Sivut

perjantai 5. syyskuuta 2014

Ja ei kun lenkille...

Sanna vinkkasi, että Suomalaisen kirjallisuuden seura kerää sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia. Minä lähetin sinne oman tarinani heti eilen. Asiasta kertova arkistonhoitaja on järkyttynyt tapauksista ja siitä, miten ihmiset haluavat pystytella nimettöminä eivätkä toivo edes paikkakuntaa mainittavan, etteivät leimaantuisi. Ymmärrän tämän paremmin kuin hyvin, vaikka itse olenkin valinnut toisen tien. Minä päätin jossain vaiheessa, etten pidä suutani kiinni enkä liiemmin anna sen vaikuttaa, mitä ihmiset tästä syystä minusta ajattelevat. Olen varmasti monen mielestä hullu tai vainoharhainen tai luulotautinen tai vähintäänkin rasittava. Pääasia kuitenkin, että itse tiedän missä mennään, mikä tämä sairaus on ja niin edelleen. Jos asia tulee puheeksi, minä kerron avoimesti, mutta en ota sitä itse aktiivisesti uusien ihmisten kanssa esiin. En korosta, mutta en kiertele tai salailekaan.

Hyvänä esimerkkinä toimikoon tämä tapaus: paikkakunnallamme on huonokuntoinen koulu, joka tyhjenee pian. On perustettu työryhmä miettimään mitä tiloilla tämän jälkeen tehtäisiin. Myös muilta on pyydetty apua ja ideoita. Minä mietin pitkään, mutta päätin sitten, etten voisi elää itseni kanssa jollen tekisi sitä mitä harkitsin. Kaivoin vanhasta sähköpostista liitetiedostot joissa terveystarkastaja toteaa asioita kyseisestä rakennuksesta, pistin ne oman sähköpostini oheen ja kirjoitin kirjeen, jossa toivoin itse altistuneena ja altistuneen lapsen vanhempana, että mikäli tilat ovat edelleen samassa kunnossa, näitä tiloja ei käytettäisi pakolliseen perusopetukseen vaan johonkin, jossa itse voisi valita meneekö sinne vai ei. Osoitekentässä luki kunnanjohtaja. Painoin lähetä-nappia.

Kuten sanottu, en silti ihmettele lainkaan ihmisiä, jotka vaikenevat homesairaudestaan. Luin Suomen kuvalehden artikkelin josta aiemmin mainitsin. Siinä haastateltiin ystävääni Sainiota Työterveyslaitokselta. Sitä, joka aikoo ratkaista koko ongelman käyttäytymisterapialla. Samainen heppu oli keskiviikon Akuutin lyhyessä sisäilmapätkässä (tällä kertaa ihan asiallisena) kysymässä leikkisästi että "mikä nyt ei olisi kiinni korvien välistä?". SK:n jutussa haastateltiin kahta ympäristöyliherkkää: Tiinaa, joka asui siskonsa kuistilla makuupussissa kun ei löydä itselleen asuntoa jossa ei oireilisi, ja Merjaa, joka joutuu pukemaan päälleen puhallinsuojaimen lähtiessään ihmisten ilmoille.


Kuva ja lisätietoja www.terveyskirjasto.fi


Näille ja meille muille Sainion ratkaisu on yksinkertainen: "Pitää olla ajattelematta vaaroja ja pyrkiä elämään mahdollisimman normaalisti, sillä altistumisen välttely lisää huolestuneisuutta ja pahentaa oireita. Lenkkeily kohentaa mielialaa ja vähentää huolta ja stressiä." Hän myös "tuhahtaa homehysterialle. Hän toteaa, että home- ja kosteusvauriot ovat nousseet ympäristön vaaratekijöistä 'pahikseksi numero yksi'. Potilaat kiusaavat päättäjiä, joilta vaaditaan suotta miljardeja euroja koulujen ja päiväkotien korjaamiseen."

(Kursivointi minun omani, lainaukset Suomen kuvalehti 35/2104, Päivi Ängeslevän artikkelista Ilman turvapaikkaa.)

Että kiusaaja täällä, hyvää päivää!

10 kommenttia:

  1. Se on niin helppoa tietää toisen vaivasta enemmän kuin sairastunut itse, kun ei ole henkilökohtaisesti kokenut. Tiedän, että se on rumaa, mutta toivon Sainion kokevan itse tuon asian, jonka se leimaa "hysteriaksi". Vaikka tuskin se mitään auttaa, että tulee yksi altistunut lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, mä toivon joskus samaa, kun törmään sellaiseen ihmiseen, jolla ei ole aavistustakaan koko sairaudesta ja vähättelee sitä parhaansa mukaan!

      Poista
  2. AAAAAARRRRRGGGGGHHHHHHH!!!!! Tekisi mieleni sanoa ruma sana tai oikeastaan useampikin, mutta en nyt kehtaa, kun ei oo oma blogi.

    Unohdin katsoa tuon Akuutin, mutta kunpa voisi edes päiväksi antaa kaikille noille ystäväsi Sainion kaltaisille ihmisille niitä sairauksia joita kukin meistä kantaa ja jotka eivät näy päälle päin. "Sähän näytät ihan/tosi hyvältä" -lauseen saan kuulla tosi usein - ja itsellä ensimmäinen ajatus tuon jälkeen on, että no miltähän mun sitten pitäis näyttää: kouristella ja kuolata?
    Ihminen joka on terve ja joka pystyy lenkkeilemään ja tekemään muutenkin ihan mitä vain silloin kun haluaa, ei vaan voi ymmärtää millaista se on, kun on sairaus, joka ei näy päälle päin, mutta on silti olemassa. En minäkään varmaan sitä ymmärtänyt - en muista, kun menetin muistini muutamalta vuodelta - mutta nyt ymmärrän, kun on sellainen sairaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä Akuutin jutussa muuten se altistunut juoksi ja treenasi samalla kun sitä haastateltiin ;-) Well, got the point, on niin hirveän helppo vierestä sanoa että tee niin ja sun pitäis sitä tai kylläpä sä näytät hyvältä, mutta toisen kroppaan ja päähän et pääse, et sitten millään. Samaa mäkin joskus mietin, et kun tää sairaus ei näy päällepäin, näytän "hyvältä" ja "pirteältä" vaikka pää on ihan puuroa ja karsee olo muutenkin. Mutta kun en kuolaa ja kouristele, arrrggggh!

      Voimia sulle ja voimia mulle!

      Poista
  3. Et ole hullu, vainoharhainen, luulotautinen etkä edes rasittava.
    -a

    VastaaPoista
  4. Netti toimii monen päivän tauon jälkeen, ehkä...
    Mun lanko lähetti tuolle ihmiselle pitkän sähköpostin kera monisivuisen liitteen omasta altistumisestaan ja mitä kaikkea se on tehnyt parin vuosikymmenen aikana elämässä, terveysessä ja ihan kaikkeen. Kertoi mitä tapahtuu jos on puoltakaan tuntia pidempään homeitiöisessä rakennuksessa tai missä niitä onkaan, luetteloi helsingistäkin monta julkista rakennusta, mm. koulun josta altistumisensa sai alkunsa. No mut, eipä miekkonen uskaltanut ikinä vastata sähköpostiin eikä soittopyyntöihin. Lanko olisi mieluusti keskustellut tuollaisen speden kanssa, joka kehtaa selittää miten asenteesta kiinni kaikki. Kun yksi tuollainen saa paljon medianäkyvyyttä, voi sillä olla kehnoja seurauksia korjaus- ja saneerausrakentamisten suhteen kuin siinä miten muut ihmiset suhtautuu. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, käytin tuota semisukulaista hirsitupatehtaalla josta tämän tönön hirret hommasin. Hän olisi hoksannut nopeasti voiko siitä paikasta terveet kalikat hankkia.

      Poista
    2. Hyvä hyvä lanko! Se on sääli, että ihminen on tuollaisessa asemassa ja sitä kautta saa jatkuvasti julkisuutta ajatuksilleen. Mu non tosi vaikea tajuta, että hermostoperäisiin sairauksiin erikoistunut kaveri ei tiedä/usko, että homeiden aineenvaihduntatuotteet on hermomyrkkyjä - ja siltä ne ihan oikeasti tuntuvatkin. Lankokin voi taatusti allekirjoittaa tämän.

      Sekin on musta kummaa, että saan oireita paikossa joista ein todellakaan tiedä ovatko vaurioituneita vaiko eikö. Mites se mun paniikkinappula nyt niin toimii - eikös sen pitänyt olla psykosomaattista?

      Äh, olkoon. Joskus vaan tulee kiukku tuollaisesta, koska aika paljon olen minäkin menettänyt tässä hässäkässä...

      Poista
    3. Niin, mä sit otan suhun yhteyttä udellakseni hirsitehtaasta lisää, jahka saan sen isomman lottopotin. Eilen tuli 46€ joka ei riitä taloon mutta ilahdutti joka tapauksessa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana