Sivut


maanantai 10. helmikuuta 2014

Vivahteikas viikonloppu

Saavuttuamme perjantaina sairaalasta rauhoituimme kotiin. Nakkasimme esikoisen ystävän luo yökylään ja vietimme rauhaisaa aikaa kahden. Tai, no, rauhaisaa ja rauhaisaa, tuon moottoriturvan kanssa ei tylsää ainakaan ole. Lisäksi meillä oli vielä huoneidenvaihtoruljanssi vaiheessa, eli puuhaa riitti ihan koko viikonlopuksi. Mutta perjantain oleskelimme sohvalla peiton alla ja sattuneesta syystä annoin kuopuksen valvoa poikkeuksellisen pitkään. Se köllötteli kainalossani ja katsottiin yhdessä Voice Of Finlandia. Nyt harkitsen, että antaisin sen valvoa myös Linnan juhlien aikaan, koska saataisiinpa sitten edes jonkinmoista kilpailua Blogistanian parhaasta kommentaattorista aikaiseksi. Tässä pari maistiaista perjantailta:


Katsoi erästä mieskilpailijaa ja totesi: "Toi varmaan laulaa ihan hirveetä rokkia. Mut musta sillon rokkiin vähän liian iso pää."

Tuomarit olivat sitä mieltä, että naiskilpailija oli kova. "Miten niin kova? Musta se oli pehmeä. Koska miehillä on kova pää." * koputtaa omaansa* "Kato vaikka!" *koputtaa minun päätäni* "Ja sulla on pehmeä."

Kun kirjasin näitä poskia pureskellen paperille ylös se huomasi heti ja kommentoi: "Sä oot kun Mike Monroe. Sä teet muistiinpanoja." Mistä vetoa, niin minun muistiinpanot vaan ovat aika paljon kiinnostavampia yllättävämpiä. Ja olen vähän nuorempi ja paksumpi brunette.






Lauantaina meillä vierailivat paitsi ystäväni aamupäiväkahvilla ja sitten vielä illalla katsomassa kanssamme Avaraa Luontoa, mm. (Batmanista tuttu) Robin ja Wolverine. Tämä raisu sankari ilmiintyi kuusi kahvinsekoitustikkua kynsinään. Saunassa istuin Killer Croc'n kanssa, ja sekä minä että saunatonttu ihmettelimme kuka on tuo vihreä, punasilmäinen tyyppi, ja ennen kaikkea: mitä se tekee saunassamme. Jo perjantai-iltana oli nähtävillä, että saamamme lääke tehoaa vastin vikkelästi. Sen laatuisia iltavillejä harrastettiin kumpanakin iltana. Sunnuntaina haimme esikoisen takaisin kotiin. Hän oli tunnollisesti osallistunut kaverin kanssa lauantai-koulupäivään. Sinne olisi ollut muukin kotiväki tervetullutta, mutta kuopuksen puolikuntoisuuden vuoksi pysyttelimme kotosalla. Esikoinen oli siitä kuulemma hyvinkin mielissään. Jatkoimme muuttoprojektin viimiestelyä, paistoin meille pannukakun ja orientoiduimme itse kukin alkavaan viikkoon. Kotikin alkaa jo näyttää ihan kohtuullisen siistiltä. Vähän vielä kaappien raivaamista jäljellä alkavalle viikolle.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

14 kommenttia:

  1. Pikkusälli on kyllä ihan Helmi! Voi vitsit mutta se saa kyllä naurun nassulle täällä kaukanakin :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhti oli tosiaan päällä jalan kunnosta huolimatta ;-)
      Mukavaa, että sen höntit jutut huvittaa muitakin!

      Poista
  2. Tosi mukava kuulla että Filosofi on tervehtymän päin ja nythän selvisi se päidenkin ero :D
    Pisteet sulle urakan suorittamisesta sillä koko kämpän pyöräyttämisessä on todella iso homma ja sen loppuun saattaminen noiden (sairastumis)olosuhteiden vallitessa on enenmmän kuin iso asia.
    Mukavaa maanantaita sulle ja jälkikasvulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päiden erosta on ennenkin puhuttu, silloin muodolla ja iällä oli väliä:
      http://marjaananmaja.blogspot.fi/2012/04/ika-ja-koko.html

      Meillä on enää esikoisen huoneen viimeistely jäljellä, se kun tosiaan oli koko viikonlopun toisaalla. Yksin en sen tavaroita ruvennut järjestämään vaan yhdessä tehdään. Ehkä tänään taikka huomenna tulee valmista.

      Poista
  3. Kuulostaa, että hieman parempaan päin on kuopuksen asiat, ihana juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikonloppu oli oikein hyvö mutta nyt taisi tulla vähän takapakkia: jalka oli aamulla varsin kipeä. Mä heti koin itseni huonoksi äidiksi "kun en vahtinut että lepää tarpeeksi". Ääääh ;-(

      Poista
  4. Hienoa, että viikonloppu sujui sitten suuremmitta kommelluksitta. Tuo Pronaxen on äärettömän hyvä kipulääke. Sillä meidän perheessä tainnutetaan myös migreeni. Tosin nyt ei ole kovia kohtauksia ollut kummallakaan pojalla, kun syövät sitä beetasalpaajaa. Nuorimman säryt ovat nyt selvästi jännitysperäisiä ja helpommin hoidettavissa. Kirjoittelin sinulle pitkän kommentin eilen, mutta ei ole tainnut miehen kone sitäkään lähettää eteenpäin. Se ei oikein tykkää tästä blogistaniasta kun on firman laite. Harmi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, kaikki kommentit on tervetulleita. Minne lie lennähtänyt?

      Toivon totisesti että tolla Pronexenilla selvitään. Isänsä oli antibioottitiputuksessa ja tosiaan serkulle piikitettiin kortisonia, auts. Peukut pystyyn!

      Poista
  5. Mainio pieni, kaikkea ne keksii :) Mun veli on muuten ollut Mike Monroen luokkakaveri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gnjäääh, ja mä olin Ensikodilla silloin kun Andyn sisko oli siellä töissä ;-) Luulin kerran A:n äänen puhelimesta...

      Poista
    2. Mies on pikkupoikana/alakouluikäisenä leikkinyt Andyn kanssa, miehen serkku oli Andyn kavereita (ihan hamaan loppuunsa saakka).

      Poista
  6. Olisi niin ihanaa köllötellä muksu kainalossa ja vielä tuollaiset nasevat kommentit, olen kade :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että tänä perjantaina nautin, kun saan katsoa ihan itsekseni Voice Of Finlandin. Sen verran rankkaa on ollut. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana