Sivut


tiistai 4. helmikuuta 2014

Tärähtänyt tandem

Eihän tämä ole tottakaan enää! Kumpainenkin pojista aloitti oksentelun kotiin palattuaaan. Tai ainakin pahoinvoimisen. Eilen soitin jo terveysasemalle ja saimme ajan verikokeisiin. Vaikka ovat noin isoja eiväkä ole heikkona taikka kurjassa kunnossa, niin onhan tämä jo perin merkillistä. Esikoinen oksensi ensimmäisen kerran puolitoista viikkoa sitten torstaina, myös kuopuksen maha on ollut sekaisin jo viikon. Minä en ole *kop kop* tautia vielä saanut, mutta alkaahan tässä jo pää olla kovilla. Ja tietysti huoli pojista ja sääli. Ihan kauhea tauti. Onneksi terveydenhoitaja oli ymmärtäväinen ja otti heti myös huoleni tosissaan. Mitään tulehdusta ei kummallakaan näyttäisi olevan, joten vaihdettiin maitohappobakteerit ja nostettiin annostusta. Mutta nyt esikoiselle nousi kuume. Voi jessus tätä elämää!




Ajaisin mieluusti tärähtäneellä tandemilla kauas pois tai kohti auringonlaskua.
On vähän vitsit vähissä!


***

Niin, se eilinen omakotitalon alakerta. Oma piha, puusauna joen rannalla, pönttöuuni ja takka sekä sisällä myös sähkösauna. Olisihan se mukavaa, mutta onneksi pohjakin oli meille huono, ei pelkästään ilmanala. Tosin yllättävän paljon parempi kuin -53 rakennetussa omakotitalon rinnemäisessä alakerrassa olisin odottanut. Sinne olikin laitettu rakoventtiillit ikkunoihin ja poisto oli koneellinen. No, se siitä kuitenkin, ja täytyy sanoa, että tämän harha-askellen ansiosta hoksasin vielä sellaisenkin asian, että niin kauan kun teen lyhennettyä työpäivää ja saan hivenen asumistukea, olemme sellaisessa kannustinloukussa, että pitää miettiä tarkkaan kannattaako vaihtaa halvempaan (ja väistämättä paljon pienempään) - siis vuokralle. Jos keuhkolleni sopiva omistusasunto löytyisi, muuttaisin heti.

20 kommenttia:

  1. Onhan tuo nyt jo kummallista, tuo mahatauti! En oo tuommoisesta ikinä kuullutkaan. Toivottavasti tokenevat pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma on pitkittynyttä liikkeellä, mutta on tää silti kummallinen. Ihmettelivät vähän siellä terveysasemallakin, kun ei kuitenkaan ole ripulia kummallakaan. Jotta jurnisiko vatsalaukussa joku pöpö, kun suolistossa se aiheuttaisi ripulointia. No, jospa tää joskus loppuisi... alkaa olla jaksu kovilla täällä neljän seinän sisällä. Aika käy vähän pitkäksi!

      Poista
  2. Voimahalaus pojille ja äidille! Kyllähän koetellaan teillä. Ja aina kun lapsi on kipeä, niin sitä on itsekin kipeä vaikkei itse tautiakaan olisikaan. Toivottavasti verikokeet paljastaisivat syyllisen ja oikea hoito pääsisi käyntiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taika!

      Tulehdusta ei tosiaan näytä CRP.n mukaan olevan, joten joku virus siellä vissiin vatsalaukussa jyllää. Vaihdettiin matiohapot ja toivotaan että aika auttaa. Mutta kyllä olisin jo ihan valmis töihin ja ihmisten ilmoille. Pojat samoin!

      Poista
  3. On se kyllä kummallinen tuo tauti, mutta toivon kuten Sannakin, että pääsevät jo pian paranemisen alkuun.
    Tsemppiä sinulle sinne sisätiloihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä täällä sinnitellään, mutta pitkäksihän tässä meinaa kaikilla aika käydä, kun neljän seinän sisällä ollaan. Mutta pakkohan tän on jossain vaiheessa loppua ;-)

      Poista
  4. Voi kurjuus sillä oksentelu vie kaikki voimat :/
    Helposti luulisi että koulun safkoista peräisin mutta jos kerran Kuopuskin on huonolla hapella niin eihän se ole mahdollista (ellei peräti sama keskuskeittiö josta safkat jaetaan?).
    On sulla kyllä niin paljon miekkailemista taas että ei hyvää päivää mutta koita rakas jaksaa vaikka aika laiha lohtuhan tämä on mutta jos se siitä menis hyvinkin pian ohitse.
    Pusuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-, tiedä häntä mistä on tullut, mutta saisi jo mennä sinne mistä ikinä tulikin. Onneksi pojat on hyvässä kunnossa eikä esikoinenkaan, joka siis on ainoa joka on ylipäätään oksennellut - kuopuksella vaan kiertää ja pulputtaa - yökkää vain silloin tällöin. Nyt sekin näyttäisi loppuneen. *koputtaa puuta*

      Mutta kyllä mun jo pian pitää päästä täältä ihmisten ilmoille. Onneksi viikonloppu oli vapaa, muuten varmasti hajoaisin... Ja kiitos tsempeistä, aina ne lämmittää. Ja pusut <3

      Poista
  5. Peräti kummaa! Miks mulla tuli nyt mieleen, miten lapsena perheen kanssa etelänlomilla käydessä aamulla ekana oli otettava tyhjään massuun tilkkaa jotakin. Olisko voinut olla Jägermaisteria? Nykypäivänä tuskin lapsille enää moista konstia käytetään, mutta tuli vaan mieleen joku, millä saisi pöpöt tapettua Kunnolla. Kertaakaan en muista, että mitään vaivaa olisi ollut, ja siihenaikaan se "kanarianmatka" tehtiin joka vuosi...
    Toivotaan nyt hurjan kovasti, että tauti talttuu, ei tartu sinuunkin ja sulla pää kestää. Ajatukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ehkä jekkua kehtaa noille tarjota ;-) Joku ehdotti valkopippureita kokonisena nieltyä, mutta mua vähän epäilyttää.

      Täytyy vaan toivoa että pian helpottaisi, mulla tosiaan meinaa hajota pää. Vaikka olenkin koti-ihminen, on tää nyt vähän liikaa kuitenkin.

      Kiitos ajatuksista, kyl tää tästä!

      Poista
  6. Vatsatauti on paskamainen (kirjaimellisesti), joten paranemista toivotan!

    Noista taloista. Yleensä juuri 50-luvulla rakennetut talot ovat hyviä asua, koska niitä ei ole tehty liian tiiviiksi. Appiukkoni (kuollut jo aikoja siten) oli kirvesmies ja tiesi millainen on hyvä talo. Onneksi ehti pojalleen eli miehelleni antaa paljon vinkkejä vaikka poika kouluttautuikin sitten muille aloille. Mutta isoveli on kirvesmies, joten heidän suvustaan löytyi asiantuntija kun mekin tätä taloa oltiin aikoinaan ostamassa. Sittenhän veljekset innostuivat rakentamaan tuon toisen talon, eli piharakennuksen tähän tontille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä kans tutkailin vähän asioita ja samaa löysin minäkin: 50-luvun taloissa on vissiin vähemmän homevaurioita kuin sitten 60- ja varsinkin 70- ja 80-luvulla rakennetuissa. Tosin salaojitus oli taas 50-luvun talojen kompastuskivi.

      No, tuo se ei kuitenkaan ollut, ja toden totta, en minä ole etsimässä vuokra-asuntoa, piti taas muistuttaa itselleni.

      Mä niin toivon myös, että tää tauti jo talttuisi. Pojat on niin hyvässä kunnossa että aika vaan tulee pitkäksi kotosalla oleskellessa. Huokaus!

      Poista
  7. Voimia äidille ja lapsille! Toivottavasti menee pian ohi. Meillä on kaikki käyneet läpi nuhakuumeen, mutta sitä on helpompi hoitaa, kun kukaan ei oksentele. Anna surutta lasten tehdä mitä mieli tekee, elokuvat vaan telkkuun pyörimään. Siinä väsyy itse liikaa jos kaiken muun lisäksi yrittää vielä itse viihdyttää potilaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kyllä aikas samoilla linjoilla: meillä on harrastettu digiviihdettä todella paljon normaalia enemmän. Ei vaan muuten aika kulu täällä ties kuinka monetta päivää.

      Nyt jo valoa näkyy tunnelin päässä ja pääsen ehkä huomenna töihin.

      Toivotaan, että teilläkin pysytään terveinä.

      Poista
  8. Hyvät ohjeet Kuningattarella! Tsemppiä sinne potilaille ja äitille kans <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullon sormet ja varpaat ristissä että pääsisin huomenna töihin... ja kiitti tsempistä, sitä tosiaan tarvitaan!

      Poista
  9. Luitko tämän? En tiedä oletko tuon blogin "tilaaja", mutta maininta oli myös salaojista:
    http://www.partapappa.net/2014/01/eksyin-vahinkossa-muutamaan-plokiin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin Partapapan lukaisemassa ja täytyy sanoa, että mulla ei oo näistä salaoja-asioista asiantuntemusta joten en kommentoi suuntaan tai toiseen!

      Poista
  10. Poikien massut on varmasti jo rauhoittuneet, mutta sellaista mietein, että itse olin lapsena kova räkäkyökkääjä. Talvella oli aina pikkunuha ja sitä sitten ryökäyttelin ympäriinsä talvikaudella. Se kai jotenkin kerääntyi vatsaan. Se oli sellaista pelkkää limaa. Voisikohan olla jotain sellaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Kiki vinkistä! Meidän pojat on ihmeen kuivia tässä suhteessa, joten siitä ei varmaan oo kyse. Mutta parempaan suuntaan jo ollaan menossa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana