Sivut

tiistai 28. tammikuuta 2014

Pupuja, jupinaa ja silmäpuoli kissa

Pupumme täyttävät tänään vuoden. Meillä ne ovat olleet viime pääsiäisestä saakka. Emme ole suunnitelleet suuria juhlallisuuksia, mutta siemenpötköt ostin jyrsittäväksi ja ajattelin kasvislautasta päiväateriaksi. Vähän runsaampaa ja juhlallisempaa kuin tavallisesti. Esikoinen haluaisi laittaa niille juhlahatut mutta minä en suostu... tylsä tyyppi. Siis minä. Tylsä olen niinkin, että nyt taisin loukata sitä ystävää, jonka parisuhdeongelmia olen kuunnellut aika pitkään. Nyt päätin, että olen suora ja sanon, etten oikein ymmärrä miksi edelleen pysyttelee siinä suhteessa. Siitäkin huolimatta, että tiedän, ettei kahden ihmisen suhdetta näe oikein kukaan muu kuin ne kaksi itse. No, ystävä ei pitänyt siitä, mutta ehkä tämä nyt oli se käännekohta, jonka jälkeen ei niin avoimesti enää minulle vaikeuksia tilitä. Koska minä en ymmärrä. Sanoin myös, että kuunteleminen on minulle raskasta, koska ahdistun hänen puolestaan. Ehkä se balanssi nyt löytyy.

Balanssia piti etsiä myös eilen aamulla, kun kovasti odottamani vapaa peruuntui. Esikoinen oksenteli viikonloppuna ja kuopus oli maanantaina sen verran kurjana, etten tietenkään uskaltanut häntä laittaa kouluun.  (Arvatkaapa oliko poika sitten ihan pirteä koko päivän? Oikein!) Vähän piti nieleskellä ja keräillä voimia, sillä olin todella odottanut vapaata. Vaikka vasta kirjoitin onnentunteesta, tarvitsen intensiivisen yhdessäolon vastapainoksi omaa aikaa. Nyt se jäi väliin ja olin pettynyt. Ärtynytkin. Onneksi seuraava vapaa on tiedossa jo torstaina aamupäivällä ja sitten lauantai on kokonaan minun. Lähdemme junalla lähikaupunkiin, esikoinen menee mummille ja me ystävän kanssa pitkästä aikaa ulos syömään. Ja nyt voikin sitten ottaa lasillisen ruoan kanssa, kun tammikuu kääntyy helmikuuksi. Saatammepa vielä istahtaa meille jatkamaan iltaa, kuka tietää. Kyllä mä jaksan sinne asti. Kyllä mä jaksan. Mä jaksan sinne asti. Kyllä jaksan. Mä jaksan. Jaksan.



Miten niin eri paria?!?


Kuopus löysi kaapista esikoisen vauvana mummilta saaman Mimmi-kissan. Se on jo aiemmin vaihtanut kuopuksen omistuksessa sukupuolta ja nimeä Harriksi. Nyt hänelle tuli sitä sääli, kun toinen silmäkin on jo vuosien myötä irronnut. Ei meinannut uni sunnuntaina siksi tulla kuopuksen silmään joten pääsin taas askarteluhommiin. Löysin keltaisen helmen jota koristin vähän tussilla ja ompelin kiinni. Silmäpuolihan siitä tuli, mutta kelpaa. Mitä ei äiti lapsen eteen tekisi?

20 kommenttia:

  1. Kissa näyttää siltä, kuin sillä olis monokkeli :) ehkä nekin vanhemmiten tarvii vähän apua näkemisessä...
    Piti minunki kerran sorvata husky-pehmolelulle uudet poskikarvat toiselle puolelle, kun oli kuluneet pois.

    Hyvä, että sait kerrottua ystävällesi asianlaidan ja sen, miltä se sinusta tuntuu. Etsiköön jonkun, joka kuuntelee tunteettomasti.

    Huomasin eilen joogassa, että mejän toinenkin kirjastonhoitaja on hajuherkkä, vielä herkempi kuin se toinen, joka aiemmin joutui lähtemään pois... kurjaa, että joutuu remontin takia jäämään pois maksamastaan ja tykkäämästään harrastuksesta! Mutta yksi kerta, jonka itse jätin väliin (unohdin), oli jouduttu kokonaan perumaan sen kammottavan käryn takia. Ehkä ne järjestää joskus korvaavan harjoituksen.

    Tiedän hyvin, miltä se tuntuu, kun lapsi on kurja aamulla, mutta täysin pirteä sitten, kun ei tarvi mennä kouluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on taas sellainen aamu - huokaus. Kun esikoisella on oksennustauti, en oikeasti uskalla riskeerata ja laittaa kuopusta kouluun, kun sanoo mahassa tuntuvan "sekavalta" ja röyhtäilee. Kotona siis tänäänkin.

      Kirjastot on pölyisiä paikkoja joissa ilma on usein varsin kuivaa (kirjat sitoo kosteutta). Oiskohan ammattitautiainesta tää haisuyliherrkkyys ;-) Multa kysyi suuhygienisti hajujen siedosta ennen kun laittoi voimakkaan hajuista fluorilakkaa. Taitaa olla aika yleistä nykyään tai ainakin otetaan tosissaan. Hyvä juttu!

      Toi monokkeli on aika hyvä!

      Joo, ystävä viestitti sitten illalla, mutta en oikein osannut tulkita viestiä. Täytyy sanoa suoraan seuraavan kerran puhelimessa, niin ei jää epäselväksi. Vaikka kuinka eläisi "mielenterveysongelmaisen" kanssa, ei tarvitse sietää ihan mitä tahansa.

      Poista
  2. Juu, äidit tekevät lastensa eteen kaikkensa. Ainakin meillä!
    Kurja, että vapaapäiväsi peruuntui, mutta kuten kaikilla äideillä, niin tuleehan niitä uusia.....kyllä ne lapset kummasti osaavat olla surkeita kun haluavat jäädä kotiin. Meillä tuota "tautia" esiintyi useasti aikoinaan.
    Meillä ei ole tipatonta vietetty, mutta eipä ole juuri muutenkaan tullut otetuksi. Yhtenä perjantai-iltana otettiin miehen kanssa pari konjakkia, mutta siihen jäävät tammikuun otot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ihan ylpeä itsestäni tän tipattoman vuoksi. Ei ole ollut edes hankalaa, joten turhaan olen vissiin huolehtinut. Lisäksi olen mietiskellyt kuukauden aikana suhdettani alkoholiin, joten luulen, että tästä jää jotain enemmänkin käteen, noin niin kun pitkällä tähtäimellä!

      Mukavasti se eilispäivä kuitenkin meni, ja tänään sama juttu. Kuopuksella kiertää vatsassa, joten en vieläkään uskaltanut laittaa sitä kouluun. Kunnon tauti ei kuitenkaan ole iskenyt. Joten täällä kökitään edelleen ;-)

      Poista
  3. Kai laulatte sentään? Pupu ansaitsee onnittelulaulun :]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sitä pup-pup-pup ihan hissukseen? Esikoinen rupeaa kiljumaan kun me koitetaan kuopuksen kanssa laulaa. Sä kirjoitit tänään hyvin, että vian ei tarvitse olla iso jos se on päässä. Esikoisen rastojen alla on sellainen vika ;-)

      Poista
    2. Jos jänis saa torvihatun päähänsä, otathan kuvan?

      Poista
    3. Teini olis jakanut sen kavereiden kanssa ennen kun oisin ehtinyt kissaa - eiku - pupua sanoa. Sellaisen se just olis halunnut laittaa mutten suostunut. Täällä innoittaja: http://stuffonmyrabbit.net/

      Poista
  4. https://www.youtube.com/watch?v=oSl8KajD0Rk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä kuitenkaan soita tätä nuorimmaiselle, se uskoo kuitenkin. Joku aamu se näkee peilissä jäniksen ja mitä sä sitten teet???

      Ja jaksat sä. Koska me vaan jaksetaan.

      Poista
    2. Oi, mä en kestä! Mistä sä tiesit, että Jonesit on mun heikko kohta... Olen täysikäisyyden kynnyksellä käynyt oikeasti yli kahdellasadalla niiden keikalla ;-)

      Poista
    3. Joo ehkä meidän vitamiinipillerit ei vaan saa tota efektiä aikaan.

      Me jaksetaan kun on pakko... hmm, se on totta. Tänäänkin mä jaksan, en uskaltanut vieläkään laittaa kuopusta kouluun kun sen mahassa "tuntuu sekavalta" ;-)

      Poista
    4. Onneks vaan maha. Katos kun mulla tuntuu Pää! Ja tietty mä tiesin, että JJ kolahtaa.....
      Muuten.....asiasta sammakkoon. Onko Lammassaari tuttu?

      Poista
    5. JJ<3 kolahtaa aina. Olisi yksi jos toinenkin hauska tarina kerrottavana...

      Hesan Lammassaari? Se on jotenkuten, ainakin oli aikoinaan, jos sitä tarkoitat?

      Niin, ja on se tosiaan vatsan parempi olla sekava kuin pään. Tosin se just valitti päätäänkin: Mulle käy niin että kun mä ajattelen jotain niin se ajatus katoaakin yht äkkiä. Miksi? Huokaus...

      Poista
  5. Ihanasti korjattu kissa! :)

    Tsemppiä - muutama päivä kuluu pian!

    Vatsatauti on kurja. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa, kyllä tää tästä. Mä annoin pojille luvan digiviihteeseen kun ollaan tääkin päivä kotosalla. Saanpahan vähän omaa aikaa...

      Mustakin toi Mimmi/Harri on söpö, sellaisella persoonallisella tavalla ;-)

      Poista
  6. Hyvin korjattu silmä! Ainahan sitä voi sanoa, että "lasisilmä" ei koskaan ole ihan aidon näköinen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Niin mä sanonkin, kas kun en itse sitä hoksannut. Kiitos!

      Poista
  7. Toisessa silmässä on yönäkö ja toisessa päivänäkö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monikkeli ja yö- ja päivänäkö! Mihin mä joutuisin ilman teitä???

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana