Sivut


tiistai 9. syyskuuta 2014

Kissanhiekkaa kaneille - ja vasta kans

Sain kuopuksenkin kotiin eilen, poikkeuksellisen pitkän viikonlopun jälkeen. Tauti oli ilmeisesti tarttunut kuopuksen isään (ja jäänyt onneksi sille tielleen) koska hän soitti sunnuntai-iltana ja ehdotti, että poika tulisi junalla sen sijaan että hän ajelisi kipeänä edestakaisin. Tottahan se sopi, kun juna-aikataulutkin vielä natsasivat koulun alkamisen kanssa hyvin. Minä olin asemalla vastassa ja vein kuopuksen sitten lähemmäs opinahjoa. Jokusen kerran aiemminkin matka on taittunut junalla ja miksei taittuisi: matka kestää vajaan puolituntia ja poika on - vaikken minä sitä aina meinaa muistaakaan - jo iso kun mikä. Ja kasvaa aina isänsä luona ollessaan. Niin nytkin. 

Iltapäivä ja ilta meni tiiviisti kotona ja halaillessa. Ja vähän värkätessä. Olimme päättäneet viikonloppuna esikoisen kanssa, että puput tarvitsevat jotain uusia virikkeitä ja syksyn lehtiä odotellessa päätimme antaa niille hiekkalaatikot kieriskelyä ja kuopimista varten. Mutta mistä puhdasta hiekkaa saa ostettua ja nimen omaan pieniä määriä - siinä vasta pulma? Päädyin sitten testimielessä paakkuuntumattomaan kissanhiekkaan joka on tehty "punaisesta moler-tyyppisestä savesta, joka on aito luonnontuote". Puisia pellettejä en voinut harkitakaan, koska niihin nuo on ehdollistettu tekemään tarpeensa ja paakkuuntuva taas voisi olla hengenvaarallista noille omituisille jyrsijöille, joille kelpaa mussutettavaksi suunnilleen mikä tahansa. Uskokaa tai älkää, kun aamulla laitamme puput koppeihinsa ja virikkeeksi sinne tyhjät vessapaperirullat, saattaa iltapäivällä olla onnettomat jämät vain jäljellä. Siis rullista.






Niin, ja löytyihän sille viime joulun saunavastallekin, joka - kröhöm - oli jäänyt odottelemaan pääsyä biojätteeseen parempaa loppusijoituspaikkaa, käyttöä. Puput saivat sen purettuna ja puoliksi laitettuna virikkeeksi. Kyllä kannattaa olla huono kätevä emäntä!

Nyt vaan odotamme, että kaverit ymmärtävät, mitä varten hiekkalaatikot heidän reviirilleen tuotiin. Myös vihtaviritelmän alla oleva pahvilaatikko tuntuu olevan paljon kiinnostavampi kuin itse lehdet tai oksat. Huokaus!

6 kommenttia:

  1. Pupuille on näemmä helppo hommata virikkeitä, kun vain keksii ne. Mie muistan tehneeni marsulle näkkileivästä talon, mutta enpä enää muista miten kiinnitin ne levyt toisiinsa...
    Googletin tuota moler-savea, ja se näkyy olevan suosittu kasvienkasvatuksessakin. Huvitti katsoa noita hakutuloksia googlen sivulla, kun yhdessä luki että se on "yleinen maa-aines Limfjordin alueella Luoteis-Tanskassa" (eristystiilet) ja toisessa "ainutlaatuinen tanskalainen raaka-aine. Moleria löytyy vain Morsin and Furin saarilta Tanskasta" (kissanhiekka). Asian voi kertoa monella tavalla :)

    Mejän kuopus jäi kotiin tänä aamuna kurkkukivun takia. Kenelleköhän se vois käydä oman tautinsa jättämässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoa ja halpaa, toden totta! Me vähän katseltiin taas pupukirjoja ja saatiin inspiraatiota. Pitää vaan tosiaan olla tarkkana ettei anna mitään ihan mahdottoman sopimatonta ruoansulatukselle, koska ne jyrsii IHAN KAIKEN. MÄ testasin ton molerin veden kans ja se ei paakkuunnu, ei laajene jne. Eiköhän siis käy ihan hyvin noille, muutakaan en keksinyt. Nyt odotellaan vaahteranlehtiä. Pistetään niitä kuivimaan seuraavaksi.

      Meillä kaikilla kolmella oli sama tauti joka alkoi kurkkukivulla. Toivottavasti sun kuopus paranee - eikä tartu muihin!

      Poista
  2. Hienosti se teidän iso poika jo varmasti junallakin kulkee. Antaa tuon ikäiselle myös sitä tarvittavaa itseluottamusta, kun huomaa selviytyvänsä asioista itse. Toivottavasti tauti ei nyt muhi missään puhjetakseen teillä hetken kuluttua.
    Ihania nuo kanikuvat. Kyllä ne varmasti kohta ymmärtävät vastan ja hiekan päälle. Ja sitten niiden asuinympäristö onkin mielenkiintoisen näköinen ja tuntuinen.....
    Hauskaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoinen just kyseli että minkä ikäinen se oli kun ekan kerran meni yksin junalla mummille. Taisi olla ekaluokkalainen. Kuopuskin meni ekan kerran viime lukuvuonna mutta enimmäkseen on päässyt autokyydissä. Ja hyvin pärjäsi, silti!

      Toinen jo sitten myöhemmin illalla menikin mylläämään laatikkoon - ja toinen perässä ihmettelemään että mitä se kaveri oikein puuhaa. Vastaa näkyvät jyrsineet molemmat, joten hyvät oli virikkeet!

      Mukavaa päivää sullekin!

      Poista
  3. Kyllä noin lyhkäsen matkan voi hyvin tehdä, opetella ja tuntea itsenäisyyttä!
    -Kanit on varmaan niin kivat seurattavat; minäkin katselen pitkät tovit noita meidän 'piha-pupuja', kun ne taas iltaa istuvat pienen kuusen juurella :-D
    Iloista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvi edes miettiä millä pysäkillä jää kun on aina se seuraava - ja matka tosiaan on hirmu lyhyt. Bussilla kestäisi kauemmin ja olis hankalampi (ja kalliimpi).

      Me tuijotellaan noita kyllä monta monituista kertaa päivässä, tekevät kaikkea hönttiä, vaikka toki pötköttelevätkin aika paljon. Siks just niitä virikkeitä vähän keksittiin. Ulkopupuja mä en koskaan pääse seuraamaan niin katselen sittten noita!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana