Sivut


maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kevättä rinnassa

Viikonloppu oli oikein rentouttava ja onnistunut. Vaikka enää ei ihan lauantain lämpölukemiin päästykään, oli sunnuntai oiva päivä lähteä ystävän kanssa kävelylle ja välissä hörppästä päiväkahvit paikallisella huoltoasemalla. Oikea olkapää oli kehittämässä jumia ja reipas kävelylenkki ilman olalla roikkuvaa laukkua usein tekee tehtävänsä. Toivottavasti nytkin. Bongasimme kevään ensimmäisen leskenlehden (jee) ja muutenkin kyllä on nyt todella kevättä ilmassa. Ystävä väitti, että naapuripöydän mies tuijotti minua koko kahvittelumme ajan, mutta minä en kyllä huomannut mitään. Tällä kertaa kuitenkin oli oikea rintamasuunta Sitten kun vielä oppisin avaamaan silmäni. 



Tuossa ihan oikeasti tarkeni kurppia kuohuviinit lauantaina!




Lenkkimme jälkeen pojat tulivatkin kotiin. Meidän sunnuntait menevät jo tutulla rutiinilla: kuopuksella on hali- ja pelipäivä, esikoinen puuhaa omiaan, pelailee usein myös. On hienoa huomata, että kevät vaikuttaa teiniinkin niin, että usein mieluummin lähtee pyörällä kylille kavereita tapaamaan kun kököttää tietokoneen äärellä. Talvella tämä asia on luonnollisesti vähän toisinpäin. Kun vielä saisi itsensä useammin läppärin ääreltä muihin hommiin... Se voisi helpottaa myös hartian olotilaa. Muistin tosin pitkästä aikaa vanhan ystäväni kauratyynyn - kiitos Helmi - ja laitoin sen mozzarellatikkujen jälkeen uuniin ja haudoin hartioitani vielä silläkin. Illalla vielä rentouttava sauna esikoisen kanssa. Jollei nyt tokene niin ei sitten millään. Kelpaa aloittaa arki.


***

Yritin tehdä Arttoriuksen maapähkinävoita. Ei tullut takkia, tuli housut. Se ei oikein onnistunut, ja kun rupesin googlaamaan ohjetta jolla katastrofin korjaisin, törmäsin maapähkinävoipikkuleipiin. Niistä tuli oikein hyviä!




Ainoa ongelma näissä oli, että eivät maistuneet kummallekaan pojista. Arvatkaa kuka ne sitten joutui pistelemään poskeensa? Röyh!

14 kommenttia:

  1. Juuri tällaisia lepoviikonloppuja sitä välillä kaipaakin. Itselläni on hartiat niin jumissa, että olen nyt saanut niihin 5 kertaa akupunktiota ja 4 kertaa fysioterapiaa, mutta vieläkin on liikerajoitetta. Ilmeisesti mun pää on ihan väärässä asennossa eikä tämä koneella olo tee yhtään hyvää asialle. Sukkapuikkoihin en ole uskaltanut edes tarttua....nyyh! Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sun jumisi hellittää, kuulostaa paljon pahemmalta kuin mun. Se on jo parempi eilisen lenkkeilyn jäljiltä.

      Mukavaa viikkoa sinnekin!

      Poista
  2. Maistuiko se voi pahalle vai ei vaan tullut hyvää?
    Noikin näyttää hyviltä. Hokasin eilen että maapähkinöitä on valmiiksi kuorittuinakin, piti hamstrata heti kaksi pussia.
    Tosi kurjaa että jouduit itse syömään noi pähkinäknöllit! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, äidit on onneksi niin uhrautuvia ;-)

      Mä en saanut siitä tarpeeks sileetä, olis vissiin pitänyt ihan ekana jauhaa kuiviltaan ja sitten vasta lisätä voit ja vesi. Löysin Punnitse & Säästä -kaupasta kans pähkinöitä valmiiks kuorittuna. Näppärää!

      Poista
  3. Muutama keväinen päivä ja olo on lähes kuin uudestisyntyneellä. Valo sen tekee, ainakin minun kohdallani.
    Rintamasuunnan vaihdos, jes! Siitä se lähtee ;) Seuraavaksi voit sitten alkaa houkutella saalista lähemmäs vaikka pikkuleivillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, vai miten se oli? Vai oliko se sittenkin vähän alempaa, kas kun en nyt muista.

      Mutta valosta nautitaan täysin siemauksin, molemmat!

      Poista
    2. Sekä että :-)) Siis vain mun empiirinen kokemus..net ovat siinä mielessä yksinkertaisia otuksia miehet, höhlät
      -a

      Poista
    3. Mulla on vähän samantyyppinen empiirinen kokemus asiasta ;-)

      Poista
  4. Äidit ja isoäidit ovat uhrautuvia. Sain osani ja tykkään "housujen" mausta.

    VastaaPoista
  5. Kaurapussi on e-rit-täin kätevä. Sen saa kuumaksi aina, missä vaan ja vähällä vaivalla. Ja pysyy kuumana niin kauan kun tarvitaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ihana vaaleanpunainen, jonka sain joskus lahjaksi ystävältä!

      Poista
  6. Mitä nöyrimmät anteeksipyyntöni!
    Aamutohinoissa olen hypännyt sun blogin ylitse ja vasta äsken tajusin etten ole kuullut susta mitään tänään ja pelästyin että onko blogger nakannut sut pois mun lukulistalta mutta oma oli mokani ja siksipä tulin kyläilemään vasta nyt.

    Siitä tuijottavasta miehestä; näetkös nyt mitä mä ennustin - tästä kesästä tulee SE kesä ja odotankin innolla koska sun päivän tekstin otsikkona on pelkkiä sydämiä :D

    Pusuja ja muista pitää ne silmäsi auki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä pidän ruskeat silmäni auki ja räpsyttelen tarvittaessa ripsiäkin ,-)

      Niitä sydämiä saat kyllä odottaa, mutta katsotaan nyt mitä tässä tapahtuu. Kiire ei ole mihinkään, on hyvä näinkin.

      Ja saat anteeksi, hassu!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana