, vaikka onhan se myös koulupäivän suola :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kauan kauan sitten, enkä mä enää uskaltaisi. Sekä maailma että minä on muututtu! Mutta eipä nykyään kyllä juuri liftareita näe. Aikanaan se oli hyvä konsti kulkea ja mulle ei ikinä sattunut mitään ikävää.

      liftimuistoja täällä
      http://marjaananmaja.blogspot.fi/2013/05/meloni-musiikkia-ja-muisteloita.html
      http://marjaananmaja.blogspot.fi/2013/06/ja-taas-liftataan.html
      http://marjaananmaja.blogspot.fi/2013/05/se-ei-pelaa-joka-pelkaa.html

      Poista
  3. Talvisessa ajokelissä on kyllä puolensa lähinnä sen valoisuuden takia mutta se liukkaus, se tekee joka vuosi tepposet ihmisille jotka eivät suostu uskomaan että fysiikan lait pätevät auton hienoista lisävarusteista/ominaisuuksista huolimatta. Luistonesto kun ei suinkaan tarkoita sitä että se sallisi kurviin ajamisen vauhdilla kuin vauhdilla.

    Mitä taasen Kuopukseen tulee, niin sun on pakko ostaa sanelukone :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä harmittelin ettei tuolla matkalla ollut, koska niin vauhdikkaita taas oli sen jutut. Esim. siitä miehillä olevasta tähtäimestä josta Helmille tuossa ylempänä kerroin.

      Mua hirvitti kun välillä niiden lisävarustekuskien on pakko päästä ohi kelissä kuin kelissä, joten ihan suosiolla koukin bussipysäkkien kautta. Sainpahan ajaa omaan tahtiini ja tuli renkaittenkin pitävyyttä testattua.

      Poista
  4. Mulla ei ole liftarimuistoja. Tai oikeastaan on yksi, se kerta, kun ajattelin, että liftaanpa niin pääsen nopeammin perille. En saanut kyytiä, piti turvautua linja-autoon, joka sitten aikojen kuluttua vihdoinkin tuli. Ilmeisesti tyttö maastopuvussa ei vetoa autoilijoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun inttiaikoina? Luulis, että olisit ihan kiinnostuksesta saanut kyydin. Siis kuskien, olisivat voineet kysellä!

      Meille kävi kerran äitini kanssa niin, että emme saaneet kyytiä ;-) Kokeilimme, ja hyppäsimme sitten seuraavaan bussiin emmekä kertoneet hänen miehelleen mitään!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana