Sivut


keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Fysioterapiaa ja vappuvalmisteluja

Kyllä minua nyt urakalla koitetaan saada kuntoon. Maanantaina tosiaan kävin siellä hermoratahierojalla, ja en voi olla hehkuttamatta vähän lisää. Illalla nukkumaan mennessä, jolloin särky yleensä voimistuu tai häiritsee eniten, huomasin, että se on kadonnut. En ollut uskoa tuntemuksiani, mutta näin se vaan oli. Yhdellä käsittelykerralla! Se hermopinne selvästi laukesi, ja jatkan toki hoitoja jonkun kerran, ettei tule uudelleen. Eiliseksi oli sitten varattuna fysioterapeutti, ja ajoitus ei ollut ihan paras mahdollinen. Selkä oli melko kosketusarka., mutta onneksi tuo lähinnä keskittyi antamaan jumppaohjeita vähän ensin paineltuaan. Siis hartioita ja selkää.


Vappuvermeet
ja vähän muutakin

Kollega oli kaukokatseisesti varoittanut, että kannattaa sitten miettiä mitkä alusvaatteet vetää päälleen kyseisenä aamuna. Minulla oli oikein muistutus asiasta, koska arkielämässä käyttämäni eri pariset eivät kestä minkään valtakunnan katseita. Punaisiin pitsialusvaatteisiin sonnustautuminen meni kuitenkin ihan hukkaan, koska sain olla vaatteet päällä vaikka fysioterapeutti oli miespuolinen. Hän antoi minulle kuitenkin jumppakuminauhan - mikä näitä miehiä vaivaa, naprapaatiltanikin sain kuminauhaa, tosin sinistä. Tällä kertaa vuorossa oli pinkki, iik! Sain lähtiessä miekkosen ainakin hymyilemään kun toivotin sille hyvää nimipäivää. "Miten sä nyt... sä huomasit..." Heh. Mutta joo, koitan noudattaa ohjeita ja sillä tavalla itsekin edesauttaa, että tilanne ei toistuisi.

Illalla koristelimme kotia vappukuntoon: puhaltelimme ilmapalloja ja serpentiinejä kuopuksen kanssa, ja valmistauduimme koulun naamiaisiin. Sovittelimme pukua ja tein Batmanille pahvista batarangin. Minä myös paistoin fetajuusto-kikhernepihvejä kerralla isomman satsin pakkaseen ja keitin reilusti perunoita huomistakin silmällä pitäen. Esikoinen puolestaan teki tippaleipiä. Ensimmäistä kertaa ikinä meidän perhessä. Huomenna ovat kuulemma vuorossa munkit, koska olemme taas päättäneet pitää perinteiset avoimet ovet. Minulla on ollut jo vuosia tapana sekä vappuna että uutena vuotena tehdä iso perunasalaatti ja jotain muuta yksinkertaista ja meillä saa pistäytyä matkalla vapun viettoon tai jäädä pidemmäksikin aikaa. Minä siis huolehdin suolaisesta puolesta ja esikoinen makeasta. Simakin on jo valmista ja sitä on riittämiin. Kuopus lähtee sitten huomenna isälleen joten vain aaton juhlimme porukalla. Se on mukavaa, perinteet ovat minulle tärkeitä.




Oikein räväkkää taikka sitten leppoisaa vappua, miten kukakin sitä haluaa viettää!

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Uusi ystävä

Minulla oli äärettömän mielenkiintoinen päivä eilen. Vein kuopuksen aamulla kouluun - esikoinen joutuu polkemaan koska uudessa autossani ei vielä ole vetokoukkua johon saisimme pyöräkoukun - ja huristin sitten kaupunkiin. Tuolla uude(mma)lla autolla on ihana ajaa. Kuuntelin poppia kovaa ja ajoin (niin) kovaa (kuin rajoitukset sallivat). Vähän hienosäätöä vielä, niin sitten on täydellistä. Pari pikku juttua... Olen "hukannut" ranskattaren pariinkin otteeseen, kun olen etsinyt parkkipaikalta edellistä autoani. Toinen juttu on vilkun käyttö. Vanhassa autossa se oli käsikäyttöinen, joten aina tiesin milloin vilkutan ja milloin en. Tässä on rattituntumani sellainen, että se ei vissiin käänny ihan riittävästi tietyssä kohtaa ottaakseen vilkun automaattisesti pois päältä. Ennen kun opin varmistamaan pienellä liikkeellä sen, saatan ajaa toisenkin kerran lähikaupunkiin vilkuttaen puoli matkaa, varsinkin jos taustamusiikki häivyttää myös vilkun "tikityksen" ja aurinko kojelaudan merkkivalon... *Nolottaa*




Kävin marketissa asioilla ja sitten suunnistin hermoratahierojalle. Oli muuten aikalailla ihanaa. Kyllä teki kutaa varsinkin kun ystävä käsitteli kipeää kättä. Nesteet lähtivät liikkeelle ja join kuin pieni eläin koko illan. Siitä vessassa ramppaamisesta puhumattakaan. Ja mikä ihmeellisintä, huomasin jossain  vaiheessa, että hermosärky oli tiessään! Päätin heti, että tähän pitää satsata ja saada vähän jatkuvuutta. Varasin jo seuraavan ajan samalle päivälle, kun hän tulee hoitopöytänsä kanssa paikkakunnallemme hieromaan erästä vakioasiakastaan. Lupasin myös toimittaa tälle samaiselle naiselle, 78-vuotiaalle entiselle käsityönopettajalle, yhden vitamiinipurkin mennessäni. Kun ajoin rouvan pihalle hän oli jo terassilla vastassa ja pyysi esittelyjen jälkeen istumaan. Juttu luisti niin hyvin, että sinunkauppojen jälkeen löysin itseni hänen oranssilta sohvaltaan. Puolessatoista tunnissa ehdimme jutella yhtä sun toista ja todeta maailman pieneksi. Hän mm. tunsi ensimmäisen poikaystäväni vanhemmat, kärsii samoista vaivoista kuin minä ja pitää pohjalaisia miehiä jotenkin erityisinä. 

Kun minun oli pakko lähteä hakemaan kuopusta, kysyin josko voisin seuraavan kampaamokäyntini jälkeen piipahtaa hänenkin luonaan. Asuvat nimittäin parturini kanssa vierekkäin. Jatkamme sitten juttua siitä mihin jäimme. Joskus joku ihminen vaan tuntuu heti tutulta, vähän niin kuin sukulaissielulta. Hän sanoi minusta samaa. Minusta tuntuu, että olen saanut uuden ystävän!!!

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kössin kanssa kahden

Viikonloppu meni mainiosti, ja akkujen lataaminen sen kun jatkuu. Minulla kun on lomaa tämä viikko! Jo perjantaina rentouduin ja nautiskelin lähes itsekseni, kun esikoisella oli ystävä yökylässä. Lauantaiaamuna olikin poikkeuksellisesti herätyskello soimassa, kun lähdin kirpputorille pitämään kirjanvaihtotoria. Kirjat vaihtoivat omistajaa ja vaatteet ja tavarat myös. Vaikka oma pieni kirpputoripöytä olikin vain sivubisnes, jokunen ropo siitä lompakkoon kilahti. Sen jälkeen kurvasin kotiin ja vein esikoisen bussiin, jolla matkasi mummin luo. Minä sain taas olla ihan itsekseni ja rauhassa. Paitsi että olihan minulla tosiaan seurana Kössi. Tämä oranssi kaveri löytyi kirpputorilta ja se kosketti jotain kohtaa sisäisen lapseni lähettyvillä niin, että rikoin ostolakkoni. Ehkä päätökseen vaikuttivat muisto ihanaisesta Kössi Kengurusta sekä lisäksi väri että materiaali: meillä oli 70-luvulla kotona sohva, joka oli täsmälleen samanlaista vakosamettia, mutta vihreä (kääks!). Ystävä muisteli heillä olleen ruskean. Joka tapauksessa Kössi istahti nykyisen sohvamme reunustalle ja näyttää kotiutuneen hyvin.





Keli oli mitä mainioin ja otin siitä terassilla lueskellen kaiken irti, koska täksi viikoksi onkin vissiin sitten luvassa pilvisempää. Naukkailin vichyllä laimennettua valkoviiniä ja otin ihanat pitkät päiväunet... täydellistä! Sunnuntaina kuopuksen isä toi molemmat pojat kotiin ja me kävimme kuopuksen kanssa katsomassa teatteri/sirkusesityksen. Olipa muuten aivan mahtava katsoa perinteistä taidokasta pantomiimia ja klovneriaa. Huippuhyvä kokemus molempien mielestä! Siivotakin piti, mutta muutoin otimmekin sitten vaan rauhallisesti, oli taas hali- ja pelipäivä. Ja lettupäivä. Tänään vien pojat kouluun (uudella autolla!!!) ja karautan kaupunkiin. Käyn market-ostoksilla ja sillä hermoratahierojalla. Täytyy muistaa pakata vesipullo mukaan. Muistaakseni tuo saa nesteet kiertämään ja aina oli hurja jano hieronnan jälkeen.





Oli pakko kaivaa tuo otus netistä. Se on maasika, aardvark, ei kenguru. Aina oppii uutta!

P.S. Menin sitten kuvagooglaamaan myös maasian kun en äkkiseltään muistanut kaveria biologian tunnilta. Ei olisi pitänyt. Jos ei tuon olennon nenä saa härskejä ajatuksia keväiseen sinkkunaisen mieleen niin ei sitten mikään. Öh...

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Ylös alas

Minulla oli loppuviikosta epämääräinen alavire. Niitä on äärettömän harvoin. Liekö jotain hormonaalista? Kuopus kävi isänsä kanssa torstaina hakemassa viikonlopun kamppeet kirjastolta. Normisysteemi, mutta nyt sekin ahdisti. Olin tilannut lähikaupungista yhden näyttelijän esityksen kuntamme kulttuuritarjontaa piristämään ja kuopuksen isä ja taiteilija heittäytyivät juttusille. Samainen tyyppi oli viime kesänä kulttuuriviikollamme lastenpäivän esiintyjänä ja yöpyi (vahingossa) luonani. Jotenkin tuossa tapaamisessa kohtasivat sellaiset tasot, jotka saivat bluesin soimaan sydämessä. Asiaa ei auttanut yhtään se, että esitykseen tuli yksi (1) katsoja. Illalla tuijotin kökköä televisiosta ja olin ahdistunut. Olo vaan paheni joka kanavalta olohuoneeseeni levittäytyneestä "uudista kotisi", "mökkiremontti", "kauniit skandikodit" -tarjonnasta. Tuli kateus ja harmitus: en taatusti koskaan pääse laittamaan sitä Omaa Majaa. Niskaa, hartiaa ja kättäkin juili. Oli huono päivä!


Ostin kukkia itselleni piristykseksi



Mutta nopeasti minä sieltä alhosta taas nousin. Niska ja hartiat tuntuvat jo vähän paremmilta ja hermosärkykin on lievempää. Lisäksi hoksasin, että yksi lapsuuden ystäväni on opiskellut hermoratahierojaksi joten soitin hänelle. Sain ajan huomiselle ja tiistaina on fysioterapeutin vuoro. Josko näillä konsteilla saisin jumit pikku hiljaa pois? Niin, ja onhan minulla tosiaan lomaa koko ensi viikko, joten saan vötkistellä ja nautiskella olostani ihan rauhassa. Ja toipuilla mistä nyt siten toipuilla pitääkin.



Siinä ne nyt on, vanha ja uusi peräkkäin


Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: sain perjantaina sen uuden auton käyttööni. On huomattavasti tuoreempi kuin edellinen ja sillä on ajettu puolet vähemmän kuin vanhalla autollani. Minun mittapuuni mukaan se on siis suorastaan uusi. Ja miten innoissaan voi ihminen tällaisesta olla? Hihkuin ja nauroin ääneen kun perjantaina kävin koeajolla. Sitten heti kohta pääsin  rekisteröimään kiesin omiin nimiini kun kurvasin lähikaupunkiin muillekin asioille. Nyt kelpaa körötellä!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Ihan hanurista

Nyt kuohuu Itellan ympärillä. Ei ne irtisanomiset, lomautukset tai yt-neuvottelut. Ei palveluiden heikennykset taikka taksojen nostot. Ehei, nyt kohistaan postimerkeistä. Haitaripiireissä kuohuu! Uudessa postimerkissä, jonka tarkoitus on kunnioittaa ja esitellä perinnesoittimia, on kuulemma kaikki pielessä. Eikä siinä vielä kaikki, kuten eräs kommentoija nasevasti totesi, hanurista nousi kohu jo aikaisemmin. Ne Tom Of Finland -postimerkit. Mitä ulkomaillakin meistä ajatellaan? Hmm, mutta siellähän Touko Laaksonen kulttihahmoksi nousi... Ja entä jos nämä joutuvat lasten käsiin? Kyselykin asiasta on tehty. Sen teki ihana Teuvo, joka ei tyytynyt paljastamaan takapuoltaan vaan ihan etupuolikin on kuvissa komeillut. Hohhoijaa, eikö meillä tosiaankaan ole muuta murehdittavaa?



Tykkään kuljeskella hautausmaalla 


Menköön nyt sitten päin persausta koko postaus. Tuoreessa muistissa on vielä Tähdet, tähdet -ohjelma, jossa Olli esitteli kieltämättä hyvinmuodostuneita pakaroitaan. Laatulehti Seiska listasi pari muutakin lähiaikoina pyllynsä paljastanutta miesjulkimoa. Ok, olkoon, tasapuolisuuden nimissä Paimenelle miehille myös. Lisäksi etsin ja löysin tämän vähän vanhemman artikkelin seksuaalisesta häirinnästä. Raja on määritelty: Pyllyä saa hipaista muttei puristaa


Minun ehdoton suosikkini Laina Kypärä.
En tiennyt, että Hilarius on miehen (eikä hiiren) nimi,
tuossa alimmassa taas nimi on kyllä ollut enne.
Vierellä lepäsi morsian.



Ja aiheeseen liittyen vielä kotirintamalta:

Vessassa, kuopus pesemässä hampaita pöntön päällä istuen ja minä hänen edessään lavuaarin edessä seisten. Tökkii toisella kädellä minun ahteriani. 

"Sun pylly joustaa paljon paremmin kun iskän." 
No, mulla onkin varsin lihaisa pylly, totesin. 
"Ai lihaksikas?"  

Jooei. Mutta en poskien puremiseltani kyennyt korjaamaan, joten nyt veikkaan, että kuopus vielä kehuskelee jossain sopivassa kohdassa, että "Mun äitillä on muuten tosi lihaksikas peppu!" Jee!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

So(i)kea sitruuna

Vastahan tässä pääsiäisestä selvitiin, ja kohta on jo vappu. Kunnon perheenemäntänä pistin siman jo tulemaan. Esikoinen sanoo, ettei vappu tule ilman sitä. Paljon muita kotihommia tässä en ole ehtinyt tehdäkään, koska tällä viikolla on "pitkä" työviikko. Olen työmaalla poikkeuksellisesti tänäänkin ja myös osan huomisesta. Meillä järjestetään lastentavaroiden kirpputori kunnassa ja pidän siellä kirjanvaihtotoria. Sinne voi tuoda kirjat joita omassa perheessä ei enää lueta ja vaihtaa "uusiin". Varsin hauskaa hommaa. Saatanpa samalla myydä jonkun kuopuksen pieneksi jääneen vaatteenkin. Tosin viime kesänä oli sellainen kirpputorihullutus, että juuri mitään ylimääräistä ei enää ole jäljellä. Onneksi.






No ollaan me jotain muutakin tehty. 

Olemme nyt lukemassa Harry Potteria ja Azkabanin vankia. Aurinkoisen sään vuoksi halusin jonain iltapäivänä viikolla töiden jälkeen mennä terassille lukemaan. "Onko pakko?" kysyi kuopus. On, vastasin. "Määrääkö presidentti?" Joo, mä oon tän perheen presidentti ja mä määrään että nyt on heti mentävä ulos. "Et sä voi olla kun sullei oo viiksiä ja solmiota!"

Ja muuten ihan varmasti olen... niin kerta. Puhuimme sitten toki vielä Tarja Halosestakin. Viiksettömästä ja solmiottomasta presidentistä.

Presidenttiaihe jatkui tuonnempana: "Jos ihmiset eläis ikuisesti ja mä olisin presidentti ja sä vielä sillon töissä niin mä määräisin sulle kyllä palkankorotuksen. Ja siihen on hyvä syy, sä olet ollu tosi ahkera." Ah, ihanaa! Matalapalkka-alalla ottaisin korotuksen kyllä vastaan riemumielin. Mutta jo tästä tuli hyvä mieli ja liikutus.





Esikoisen kanssa oli mielenkiintoinen keskustelu politiikasta. He ovat käyneet yhteiskuntatiedon tunnilla puoluekarttaa läpi, ja hän kysyi minulta olenko enemmän oikealla vai vasemmalla. Hän kuulemma on kanssani samaan suuntaan kallellaan. Juttelimme myös siitä, miten kotikasvatus ja vanhempien malli ja mielipiteet muokkaavat lasten näkemyksiä. Esikoinen kysyi "Oletko sä koskaan muka vaikuttanut mun mielipiteisiin?" Heitin vastakysymyksen: "No olenko?" En kuulemma. Totesin tosin, että hänen taustansa vaikuttaa melko paljon joissain asioissa. Että minun on esimerkiksi äärettömän vaikea nähdä häntä kovin suvaitsemattomana homoja kohtaan. Kyllä hän ymmärsi tämänkin puolen asiasta. Puhuimme myös kommunismista, kapitalismista, progressiivisesta verotuksesta ja tasaverosta, lahja- ja perintöverosta ja sen sellaisesta. Voi miten ihanaa ja mielenkiintoista on keskustella nuoren fiksun miehen kanssa!





Sitten takaisin kuopukseen. 
"Miksi on viikonloppu?"
No että me jaksettais paremmin...
"Oliko silloin muuten olemassa, kun oli maailman eka päivä ja kaikkea touhua, sellaista laitumelle vientiä ja muuta, niin viikonloppuja?!"
Ei.
"Eli ne puuhas joka päivä."

Siispä nauttikaamme viikonlopusta!

torstai 24. huhtikuuta 2014

Kuka muu muka?

Sain Nollavaimolta haasteen, jonka viralliset säännöt löydätte halutessanne linkin takaa. Minä vain sävellän, niin kuin aina. Kiitos ja anteeksi.

1. Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!)

No, tuota, asustella Omassa Majassani onnellisena, elää ekologisesti ilman autoa ja tavata ystäviä ja rakkaitani. Ja toivottavasti työskennellä nykyisessä työpaikassani. Se saisi kernaasti olla loppusijoituspaikkani.


2. Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin...

Tekisin muutaman aloitteen rakkausrintamalla.
Olisin suorempi muutenkin.
Opiskelisin englantia keskustelevalla metodilla.


3. Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin?

Liikutus. Empatia. Epäoikeudenmukaisuus. Itsesääli myös, joskus, vaikka nolottaa myöntää.


4. Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla?

Jaa-a. Lasketaan matkustelu harrastukseksi, niin pääsen sanomaan sen. Oi voi, kävisin paljon enemmän ulkomailla jos siihen olisi varaa. 


5. Ottaisitko jonkun kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä muutunut iän myötä?

En. Enkä usko, että mieleni muuttuu, vaikka ikää vääjäämättä tuleekin lisää koko ajan. En edes kahdeksankymppisenä.


Tärähtänyt kuva jouluisista kransseistamme
jotka esikoinen oli salaa muotoillut uudelleen



6. Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvamatona?

Cheekin biisi Kuka muu muka on soinut päässä alkuviikon ja jostain syystä muutkin herran biisit piinaavat minua. Yh - vai miten sen cheekmäisen öhkäisyn ja ähkäisyn kirjaimiksi pukisi?


7. Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti jos olisi mahdollisuus/varaa?

Nyt ei ole mitään tarpeita sillä saralla. Koitan välttää turhaa tavaraa ja turhia tarpeita. Mutta sen olen päättänyt, että kun nykyinen puhelimeni lakkaa toimimasta, ostan vanhuksille tarkoitetun Doron!


8. Opiskeluhaaveita? Mitä?

Ei suurempia. Saatan jossain vaiheessa suorittaa johtajuusopinnot, jos mahdollista, mutta niitäkään kohtaan minulla ei suurempia intohimoja ole.


9. Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi?

Olkoon nyt vaikka "Kohtele toista ihmistä niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan". Ei ihan aina onnistu mutta suurimman osan ajasta kuitenkin.


10. Riitätkö itsellesi?

Oikein hyvin.


11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?

Kutominen, mutta neuloosi on ollut kadoksissa todella kauan.




Mukavia kysymyksiä. Sai vähän pureskella...


keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Ohraa ja ohramallasta

Olivathan ne jäät lähteneet kylilläkin. Yleensä veikkaamme ystävän kanssa, josko vapuksi häviäisivät. Nyt ollaan siis vähän etuajassa. Äitini oli nähnyt lähikaupungissa västäräkin. Pääsiäinenkin julistettiin päättyneeksi ja koristeet korjattiin pois. Pääsiäisohra syötetiin pupuille, jotka ottivat sen maiskutellen vastaan. Muuta jännittävää täällä ei olekaan tapahtunut, joten vilkaisin höpölehtiä vähän tarkemmalla seulalla kuin yleensä. Ja heti tärppäsi.





Olen suurimmaksi osaksi allerginen näille tämän sivuston jutuille, myös tälle. Silti se herätti minussa ajatuksia ja muistojakin. Saako raskaana oleva käydä baarissa? Aihe näytti kommenttien perusteella todellakin herättävä tunteita. Usein nimenomaan miehissä. "Kyllä sitä raskaana ollessa pitää vähän miettiä minne menee. Baarissa voi joutua vaikka jonkun töytäisemäksi." Totta. Ja Hulluilla päivilläkin voi, ja ratikassa, muistaakseni. Puhumattakaan, kun pyrkii metrosta ulos kun hätäiset laiturilta jo haluavat päästä sisään (grrr, ensin ulos, sitten sisään)! Minä asuin esikoista odottaessani Helsingissä ja pitkälle yli puolen välin raskauttani saatoin käydä ystävien kanssa ravintolassa. Tosin raskaus ei silloin vielä juurikaan näkynyt eivätkä kaikki tuttavanikaan siitä tienneet. Toki tilanteeni oli muutenkin erilainen kuin muilla odottavilla äideillä: kotona ei ollut odottamassa sitä miestä ja ystäväkontaktit olivat siksikin ensi arvoisen tärkeitä. Tilasin alkoholitonta olutta tai muita juomia ja nautin hyvästä seurasta siihen saakka kun rupesi väsyttämään. Sitten painuin kotiin. 

Loppuraskaudesta taisi tulla vähän vähemmän käytyä ulkona, mutta yhden kerran ainakin muistan olleeni juuri englantilaistyyppisessä pubissa kuuntelemassa tuttavieni musiikkiesitystä. Siellä tulin itse töytäisseeksi mahallani ohikulkijoita, kun koitin uudet muotoni unohtaneena ujuttautua vähän liian pienestä välistä vessaan. En muista saaneeni paheksuvia reaktioita osakseni. Kaksosia odottanut ystäväni taas sanoi, että ilmapiiriero Tanskan ja Suomen välillä oli ilmiselvä. Häntä paheksuttiin täällä avoimesti, kun taas Tanskassa, jossa hän vietti alkuraskautensa, kukaan ei kiinnittänyt asiaan huomiota, vaikka vatsa oli jo silloin varsin muhkea. En minä nyt barrikaadeille tämän(kään) asian vuoksi olisi valmis nousemaan, mutta jotenkin  tuli ankea olo siitä, miten muilla ihmisillä on oikeus määritellä toisten puolesta se, mitä saa tehdä ja mitä ei.

***

Luin minä myös Herätkää! -lehteä ja Vartiotornia. Opinkin jotain: "Jos näet sattumalta jotain eroottista, katso nopeasti muualle. Jäljittele raamatunkirjoittajaa, joka rukoili: "Käännä silmäni pois näkemästä arvotonta." Eroottinen = Arvoton?!?

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Arjen odotusta ja myyräntyötä

Rajansa kaikella. Myös kotona vötkistelyllä. Vaikka olemme ulkoilleet ja tehneet pieniä retkiä, tavanneet ystäviäkin, aloin olla kurkkuani myöten täynnä pyhiä. Niin ihana kun kuopus onkin, välillä se loputon höpötys vaan ottaa johonkin hermoon ja tekisi mieli kiljua. Näin on minulla usein keskiviikkona, kun hän on edellisen kerran tullut isältään perjantaina ja on pian lähdössä taas. Nyt lyhyt viikoittainen käynti oli isänsä reissun takia keskiviikosta torstaihin, joten varsin tiiviisti olemme porukassa nyt olleetkin. Ensi viikonlopun vapaa tulee taas tarpeeseen. Niin kuin ne aina.

Juttelimme kuopuksen isän kanssa muista asioista ja keskustelussa tuli ilmi heidän "krooninen vajeensa". Kumpaisellakin. Sanoin, että voivat minun puolestani kernaasti tavata useamminkin, joskin ymmärrän, että uuden työn kanssa ylimääräisen ajan järjestäminen voi olla vaikeaa. Mutta että minä en pane hanttiin, päin vastoin. Kerroin myös, että vaikka arki sujuu mallikkaasti, painaa vastuu ja huoli pojista ja omastakin terveydestä välillä raskaasti, joten kaikki ylimääräiset vapaat otan tyytyväisenä vastaan.

Ei mennyt pitkään, kun sain viestin ja pari ehdotusta pidennetyistä tapaamisista heti toukokuulle, kun on muutama arkivapaa. Mainioita! Vaikka tämänkertainen keskustelumme tuottikin tulosta heti, aloitin jo myyräntyön seuraavaa aihettamme silmälläpitäen. Tämä ei ole minulle ominainen tapa toimia, mutta tuntui, että on helpompi aloittaa neuvottelu ensi vuodesta jos realiteetit ovat tiedossa. Niinpä kirjoitin omasta mielestäni kauniin sähköpostin kuopuksen koulun rehtorille ja kysyin, olisiko heidän puolestaan ok, jos pitäisimme tämänhetkisen tapaamisrytmimme vielä kakkosluokan ajan. Siinähän kuopus on joka toisen perjantain isällään "kotiopetuksessa".

Olen varsin tietoinen, että emme voi enää kolmosluokalla, kun tulee enemmän lukuaineita, jatkaa näin, mutta toivoisin, että vuoden verran vielä kävisi. Tiedän, että kuopuksen isä vaihtaisi mielellään rytmin heti, mutta koitan pitää puoleni tässä asiassa. Minun muutoinkin vähissä oleva oma aikani vähenisi entisestään ja itse asiassa heidän yhteinen aikansa myöskin. Lisäksi nykyinen rytmi mahdollistaa sen, että teen joka torstai iltavuoron. Toinen vaihtoehto, pitkä viikonloppu perjantaista maanantaihin veisi tämän mahdollisuuden minulta. Tai joutuisin enemmän säätämään jotta se onnistuisi.






Vaikka välillä meinaa mennä hermo höpötykseen, niin on se söpö ja höpö ja nöpö ja höntti. Kuopus. Se saattaa ilmestyä eteeni kädet korvillaan ja kailottaa: "Mun korvat on kadonnu, apua! Mä meen ettimään niitä vessasta ja omasta huoneesta." Toinen korva löytyi kuulemma vessanpöntöstä.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Vielä kolmas sunnuntai

Päivät ovat suloisesti sekaisin. Jo lauantaina oli sunnuntaifiilis, eilisestä puhumattakaan. Ja tänään on taatusti myös. Siitäkin tietää, että on pääsiäinen mennyt juuri niin kuin pitikin, rauhallisesti ja rennosti. Esikoinen ruinasi vielä yhden lisäyön kaverillaan sillä verukkeella, että tuli kuitenkin lauantaiksi kotiin ja lähti sitten illalla takaisin. Koska keli oli mitä mainioin eikä keittiöhommat houkuttaneet, ajelimme grillille ja söimme ulkona. Kirjaimellisesti. Jälkiruoaksi otimme kevään ensimmäiset jäätelöt. Mainiota! Kotiterassillakin tarkesi jo istuskella ja vähän heiluttelin haravaa.




Sunnuntaina saimme sitten esikoisen kotiin ja hänen oli tarkoitus leipoa vierasvaraksi banoffee-torttua. Veljeni oli kuitenkin sairastunut emmekä saaneetkaan kahvivieraita. Minun rupesi silti tekemään makeaa mieli ja väänsin leivoin tortun itse. Ulkona viihdyimme edelleen, ilmassa on jo häivähdys siitä ajasta, kun asustelemme terassilla ja nautimme ateriatkin siellä. Tuulettomalla terassilla tarkeni aika pienissä vaatteissa. Järvelläkin piti käydä katsomassa ja niinhän jäät olivat lähteneet ja selkä aivan avoin, ainakin meidän kohdallamme. Tänään pitää katsastaa kauppamatkalla mikä on tilanne kylillä. Paluumatkalla poimimme kimpun leskenlehtiä ja bongasimme sitruunaperhosen. Illalla käväisi vielä ystävä auttamassa tortun kanssa ja naapurikin pistäytyi  ex tempore terassilla. Sillekin syötin banoffeeta ja kaikille kelpasi. Vaikka ei ollut leipurimestarin tekemää.






Muuten olisi ollut oikeinkin mainiot vapaat, mutta olkapää vaivaa yhä. Ei se onneksi enää ole lainkaan niin paha kuin aluksi ja saan sentään nukuttua, vaikkakin katkonaisesti. Särky on sellaista hermosärkytyypistä, joka ei taltu makuuasennossa oikein millään. Joku hermo siellä on pinteessä ja toivoin, että saan fysioterapeutilta jumppaohjeita sen vapauttamiseksi. Aika on jo varattuna. Lauantaiaamuna heräsin silmä kipeänä - se oli tulehtunut ja turvonnut - ja voi hitsi miten noin pieni vaiva voi saada olon kurjaksi. Sunnuntaina ei tehnyt mieli katsoa ketään silmiin. Onneksi nämä ruukaavat parantua nopeasti.

Ja onneksi oli hyvää luettavaa. Synkistä teemoista huolimatta olen tykännyt molemmista Victoria Hislopin kirjoista tosi paljon, sekä esikoisteoksesta, Saaresta, että tästä toisesta, joka on siis juuri nyt luettavana, Elämänlangasta myös. Kreikkakaipuu iskee, ei voi mitään!

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Voi pojat

No olihan se tietysti aika lailla odotettavissa. Nimittäin se, että kun vietämme tiiviisti kahdestaan aikaa kuopuksen kanssa, siitä tulee todella hulvatonta. Märät tiput eivät aiheuttaneet säälinsekaisia tunteita vaan totaalisen repeämisen. "Noi on rutimärkiä!" Mietimme sitten vielä saunassa, onko sen vastakohta litikuiva? Saunassa juttelimme myös katsomastamme Superman -elokuvasta, jossa Clark Kentin kasvatti-isä Jonathan kuoli sydänkohtaukseen. Jouduin (mutkat suoriksi vetämällä) selittämään mikä se on. Kerroin myös, että iltapalan pitää olla syötynä hyvissä ajoin ennen VoF:n loppua, jonka poika siis sai poikkeuksellisesti katsoa. "Mä ehdotan, että pestään hampaat kolmannella tai neljännellä mainostauolla niin mä ehdin vähän hyppiä ja pomppiakin. Eikun en mä pompikaan kun viimeks rupes vihlomaan kikkeleihin. Mä leikinkin legoukkeleilla niin ei tuu kikkelikohtausta." Tyrsk. "Kikkelikohtaus on vähän niin kuin sydänkohtaus, mutta se ei oo vaarallinen. Se on masentava."





Saunasta ulos tullessa kuopus katsoi peiliin ja totesi: "Mä näytän ihan joltain hikiseltä Tuukka Raskilta."






Silmät rupesivat lurppasemaan kesken Voice Of Finlandin, jolloin ehdotin, että pestään nyt ne hampaat siltä varalta, jos uni tulee yllättäen. "Se ajatus on hiipinyt minunkin mieleeni."

***

Pääsiäismunat piilotettiin heti torstaina ennen kun esikoinen lähti. Kysyin, haluaako hän vielä tänä vuonna etsiä omansa. Ei kuulemma. "Nykyään se menee niin, että mä piilotan ne sulta, ettet sä syö niitä." Bingo! Niin ne perinteet uudistuvat.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Pitkä ja rauhallinen perjantai

Meidän pitkäperjantai meni suunnitelmien mukaisesti varsin rauhassa. Esikoinen oli omilla teillään, kuopuksella kävi kaveri myös. Kahvittelimme hänen äitinsä kanssa, herkuttelimme pääsiäishalolla - slurps! Mistähän se esikoinen on nuo leipomisgeeninsä saanut, kun äitini sanoin meidän sukuhaaran kääretortut ruukaavat yleensä näyttää rekan alle jääneiltä käärmeiltä. Mutta ei tuo. Katsoimme kuopuksen kanssa klassikkoelokuvan, Supermanin, ja saunoimme. Lupaisin hänenkin "riekkua" loman kunniaksi ja väijyimme yhdessä vielä Voice Of Finlandin finaalinkin. Kyllä maar oli mukavaa. Pienenä muistan, että pitkäperjantai oli piinallinen päivä. Olin usein serkkuni luona, ja heidän alakerrassa asui hänen mummonsa joka oli hyvin kristillinen. Päivä jäi mieleen siksi, ettei saanut nauraa niin että hampaat näkyivät. Arvaatte, että se oli aivan mahdotonta kahdelle kikattelevalle tytölle. Illalla sängyssä irvistelimme toisillemme peiton takaa ja samalla olimme tikahtua nauruun. 


Jostain syystä molemmat pojat ovat ajatelleet tuota
yläkuvan toteutusta, kun olen ehdottanut,
että mennään keräämään pajunkissoja.


Minun pitäisi pääsiäisen aikana siivota auto. Tai sitä nyt puunata tarvitse, mutta kaikki roina mikä on kertynyt sisälle ja takaluukkuun, on poistettava ja/tai vaihdettava uuteen autoon. Tiistaina taidan mennä ensi töikseni silittelemään uutta Pösöäni ja hieromaan kauppoja. Ihana äitini laittoi tililleni vähän autorahaa, niin ei tarvitse pelätä, jos jotain odottamatonta sattuu. Ei ole Visa ihan tapissa auton oston jälkeenkään, ja se luo minulle aina turvallisuuden tunnetta. On joku vararahasto, kuitenkin. Kesäkuussa saan lomarahat, toki pienemmät kun yleensä, koska olen tehnyt lyhyempää työpäivää, mutta ne aion sijoittaa auton maksuun myös. Jos hyvin käy ja nuukasti elelen, saatan saada koko komeuden maksettua tämän vuoden loppuun mennessä. Majarahastooni kun en koske. Nyt kun lainakattoa ihan tosissaan ollaan toteuttamassa, täytyy entistä tarkemmin pitää huoli, että joka kuukausi sinnekin joku summa vilahtaa. Jos joskus tulee mahdollinen Maja eteen, en halua sen jäävän tuosta kiinni.



Muutti meillekin tällainen


Huomasitteko, että ylemmän kuvan keltaiseen Majaan oli muuttanut uusi asukki? Ystäväni taasen tekstasi, että heidän kanalastaan oli löytynyt pääsiäisen kunniaksi kaksi tipua ja piipittävä muna. Suloista!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Halko kainaloon ja menoksi

Meidän rairuoho ja ohra voivat hyvin. Samaa ei voi sanoa tipuista, jotka niihin pääsivät kirmaamaan. Tämän täytyy olla sukuvika, koska vuosia sitten, kun esikoinen oli pieni, kävi mummin luona samanlainen katastrofi. Suihkepullolla oli innoissaan kasteltu paitsi ruohoa myös tipuja. Esikoiselle tuli itku, kun tipuista tuli niin surkean näköisiä. Äitini kaivoi hiustenkuivaajan ja koitti saada lintuparkoja ennalleen, mutta eiväthän ne toenneet. Tämä tarina edustaa minulle sitä isovanhempien ehdottoman rakkauden ja lapsenlapsilleen pyhittäytymisen huipentumaa. Föönata nyt pääsiäistipuja... Minä piilotin meidän piipertäjät tiheään ruohikkoon ja toivon, ettei kuopus huomaa.


Keskellä vertailun vuoksi yksi, joka ei ole kastunut


Loma tulee kyllä tarpeeseen paitsi kättä, myös mielenterveyttä ajatellen. Eilen meinasi taas työmaalla pää räjähtää, kun hoksasin, että lähin esimieheni oli jäänyt kahden viikon lomalle. Ei lomailussa sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun minä olen aina hänen sijaisensa, olisi ihan kiva tietää näistä lomista vähän etukäteen. Semminkin, kun toissapäivänä istuimme koko porukalla ja käsittelimme kesälomia. Ei tullut siinä mieleen ilmoittaa, että hän muuten on poissa pari viikkoa? Minä myös kerroin hänelle varhaisen tuen palaverissa pitäväni vappuviikon ylityövapaina. Ei siinäkään kohtaa juolahtanut mieleen, että asiasta voisi mainita? Nyt olemme molemmat yhtä aikaa poissa, mikä ei ole toivottava asiaintila. Mutta näillä mennään, en s**tana varmasti siirrä omaa vapaatani tämän takia. Puuuh, kylläpä helpotti. Kiitos!





Esikoinen halusikin lähteä jo heti eilen ystävän luo. Hän leipaisi "pääsiäishalon", otti siitä isomman osan matkaan ja lähti. Jäi minulle tämän päivän kahvivieraan kanssa herkuteltavaksi tuo "oksa". Sukuvioista puheen ollen: äidilläni ja minulla on joku geeni, jonka ansiosta kääretortun kötöstelmät näyttävät rekan alle jääneiltä käärmeiltä. Pojasta polvi paranee.


torstai 17. huhtikuuta 2014

Kiiran karkoitusta?

Eilinen meni kyllä jotensakin harakoille. Liekö tulehduskipulääke vai mikä, mutta töissä iski ihan järjetön väsymys. Oli pakko lähteä kotiin nukkumaan. Tämä lyhennetty työaika on kyllä siitä hyvää, että tilanteen salliessa voi näinkin tehdä. Koin, että työmoraalillisesti tämä on järjevämpi ratkaisu kuin se, että olisin sinnitellyt puolikuolleena työmaalla saamatta juurikaan mitään aikaan. Nappasin vielä varmemmaksi vakuudeksi lihasrelaksantin, joita en normaalioloissa voi päiväsaikaan käyttää, ja nukuin pitkät ja makoisat päiväunet. Loppupäiväkin meni sitten vähän niin kuin heräillessä, vaikka ystävä käväisi kahveilla ja koitin aurinkoisella terassillakin hetken istahtaa. 

Toki sain ruokahommat esikoista varten hoidettua, kuopushan oli isällään. Ruoan jälkeen teini katosi jonnekin ulkomaailmaan, ja minulla on vahva epäilys, että nyt on joku tyttönen kyseessä. Saa nähdä milloin kertoo virallisen uutisen minulle. Illalla teimme palapeliä ja taas täytyy todeta, että se on kyllä ihan parasta ajan vietettä teinin kanssa. Tulee jutskailtua niitä näitä, vaihdettua kuulumisia, vaikka tällä kertaa ei vielä seurustelu-uutisia minulle paljastettukaan. 




Tänään teen vastaavasti vähän pidemmän päivän, ja sitten pääsemmekin pääsiäisen viettoon. Jo eilen kävin isommasti kaupassa, koska tänään on taas se päivä, että kaikki luulevat kuolevansa nälkään kun kauppa on yhden päivän kiinni. Koska vihaan ruuhkia, minä varmistin hyvissä ajoin, että me emme kuole. Niin, ja tänään pitäisi häätää ne kiirat mehtään juoksemalla taloa ympäri. Hmmm...

Joka tapauksessa aivan erityisen leppoisaa pääsiäistä kaikille teille, ystäväni!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Älä tipu tipu...

...prkle!

Idea oli ihan hulvattoman hyvä, mutta toteutus ei ihan. Miksei meidän kötöstykset koskaan näytä siltä kuin alkuperäiset? Tipuilta irtosi päitä, päät ja peput liimautuivat sormiin kiinni. Jalat eivät meinanneen liimautua alustaan ja lukemattomia muita vastoinkäymisiä. No, lopputulos kelpaa silti meille.


Ylhäällä ylijäämätiput pääsivät hiihtohissiin
alhaalla pelkkiä päättömiä ka...tipuja.



Kohta se pääsiäinenkin ihan oikeasti kolkuttaa ovella. Kuopus käy jo tänään isällään ja pääsiäisen on sitten kotona. Esikoinen puolestaan suunnitteli menevänsä ystävän luokse, joten me olemme ainakin jonkun päivän ihan kahdestaan hassun pienen pojan kanssa, joka laittaa linssittömät kehykset nenälle ja leikkii Harry Potteria. Kohta aloitetaan muuten jo Azkabanin vankeja, Salaisuuksien kammio saatiin loppuun eilen. Siinähän se pääsiäinen meneekin, taikuutta harrastaessa. Niin, ja välillä se laskee lasit nenälle ja leikkii Clark Kentiä. Laserkatse porautuu kohteeseensa melkoisella intensiteetillä.

Raporttia luvassa, mikäli käsi kestää.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Rento käsipuoli tilaushommissa

Arki alkoi ja työt sitä myöten. Hyvin ne sujuvat käsipuoleltakin, meidän työyhteisössä kun vuorottelu toimii. Vältän tiskissä olemista tämän viiikon ja teen muita hommia. Järjestelin, tilasin uusia kirjoja - ja eilen tilasin myös uuden kopiokoneen, koska entinen oli viime viikolla päättänyt lähteä lentoon. Tai siltä se ainakin kuulostaa, kun sen käynnistää. On ollut hankintalistalla muutenkin jo jonkun aikaa uudempi ja modernimpi, mutta nyt oli ihan pakko lakata säästämästä ja tarttua toimeen. Ei siihen työntekoon näemmä käsiä tarvita, päätä vain... Tämä on hyvä viikko pakoilla tiskiä kun tostainakaan ei ole iltavuoroa. Siunattu pääsiäinen. Ai niin, ja tilasinhan minä ajan fysioterapeutillekin. Ja magneettirannekkeen. Hörhö mikä hörhö.


Se pahvilaatikon tappaminen on aika rankkaa hommaa!


Viikonloppuna tein ihmiskokeita lihasrelaksanteilla. Kun olin lauantaina vienyt esikoisenkin matkoihinsa ja tiesin, ettei autoilua taikka muutakaan sen kummempaa kuin kotona vötkistelyä ole enää luvassa, testasin kuinka relaksantit toimivat päiväaikaan. Velho olohan siitä tuli ja tunti tabletin ottamisen jälkeen oli aivan pakko ottaa tirsat. Sama toistui sunnuntaina, joten syön niitä suosiolla ainoastaan nukkumaan mennessä ja vain pakon edessä päivällä niin, että olen jo tullut töistä ja velvollisuudet suorittanut. 

Niin, päivän tekstit saattaavat hetkeksi hieman lyhentyä. Sattuneista syistä.


***

Minulla on siis lääkkeen ottamisen jälkeen samanlainen olo kuin tuolla pupulla tai sillä mangustilla joka epätoivon vimmalla koitti pysytellä hereillä. Hyvin hulvaton on myös tämä mangustivideo. Minäkin haluan mangustin pääni päälle! Tai kainaloon. Hii-o-hoi!





maanantai 14. huhtikuuta 2014

Mitä löytyy naisen käsilaukusta?

Nappasin Arttoriukselta ihanan teinihaasteen. Minäkin olen jo peruskouluikäni joku vuosi sitten ohittanut, mutta teen tämän silti. Käsilaukkukysymyksistä intoutuneena kyselen myös teiltä mitä kaikkea voi naisen käsilaukusta (tai vaihtoehtoisesti mieslaukusta tai miesten taskuista) löytyä.





Nukutko hiukset kiinni vai auki?

Auki, koska hiukseni ovat niin lyhyet, että eivät yllä kiinni.


Pyydätkö vanhemmiltasi rahaa useasti?

En, mutta ihana äitini auttaa toisinaan. Minusta on äärimmäisen noloa, että yli nelikymppisenä olen taloudellisesti sellaisessa tilanteessa, että tarvitsen välillä apua. Toisaalta koitan opettella nielemään ylpeyteni,  ja ottamaan apua vastaan - joskus ehkä pyytämäänkin - koska en kuitenkaan aktiivisesti ole sotkenut raha-asioitani. Aina ei vaan elämä mene niin kuin on suunnitellut.


Kuka oli viimeksi henkilö jota halasit?

Kuopus. Sellaiset sunnuntait, kun hän tulee isältään, ovat aina halipäiviä! Paitsi että kaikki päivät ovat meillä halipäiviä, mutta nuo erityisesti. Jos perheenjäseniä ei lasketa, niin ystävä, jolle sanoin, että olet sä mulle vaan tärkeä. 


Pieni vai iso laukku?

Keskikokoinen, mutta naisen käsilaukku kyllä imee sisäänsä ihmeellisiä asioita. Minä voisin haastaa teidät kaikki paljastamaan kummallisimman asian, mitä käsilaukusta/taskusta löytyy.


Oletko lyhyt?

Olen keskimittainen suomalainen nainen, 165cm.


Naksutteletko varpaitasi?

En, enkä sormia. Inhoan sitä ääntä!


Mikä on oudoin paikka, jossa olet nukkunut?

Maitolava. Peräkärry. Huoltoaseman liiteri. Leikkimökki. Pihasauna. You name it. Nuorempana liftasin todella paljon, ja tuli nukuttua jos jonkinmoisessa paikassa. Salaa. Tuossa muutama.


Pidätkö pinkistä?

En, vaikka se kuulemma on universaalin rakkauden väri. Värikirjan mukaan. Sama kirja sanoo, että inho vaaleanpunaista kohtaan kertoo pahasta olosta, läheisyyden ja turvallisuuden puuttumisesta, halusta unohtaa lapsuuden ajan torjutuksi tulemiset, ja sen, että on vaikea hyväksyä rakkauden tarpeet itsessä ja ottaa rakkautta vastaan. (Anne Hietanen: Valonvoimaa. Kivi- ja väriterapiaopas)

Ja arvatkaapa mitä? Heti tämän kirjoitettuani älysin, että istuin koneen ääressä vaaleanpunaisessa jumpsuitissani, Possupuvussani.




Oletko hypännyt uima-altaaseen vaatteet päällä?

En.


Kuinka pitkään sinulla on ollut facebook-tunnus?

Minulla ei ole koskaan ollut Facebook-tunnuksia ja epäilen, ettei koskaan tulekaan.


Uskotko sanontaan "Kerran huijari, aina huijari"?

Minä uskon, että ihmisen on vaikea muuttaa perusluonnettaan. En tiedä tarkoittiko tämä kysymys sitä.


Onko sinulla koskaan ollut hyvä olo?

Voi, minulla on melkein koko ajan hyvä olo.


Toivotko joskus, että olisit kuuluisa?

En koskaan.

Kuopus tosin kysyi tässä taannoin minulta kauppareissulla, kun tervehdin liki jokaista vastaantulijaa, että "Oletko sä äiti kuuluisa kun kaikki tuntee sut?" 


Hame vai housut?

Jompi kumpi. Ennen olin vannoutunut farkkutyttö. Nyt huomaan viihtyväni paremmin ja useammin hameissa, tunikoissa, mekoissa.


Korkkarit vai tennarit?

Tennarit. Jos kengissä on korkoa enemmän kuin sentti, en osaa kävellä niillä.


Dieetti- vai normaalilimu?

Limua äärettömän harvoin, mutta silloin aina ehtaa tavaraa, ei keinomakeuttajia.


Aurinkolasit vai käsilaukku?

Sen kokoinen käsilaukku, että sinne mahtuu helposti ne aurinkolasit. Taikka tällaista sälää:






Minä löysin mm. hematiitin ja laavakiven, tylpän käyttökelvottoman ruuvin (?) ja pienen metallinkappaleen. Laukussani oli myös hiusnipsu, kaiken varalta, ja lyijytäytekynän lyijyjä, vaikken edes omista lyijytäytekynää. Punaisessa boksissa on laastareita - niitähän jokainen äiti tarvitsee... Pienessä purkissa on varadödöni, pieni annos kookostahnaa. "Omituisin" löytö oli tuo epämääräinen laastari/sidetuppo, jonka olen jonkun muinaisen verikokeen jälkeen syystä tai toisesta kätkenyt käsilaukkuuni roskikseen tunkemisen sijasta. Yöks. 


Niin, se haaste: ruoppaa käsilaukkusi tai taskusi ja kerro, mikä on merkillisin esine, mitä sinä sieltä löysit!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Heltta pystyyn ja kohti uusia munauksia

Tämä on se päivä jota monet inhoavat ja kammoavat. Pienet virpojat tulevat soittamaan ovikelloa. Siihen on yksinkertainen ratkaisu: oveen voi laittaa lapun, että ei virpojia, kiitos tai vaihtoehtoisesti voi olla avaamatta ovea. Meillä käy usein aika monta virpojaa, koska lapset tuntevat minut kirjaston tiskin takaa. Moni on todella nähnyt vaivaa sekä asunsa että vitsansa suhteen, ja minä nautin, kun saan pääsiäiskoristeet vähän niin kuin vahingossa. Olenkin siis varannut pieniä lahjuksia niille, jotka ovellani pyörähtävät. Pojat tulevat kotiin iltapäivällä ja kuopuskin haluaa käydä virpomassa pari tuttua. Vitsoja teimme jo ennen kun hän lähti isälleen. Ennen kun päästän hänet matkaan kertaamme vielä etiketin: Ovikelloa soitetaan vain kerran, jos ei avata, jatketaan matkaa. Jos avataan, kysytään saako virpoa, ja jos vastaus on kielteinen, toivotetaan silti hyvää pääsiäistä. Vitsa jätetään oikeasti virvottavalle ja palkasta kiitetään, oli se pieni tai iso, mieleinen tai ei. Toki me myös valitsimme paikat niin, että tiedämme kuopuksen olevan tervetullut. 






Viikon päästä onkin sitten jo pääsiäinen ja päästään piilottamaan munia. Minä olen ruukannut tehdä pojille kartat joiden avulla etsivät pieniä suklaamunia. Se onkin varmaan ainoa pääsiäisperinteemme. Niin, tai tietysti ohra ja rairuoho on kylvetty ja tiput päästetään niihin temmeltämään mikäli kasvavat. Siis ruohot. Ja tipukranssi on muuten vieläkin tekemättä. Huh! Esikoinen on aina tehnyt jotain pashamaista kahvihetkiin, tänä vuonna se suunnittelee "pääsiäishalkoa". Se on kuulemma rahkainen muunnos jouluhalosta. Pääsiäinenhän on perinteissti paaston lopettamisen aikaa. No, minä en ole paastosta kuullutkaan, sain teiltä eilen virallisen luvan toipilasherkutteluun.

Vein esikoisen junalle, kahvittelin ystävän kanssa ja loikoilin ja lueskelin kotona. Netissä roikkumistakin minun on tämän hartiajumin vuoksi nyt pakko rajoittaa - arvatkaa vaan, onko se osasyyllinen hartian jämähtämiseen... Minulla on onneksi se hätävarakeino, että käytän hiirtä vasemmallakin kädellä. Kokeilkaapa, ei ole ihan helppoa, varsinkaan oikean puoleisen painikkeen klikkaaminen. Menee aivoradat pahan kerran solmuun vasenkätiseltäkin, saati, jos olette oikeakätisiä.

***

Tein huvikseni Nyt-liitteen lemmikkitestin. Tulokseksi sain: Onneksi olkoon, sinun kannattaisi välittömästi hankkia kani! No, kaksi sellaista muutti meille vuosi sitten. Onko siitä tosiaan jo kokonainen vuosi?

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Nautinnon iloa

...no ei todellakaan!

Lupaan, että tästä ei tule sairausblogia, mutta jostain syystä tällä hetkellä taas on yhtä sun toista riesaa vähän yhdellä jos toisella meidän perheessä. Kuopuksen jalka sai puhtaat paperit röntgenlääkäriltä, joten kaikki hyvin sen suhteen. Paranee kuulemma omia aikojaan. Toisin kuin minun hartiani. Se vaan äityi ja äityi ja toisen valvotun yön jälkeen soitin suosiolla lääkäriaikaa jonka lääkäripulasta huolimatta sain kuin ihmeen kaupalla samalle päivälle. En kyllä olisi kestänytkään odotella viikonlopun yli, sen verran sekaisin se unettomuus ja pienissä pätkissä nukutut unet ihmisen saavat. Itkukin pääsi aikaa tilatessa, mutta onneksi se olisi irronnut muutoinkin. Lääkäri totesi jumin olevan aikamoisen ja määräsi vahvoja troppeja sekä lähetteen fysioterapiaan. Ehkä tämä nyt pikku hiljaa helpottaa, mutta viikonlopun menot jouduin kyllä perumaan. Ei minusta ole ihmisten ilmoille, ja haluan torkkua kotona ja haahuilla myös, mikäli uni ei edelleenkään tule silmään.

Sen verran kuitenkin, että polkaistiin sinne Marimekon ystävänmyyntiin. Laukkua ei löytynyt ja päätin käyttää nykyistä korjattavana. Tulee sitten vastaan kun on tullakseen. Käväisiimme myös falafelilla ja kaasuttelimme kotiin. Oli mukava käydä vähän muualla, kun nyt aion todellakin vain olla ja rentoutua. Esikoinen lähtee tosiaan tänään äitini luo ja he lupasivat myös tuoda molemmat pojat kotiin huomenna, joten minä voin keskittyä vain itseni kuntoon saamiseen. Ja herkutteluun.





Kipeänä saa herkutella, eikö vaan?

Tuossa mozzarellatikkupaketissa oli käännöskukkasia - ei pahimmasta päästä mutta kuitenkin. Viettelevä makuelämys. Nautinnon iloa!

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Ylittyykö uutiskynnys

Käytiin kuopuksen kanssa röntgenissä lähikaupungissa. Terveyskeskuslääkäri ei nähnyt jalassa hiusmurtumaa mutta jotain "röpelöä" kyllä, joten pyysi kuvista lausuntoa myös röntgenlääkäriltä. Minulla on soittoaika tänään, joten asia selviää pian. Potilas jo lähti eilen isälleen (kyllä, iltapäivällä vasta, minä käytin oikeuttani hoitaa sairasta lasta kotona kun isänsä oli 300km päässä töissä ja ehti paikalle viiveellä). Meillä on normaalisti oikein hyvin asiat lääkärien ja lääkäriaikojen suhteen, mutta tällä hetkellä tapahtuu henkilövaihdoksia ja pula on akuutti. Oli tuuria ja saimme asioida omalla paikkakunnalla ei-omalääkärillä. Voi todella sanoa, että oli onni onnettomuudessa. Hän on nimittäin ihana empaattinen vanhempi rouva, joka tarinan mukaan aikanaan lähti toiselle paikkakunnalle saatuaan toistuvasti noottia siitä, että hoiti asiakkaat liian hyvin. Tuli kalliiksi, kun lähetti tutkimuksiin jne. Nytkin minulle tuli sellainen olo, että jos kuvat olisi katsonut toinen, nuorempi lääkäri, juttu olisi saattanut jäädä siihen. Tiedä sitten. Nyt joka tapauksessa vielä varmistellaan.  Ja annoin positiivista palautetta.


Taas niissä jaloissa on jotain häikkää!


Minun olisi koitettava saada aikaa itsellenikin koska hiirihartiani on äitynyt sellaiseksi, etten saa nukuttua. Lämpöpeittoon kääriytyminen auttaa vähän ja olenkin torkkunut sen kanssa sen mitä olen säryltä pystynyt. Olen muutamana yönä ajatellut erityisen tuskaisena ja lämpimästi eräitä teistä, kun tällainen (toivottavasti) ohimenevä vaiva saa minut aivan raasuksi unettomuuden takia. Voi olla, että joudun käymään naapurikunnassa lääkärillä, mutta pääasia, että saisin avun. Joka tapauksessa on mukavaa, että on vapaata. Aiomme käväistä ystävän kanssa Marimekon ystävänmyynnissä. Olen luvannut itselleni, että saan ostaa arkiolkalaukun jos sellaisen alennusmyynnistä löydän. Nykyinen on jo niin nuhjuinen, että on korkea aika päivittää se. Katsotaan löytyykö. Muutenkin viikonlopusta on tulossa mukava. 

***

(Olin jo kirjoittanut loppukappaleen, kun huomasin, että vaikkapa Hesari oli asian uutisoinut, vaikkakin aikamoisella viiveellä.) Minusta oli merkillistä, että kolmen työssään altistuneen ja sairastuneen kätilön oikeusjuttu, tai pikemminkin sen viimeisin päätös, ei ole ylittänyt uutiskynnystä kuin harvassa paikassa. Kyseessä on kuitenkin ennakkotapaus, jossa haastajat saivat ammattitautiluokituksen ja kunnon korvaukset työpaikalla sairastumisen johdosta. Toki vastapuoli vielä saattaa hakea valituslupaa. Mikään läpihuutojuttu tämä ei todellakaan ole ollut. Ensin käräjäoikeus antoi kielteisen tuomion joka nyt hovioikeudessa kumottiin. Nämä ihmiset ovat hakeneet 11 vuotta oikeutta. Ajatellaanpa moista omalle kohdalle! Huh!

torstai 10. huhtikuuta 2014

Lepakkoleipää ja hiirihartia

Njääh, taisin vasta päästä hehkuttamasta, että olen päässyt pms-oireistani. No, on niitä ehkä vähän silloin tällöin, varsinkin silloin, kun kaikki kaatuu päälle. Tai sitten juuri tiettyyn aikaan kuusta ei jaksa edes normaalia määräänsä eikä yhtään enempää ainakaan. Eilen oli surkea päivä. Kuopus oli toissapäivänä liikuntatunnilla satuttanut jalkansa, mutta ei valittanut sitä suuremmin ennen kuin eilen aamulla unien jälkeen. Kun muistetaan, että pojalla on hurjan korkea kipukynnys ja vasta epäilty artriittia, oli pakko varata aika terveydenhoitajalta ja jäädä kotiin. Kävimme lääkärilläkin, ja saimme varmuuden vuoksi lähetteen myös röntgeniin. Voimme katsoa tilanteen mukaan ja käydä sitten jo äityy, mutta levolla tämä toivottavasti ohi menee. Minä vaan en nyt yhtään jaksaisi olla kotona ja hoitaa lasta. Enkä säätää kuopuksen isän kanssa siitä kumman työ on tärkeämpää ja kumman on helpompi muuttaa aikataulujaan ja suunnitelmiaan. Niin, eikä unohdeta sitä, kuka normaalitilanteessa (lue: muulloin kuin torstaisin) on aina se joka ottaa kopin. Pläääh.

Tuo säätö aktivoi minussa ahdistuksen siitä, että tiedän kuopuksen isän toivovan muutosta tapaamisrytmiin syksystä alkaen. Minä taas en halua sitä, ja ajatuskin vähenevistä vapaista saa minut pahalle tuulelle. Sorvaan jo puolustuspuhetta valmiiksi, mikä on ihan pöhköä. Huolisin siitä sitten kun sen aika tulee. Toisaalta kuopuksen isä on niin pirun taitava manipuloija neuvottelija ja sanan säilän käyttäjä, että voi olla ihan hyvä valmistautua pikku hiljaa. Eikä tässä vielä kaikki! Lisäksi olen onnistunut kehittämään itselleni varsin kivuliaan, ikävästi käteen säteilevän hiirihartian oikeaan käteen. Onneksi olen vasenkätinen ja osaan käyttää hiirtä myös sillä kädellä. Näin olen tehnytkin, etten entisestään sitä ärsytä. Kipu alkaa vaan jo vaikuttaa normaaliin elämäänkin, öistä nyt puhumattakaan. Onneksi sain lääkeannostusohjeet terveydenhoitajalta kuopuksen jalan tutkailun ohessa. Näillä mennään ja vapaata viikonloppua odotellaan.

Ei sanan säilät...

Esikoinen lähtee tänään Hesan reissuun koulunsa kanssa. Vierailevat eduskuntatalolla, Kiasmassa ja illalla vielä Kansallisteatterissa. Oiva päivä varmasti tulossa ja palaavat kotiin myöhään yöllä. Perjantai onkin siten heillä vapaapäivä siitä hyvästä. Lauantaina hän menee äidilleni ja minä olen sopinut yökyläilystä yhden entisen kollegani luokse. Enköhän viimeistään silloin piristy!

***

Toki kuopus tekee parhaansa jo ennen sitä:

Hän  käy koulun r-ryhmässä, jotta muistaisi sanoa r-kirjaimen oikein. "Laitatko sä mulle sitten bonuksia mun lompakkoon jos mä muistan oikein hienosti pärrrräytellä rrrr:ää koko päivän? Niin, ja tietysti lisäksi ylpeyttä ja hirrrrrveesti haleja."

Iltapalapöydässä se pyytää laittamaan Youtubesta Lentävän kalakukon (Parvelan Ella-kirjojen vika). Kuka nyt voi olla pahalla tuulella Pakarista kuunnellessa?

Sitten se lohkaisee: "Äiti mä tiedän kaks uhanalaista eläintä Suomesta. Lepakko ja liito-orava. Tarkoittaako se uhanalainen muuten sitä, että niitä ei saa uhata eikä pyydystää ja popsia vaikka päivälliseksi?"

Pahus, tekikin juuri mieleni liito-oravaleipää!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Uusi auto, uusi kortti ja vanha vaiva

Minä kävin muuten maantaina jututtamassa luottokorjaajaani ja siellähän se minun Uusi Autoni oli ihan viittä vaille valmis. Tilasin vielä "vetokoukun" asennuksen ja sovimme, että olisi noutokunnossa pääsiäisen jälkeen. Minä sillä mitään vetää aio, mutta kun esikoisen pyörä kulkee niin kätevästi pyöräkoukussa mukana kylille ja johonkinhan se on pakko kiinnittää. Se pyöräkoukku. Esikoinen tosin ilmoitti heti, että hän voi pyöräillä pari ensimmäistä päivää, että opin ajamaan tuolla uudella kapistuksella. Onhan se siinä mielessä oikeassa, että kortin neljä vuotta sitten saatuani en ole ajanut muulla kuin nykyisellä autollani ja kerran ex-anopin autolla kauppaan ja naapurin autolla sellaset 10 kilometriä, joten epäilykselleen on ihan kelpo perusteet. On siinä vissiin opetteleminen. Tilipäivänä ennätän juuri maksella kaikki loput Visat pois ja korotetulla luottorajalla saan kuitattua auton kerralla maksetuksi. Juhuu, en tarvinut edes lainaa, lainaan vaan itseltäni (taikka Luottokunnalta, ihan miten vaan).


Kuva Kreikasta,
ja ihan oikein päin


Paperisotaakin on luvassa, mutta eiköhän se hoidu ainakin helpommin kuin Visa Electronin saaminen esikoiselle. Hänellä on ollut useamman vuoden ajan tili johon on säästänyt satunnaisia rahoja ja nyt pälähti mieleen, että voisi kai siihen liittää kortinkin. Ihan erikoistapauksia varten. Pankissamme oli uusi virkailija ja juttu meinasi tyssätä heti alkuunsa, kun hän totesi, että "Tällä tilillä on vain sulla käyttöoikeus". Katsoin häntä luukku auki ja kysyin, että eikö edes esikoisella itsellään? Tarkoitti kuulemma esikoisen isää. Kerroin olevani yksinhuoltaja ja hän väitti tarvitsevansa siitä todistuksen. Jeesus Maaria sanon minä. Olen voinut avata tilin ilman minkään valtakunnan papereita, miksi vi...mpelissä en sitten voisi liittää siihen korttia? Kun kerroin, että esikoisella ei ole isää ja kysyin, että haluaako hän vuonna -98 Helsingin lastenvalvojalla allekirjoitetun lomakkeen jossa ilmoitan etten halua isyyttä selvitettävän, vai miten hän toivoo tämän asian hoidettavan. Vaikutin ehkä sen verran sekopäältä, että mutisi, josko nyt tämän kerran. Ristus, ja taatusti myös seuraavankin kerran, mutta silloin ihan varmasti tutun virkailijan kanssa.

***

Niin, se eilinen palaveri. Kiitos tsempeistänne! Se meni ihan hyvin. Sain lupauksen, että meille järjestetään tiedotustilaisuus sisäilmatutkimuksen tuloksista ja tämänhetkisestä tilanteesta remontin ja toimenpiteiden suhteen. Muutama tärkeä asia terveydentilastani myös kirjattiin ylös. Mutta noin ylipäätään, olihan se sellainen "tämä nyt vaan pitää tehdä" -tapaaminen, ja jäi sellainen olo, että ei esimiestäni(kään) oikeasti kiinnosta kuinka minä voin.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Varhaista tukea luvassa

Minulla on tänään palaveri esimieheni kanssa. Meillä on kunnassa otettu käyttöön varhaisen puuttumisen tuen malli. Se edellyttää keskustelua alaisen kanssa mikäli tällä on 30 poissaolopäivää kahden vuoden ajalla tai viisi lyhyttä poissaoloa samassa ajassa. Varsinkaan tuo jälkimmäinen ei tunnu minusta hirvittävän paljolta, kun ajatellaan, että 4-5 flunssa vuodessa on kuulemma aikuisella ihan normaalia. Kun jompikumpi noista ehdoista täyttyy, pitää pitää keskustella, täyttää lomake ja toimittaa tieto myös työterveyteen. Esimieheni soitti ja kertoi, että nyt olisi aika. Olen koko ajan ollut siinä luulossa, että minun sairaslomapäiväni ovat paukkuneet jo vaikka kuinka kauan sitten. Olemme myös palaveeranneet työterveydessä vaikka kuinka monta kertaa ja tilanne on hyvin heidän tiedossaan. Tämä palaveri tuntuu siis olevan vähän "torta på torta", mutta pakko kai se on sitten kärsiä.

Minua jännittää ja ahdistaakin vähän. Taas puhumme samoista (sisäilma-)asioista, joihin ei ratkaisua tunnu olevan. Saanko tukea tai edes ymmärrystä? Taas puhumme minun terveydestäni, voinnistani, jota on hankala ymmärtää sellaisen joka ei oireile. Joskus on raskasta käydä samaa asiaa uudelleen ja uudelleen läpi. Tai edes antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ne sammakot, että "onhan täällä yritetty tehdä vaikka mitä". On, siitä olen samaa mieltä, mutta apua ei ole tullut ja tiedotus ontuu todella. Vieläkään en tiedä mitä kaikkea on tehty ja mitä on tekeillä. Ehkä tämän päivän jälkeen olen edes siinä viisaampi? On myös irrationaalinen pelko, että tämä johtaa äkkiä siihen, että totetaan, ettei minusta ole työntekijäksi. Piti oikein tutkailla työterveyslakia ja paria muutakin sivustoa, jotta sain mieleni rauhoittumaan. Minullakin on oikeuksia, onneksi.

Hyvin se menee. Sanokaa, että se menee hyvin!



Kuva on viikonlopulta. Tilanne nauratti minua suuresti:
molemmat lapset piuhassa kiinni.


***

En käsitä, miten blogiini on tultu tällaisella haulla:

kaamea kalu lahkeessa

ei ole ainakaan minun lahkeessani ollut, ei!

Aika ...hmmm... originelli on tämäkin:

originellit suomalaiset kylänmiehet


On meitä moneksi, on!