Sivut

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Tiputanssi

...ei kun kranssi.

Meillä alkoi hiihtoloma. Kohta ehkä pääsee hiihtämäänkin, lunta nimittäin tulee siihen malliin. On tämä ollut omituinen talvi: jäälle saatiin reiluksi viikoksi tehtyä latu, sitten se vettyi piloille. Metsässä ei ole vieläkään riittämiin lunta. Liekö tulee koko talvena, käännytäänhän me jo ihan kohta maaliskuulle ja kevään puolelle. Minua asia ei ole ihmeemmin vaivannut, on vaan mukavaa kun ei tarvitse lapioida autoa joka aamu kinoksista. Ja ne pahat pakkasetkin lienevät takanapäin. Ah, kevät. Linnut jo laulelevat ja päivä on pidentynyt oikein todella. Arkiaamuisin on jo suht valoisaa kun lähdemme töihin ja kouluun. Aika mukavaa!


Kuten on sekin, että kuopus käännähti heti lomarytmiin nukkumisensa kanssa. Joskus viikonloppuisin on aika tuskaista, kun sälli herää kuudelta ihan pirteänä. Nyt annoin sen köllötellä kainalossani perjantain Voice Of Finlandin ajan ja torkahtikin siihen jo ennen loppua. Aamulla nukkui melkein kahdeksaan. On se eri juttu... Ensimmäinen lomapäivä meni ihan kotosalla rauhassa. Äitini ja hänen miehensä pistäytyivät kahvilla ja toivat paitsi kahvipullat myös alustan 144 tipulle. Pitihän sitä kranssia sitten heti suunnitella vaikka pääsiäiseen on vielä aikaa. Esikoinen oli nähnyt jossain kuvan tipukranssista ja sai päähänsä, että meillekin pitää saada sellainen. Minä en ensin innostunut (lähinnä hinnan vuoksi ja siksi, kun ei kuitenkaan ole mikään välttämättömyys, muuten minä kyllä olen täysillä mukana hulluissä proggiksissa) mutta esikoisen päätä ei kääntänyt mikään. Kun mummi lupasi sponssata tipurahaa esikoiselle ja poika itse maksoi loput, ei minulla enää ollut - heh - nokan koputtamista.


Tästä se lähtee...


Askartelun lisäksi saunoimme, puuhailimme kaikkea pientä ja tietysti katsoimme pronssipelin. Mikä matsi! Oli ihan mahtavaa hurrata kuopuksen kanssa ja nauttia Suomen menestyksestä. Esikoinenkin välillä pistäytyi seurassamme vaikka suurimman osan katselikin toisella silmällä omassa huoneessaan samalla kun kuului pelaavan englanniksi jotain tietokonepeliä. Oikein oivallinen loman avaus. Tälle päivälle on sitten suunnitelmia kodin ulkopuolelle. Samoin alkuviikolle. Keskiviikkoaamuna kuopuksen isä hakee pojan loppulomaksi luokseen ja minä menen töihin kolmeksi päiväksi. Me suunnittelemme edelleen esikoisen kanssa reissua ensi viikonloppuna Turkuun. Tyttöystävän isä ei näytä heltymisen merkkejä mutta nuoret taitavat tavata salaa. Minä puolestani ajattelin varata teatterilipun ja nauttia vähän kulttuurista.


***

Kuva täältä© Pertti Jarla

Niin, ja loitsinhan minä pöytään vähän ravintoakin, toden totta. Esikoisen avustuksella. Teimme pizzaa! Nam!

14 kommenttia:

  1. Surku niitä hiihtolomalaisia joiden harrastuksiin kuuluu laskettelu sillä nämä +3 asteen lämpötilat ja vesisade takaavat sen, että ainakin näillä selkosilla laskettelukeskukset pitävät rinteet suljettuina eikä siellä kyllä olisi mitään mieltä lasketellakaan, mokomassa vesikelissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taitaa olla vähän molempi parempi. Kuopus päässee isänsä kanssa laskettelemaan loppuviikosta, jollei nyt ihan kaikki lumi sula. Ja taitavatpa nuo tykkiluntakin harrastaa täällä meidän korkeuksilla ainakin näin lomaviikolla, kun paikat on buukattu täyteen.

      Poista
  2. Tuo laitimmainen tipu katsoo kameraan ihan liian intensiivisesti!
    Lapsesta on varmasti ihanaa köllötellä äidin kainalossa unen rajamailla... muistaakohan se aikuisena sellaisia ihania asioita lapsuudesta? Itse oon monesti miettinyt, mitä mahtaa lasten muistiin jäädä niiden lapsuudesta. Saunapolku ja saunassakäynnit varmasti ainakin. Kuopus muistaa nyt kolmetoistiaanakin ihan hirmu vanhoja tapahtumia, sellaisia mitä on sattunut kun se on ollu tosi pieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on linssilude! Vai anooko se apua?

      Meillä sattuu tuota kainaloon nukahtamista niin suunnattoman harvoin, että kuopus varmasti muistaa ne harvat kerrat. Ja ne, kun teemme ihan tarkoituksella siskonpetin ja nukahdamme vierekkäin. Muutoin olen niin tarkka omista unistani ja omasta ajastani, että molemmat pojat ovat opppineet nukkumaan ja nukahtamaan itsekseen jo varsin pieninä.

      Minä toivon, että pojat muistaisivat sellaisia arkisia asioita kuin että "äiti pelas meidän kanssa paljon lautaplejä", "luki meille", "oli varten".

      Meillä esikoisella on sellainen muisti että se muistaa ihan hirvittävän tarkasti ja vanhoja juttuja, vähän niin kuin kuopus teillä.

      Poista
  3. Oikean alakulman tipuliini katsoo ihan anovasti. Katso nyt, ihan selvästi!
    Mä olen ihan varma, että ipanat muistaa juuri tuollaiset yhteiset kivat, siskonpedit ja muut. Meillä ainakin muistaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se näyttää siltä, että se suunnittelee pakoa!

      Varmasti lapset muistaa just ne arkiset läsnäolot ja vaatimattomat yhdessä tekemiset.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, ollaan päästy jo hyvään alkuun!

      Poista
  5. Tipukranssi, aivan mahtava idea! Mulla on siis pakkaus violetteja pääsiäistipuja, siis samoja kuin noi keltaiset, mutta violetteja, kun kerran sain kaverilta. En vain koskaan jaksa kasvattaa mitään rairuohoa, mutta hitot, nehän voisi virittää kranssiin, niin olisi siinä naapureillakin ihmettelemistä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita laita joo, vähän höyheniä ja koristemunia joukkoon ja ulko-oveen roikkumaan!

      Poista
  6. Ihania tipuja! :) Hyvää hiihtolomaa! :)

    Mä en ole tällaista talvea tässä asumiseni aikana aiemmin kokenut, että helmikuussa pikkupihalla ei ole enää lainkaan lunta - voisin alkaa haravoimaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tänään just ihmettelin kun terassi on vesisateen takia melkeib lumeton. Yleensä se on maaliskuu kun koitetaan lapioida sitä ja auttaa kevättä!

      Poista
  7. Ooh, kranssista tulee upea! Nyt tuli loppuillaksi korvamato ja lauluvalikoima on Tipitiitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miksen mä tajunnut tuota Tipitiitä! No, ehdin sen napata vielä nytkin. Ja kyllä, kranssista tulee taatusti koko pikkukylämme komistus!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana