Sivut

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ilonpilkahduksia

Viikonloppu ja vapaat ovat menneet loppujen lopuksi ihan hyvin huolesta ja ahdistuksesta huolimatta. Ympärilläni on ihania ihmisiä - ja te olette sitä myös. Perjantaina kävimme ystävän kanssa lähikaupungissa marketissa ostoksilla. Herätimme hilpeyttä kun olimme kumpainenkin pukeutuneet varsin kirkkaisiin väreihin. Minulla oli ylläni oranssi-vihreä Gurdunin mekkoni ja ystävällä oranssi takki ja sen alla viininpunaista ja punaista. Yksi myyjä huuteli ohikulkiessamme, että "ihana oranssi tuulahdus" ja toinen nainen tuli varta vasten sanomaan, että olettepa piristävä ilmestys. Maalaiset kaupungissa... 


Tämä en ole minä. Kuva lainattu täältä

Kotiin palattuamme kipaisin Luonto ry:mme puheenjohtajan ja hänen vaimonsa luo. Jäsentelimme jäsenkirjettä jonka sihteerinä sitten sukkelasti kirjoitan. Oli ihanan rattoisaa kahden eläkeläisen seurassa. Tämä pariskunta elelee sellaista elämää josta voisin olla kateellinen jos olisin sen sortin ihmisiä. He hyppäsivät pois oravanpyörästä 80-luvun alussa, ostivat talon maalta ja toinen heistä ei sen jälkeen ole tehnyt töitä lainkaan. Mies on taitava kirvesmies ja tekee edelleen jonkin verran hommia, niin, että rahat riittävät vaatiamattomaan elämään. Pakastin oli täynnä itse pyydettyä kalaa. Kellarissa oman maan mehuja ja juureksia. Kaupasta ostetaan vain välttämättömät eikä rouvalla edes ole ajokorttia. Minä sain mukaani kahvihetkeämme varten leivottua kakkua, pullon ihanaa punaviinimarjamehua ja hauki- ja kuhafileet. Tarpeeni tein ekovessaan ja muutenkin elämä vaikutti olevan kovin luonnonläheistä. Katselin jutellessamme lintulautojen menoa ja parhaimmmillaan sieltä oli kuulemma bongattu myös 22 oravaa. Nyt yhtään karvaturria ei näkynyt, oli lintujen ruokavuoro. (Minä muuten kuulin ensimmäiset tinttien kevätlaulut tänä viikonloppuna. Jeee!)

Perjantai-ilta menikin television ääressä: ensin Suomi-Norja -matsi ja sitten Voice Of Finland. Huoli iski täydellä voimalla silloin ja googlaaminen vain pahensi oloa. Ihmisen mieli on sellainen (tai minun ainakin on), että sitä varautuu pahimpaan. Kävin mielessäni jo koulunvaihdot ja kaikki. Onneksi kuitenkin sain nukuttua. Eilen vein esikoisenkin junalle, hän lähti mummin luo, ja minä sain Ihan Omaa Aikaa. Istahdimme ystävän kanssa iltaa ja sain purettua sydäntäni. Huoli pojista on kova ja minun täytyy taas kerätä kaikki voimani, että jaksan eteenpäin. Keskiviikkona on esikoisen lukiopalaveri, lähiaikoina kuopuksen magneettikuvaus, jota varten hänet pitää nukuttaa. Se tietysti pelottaa ja jännittää pientä poikaa. Täytyy kerätä palaset ja olla heidän tukenaan. Omakin terveys reistailee ja tarvitsisin tukea itsekin. Aika rankkaa on. Tänään pojat tulevat kotiin, siivoamme (ettei wc-pönttö räjähdä) ja alamme orientoitua arkeen. Ehkä se siitä taas.


***

Hih, hauskoja hakusanoja taas:

marjaanan hieronta - mitä tähän nyt sanoisi

mystiset homeoireet yliopistolla - aika monessa paikassa niitä saattaa tulla. Mutta missähän yliopistolla? Minusta tuo muistuttaa vähän dekkarin nimeä...

kauhutarinat jäätelöauto - oi, ne minäkin haluaisin kuulla!

mauri kunnas lempiväri - en ole ikipäivänä miettinyt, mikä mahtaa olla Mauri Kunnaksen lempiväri. Hmm, aukko sivistyksessä.

16 kommenttia:

  1. Siis valaisimen kytkimen painamisesta lähti kipinä, joka livahti pytylläistuvan naisen alle ja räjäytti pytyn? Ei kuulosta oikein järkevältä. Pimeessäkö se nainen oli sinne pytylle menny istumaan ja sitten vasta valon sytytti?

    Oranssi on hyvä väri, ja nuo eläkeläiset hyvä esimerkki siitä, että tuolleenkin pärjää, eikä tarvi aina tulla maitojunalla kotiin. Eläke vaan taitaa olla aika pieni, voi olla vaikeampaa sitten, kun ei enää jaksa marjoja kerätä ja kalalla käydä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi oli hassu uutinen ;-)

      Oranssi on mun voimaväri, täytyy ens viikolla sonnustautua siihen useampanakin päivänä.

      Mies on kirvesmies ja lienee jonkinlaisen eläkkeen tienannut, vaimo tosin ei kansaneläkettä kummempaa. Mutta pienet menot jne. Ihanan idylliseltä musta heidän elonsa joka tapauksessa vaikutti!

      Poista
  2. Marjaana! Kompastuin matkalla kun tuli kiire tänne nähdessäni tuon kuvan....luulin että teikäläinen on vihdoinkin laittanut kuvaa itsestään mutta höhö, pelkkää huijausta. Mulla on nimittäin vahva tunne että sun kasvos vaikuttaa yhtä positiivisesti kuin se kuuluisa puku :D


    Ymmärrän toki että sulla on syvä huoli koska tilanne on mitä on mutta koita suoda itsellesi lepohetki kun ei ne asiat parane murehtimalla - eikä varsinkaan sunnuntaina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paimen, mä koitan pysyä positiivisella mielellä. Välillä se vaan on aika vaikeaa.

      Hei onhan mulla niitä kuvia, ainakin lapsuudesta, teiniajoilta jne. Ja possupuvussa, siinä meidän kaikkien suuressa suosikissa ;-)

      Suloista sunnuntaita sinnekin!

      Poista
  3. Ehkä meistäkin tulee miehen kanssa vanhana tuollaisia... kuka tietää. =)

    Hmh, miäkin aina murehdin ja pelkään pahinta ja pahennan asiaa googlettamalla. Ja onkohan kertaakaan pahimmat pelkoni toteutuneet? Päälääkäri kerran minulle sanoi että vaikka se kamala olisikin jossakin vaiheessa tapahtumassa, on ihan turhaa pilata koko elämää ennen sitä murehtimalla kaikkea mitä saattaa tapahtua. Silloin lopputuloksena on vain kurjuutta ennen ja jälkeen sen kamalan. Mielummin nauttii elämästä nyt ja keskittyy sitten selviämään siitä kamalasta kun sen aika on. Tuon yritän aina muistaa kun ahdistun, vaikka kovin helppoa se ei olekaan. Omien tunteiden ohjaaminen järkeilemällä ei ole mun vahvin lajini varsinkaan silloin kun paniikki meinaa ottaa vallan.

    Heh, toinen selvitymiskeinoni, silloin kun ahdistaa, on että ajattelen sinua. Sinä olet niin uskomattoman vahva nainen ja sitkeä sissi ja jaksat pysyä positiivisena vastoinkäymisistä huolimatta. <3 Toivoisin sinulle ja pojille helpompaa jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin toivoisin ;-) Ja kiitos Magdaleena ihanista sanoistasi.

      Mä olen aika hyvä siinä, että jätän sitten asiat "oman onnensa nojaan" jollen voi enää itse niille ihmeitä tehdä. Sitten vaan toivon parasta ja koitan elää eteenpäin. Tää on just sellainen tilanne. Esikoisen suhteen jotain selviää keskiviikkona ja sitä varten olen jo valmistautunutkin hyvin.

      Mitä kuopukseen tulee, aika ja magneettikuva näyttää. Isänsä soitti juuri, ja jalka oli ollut oikein hyvä koko viikonlopun ajan. Tokihan he olivat rauhassa ja paikallaan eivätkä rasittaneet sitä. Saa nähdä mitä se sanoo kouluun menosta.

      Poista
  4. Kuulosti ihanalta tuo pariskunnan elämä!
    Meillä on puolison kanssa haave, että vielä joskus voisimme elää vähän saman tyylistä elämää - tai oikeastaan meitä on jo kertynyt isompi joukko: haaveilemme isosta vanhasta kansakoulusta, jostain veden äärestä (niitäkin kai vielä on, uskon niin), jokaiselle löytyisi oma tila tehdä sitä mitä käsillään osaa. Yksi kutoisi kangaspuilla, mun mies tekee nahan kaiverrusta ja voisi kokata meille, kaksi kasvattaisi yrtit ja kasvikset ja tekisi tuohitöitä, yksi tekisi lasitöitä, minulla pysyy käsissä puikot ja virkkukoukut, yksi vetäisi melontaretkiä ja -kursseja - oi meillä olisi paljon ideoita ja tekemistä :D
    Sieltä toivottavasti muut saisivat voimia tässä hektisessä maailmassa.

    Hyvää alkavaa viikkoa sinulle ja pojillesi - ja voimia; muista että asioilla on taipumus järjestyä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivon, että nämäkin asiat järjestyvät, tavalla tai toisella.

      Teidän haave kuulostaa ihanalta, toivottavasti saatte toteuttaa sen jossain vaiheessa. Mekin ystävän kanssa eilen mietittiin, että suomalaiset elää ihan hirivittävä perhekeskeistä ja suljettua elämää. Tollainen yhteisöllisyys sopisi mullekin, jos oikea porukka löytysi ja silti kaikilla olisi yksityisyyttäkin, tietty.

      Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan ;-)

      Poista
  5. Harkitsin jossain vaiheessa torpan suunnittelua tuollaista kuivakäymäläsysteemiä pirttiini, mutta hylkäsin asian syystä, että pönttövalikoima on makuuni julmetun ruma, mutta eniten ei siksi, että se on tilaa vievä. Sain kuitenkin omanlaisen vettä säästävän systeemin, kun pesuvesi ohjautuu pienen putsauksen jälkeen käytettäväksi pöntöissä huuhteluvetenä.

    Googlailu pitäisi kieltää :p No ei, tietysti voi tulla halu hakea tietoa kaikista huonoistakin vaihtoehdoista jotta voi varautua miettimällä vaihtoehtoja, vaikkei siinä järjellisesti ajateltuna itua olisikaan. Siinä kuitenkin on se idis, että pohtii mahdolliset varasuunnitelmat valmiiksi vaikkei niitä tarvitsisi koskaan toteuttaakaan/ei toteudu.
    Arjen saapuminen on aina ilo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arki, ihana arki! Josko nyt saisi tehtyä "kokonaisen" työviikon? Kuopuksen jalka on parempi, toivotaan, että asian tila pysyy sellaisena. Ja magneetti selventäisi loput, googleen en enää turvaudu, tarkistinpa vaan parit jutut kun silloin tajuntaan jysähti. Ja kyllä suunnitelma c, d ja e:kin on tehty ;-)

      Poista
  6. Ihan varmasti kaikki järjestyy parhain päin!

    Suloista miten kuopus lohdutti sua, niin meilläkin pojat vaistoaa jos olen allapäin ja saan voimahalin. Empatia periytyy.
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä hurjan harvoin näytön nää tunteeni noin avoimesti pojille, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoa. Tuntuu, etten halua antaa heidän kannettavaskseen sitä aikuisten taakkaa ja haluaisin kuitenkin olla se "peruskallio". Ei niin, että feikkaisin ja näyttelisin, mutta tasottelen vähän. Nyt oli kuitenkin hieno huomata, että esikoinen osasi ottaa itkun vastaan pahemmin häkeltymättä ja vieläpä lohduttaa omalla tavallaan.

      Kiitos -a kauniista sanoista!

      Poista
  7. Meilläkin on monet mehut juotu, kuhafileet paisteltu, puutarhan satoa kokkailtu - eli aivan ihana pariskunta on kyseessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan olekin!?!

      Ja sä näytät kuuluvan Ry:hyn kans ;-)

      Poista
  8. Olet sää kyllä niin uskomattoman positiivinen kun kaiken ryöpytyksen keskellä jaksat löytää oranssin hetken :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana