Sivut

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Rauhallista ja hyvää joulua

Eilen oli kuopuksen joulujuhla. Tuolla koululla on aina jotenkin kovasti panostettu sekä koristeluun että tarinaan ja tunnelmaan. Kaikki luokat esiintyvät, nyt muutama luokka yhdessä, mutta juhla ei silti veny ylipitkäksi. Toisinaan joidenkin luokkien esitys nähdään videotervehdyksenä. Siirtymiin ei mene liikaa aikaa. Niin nytkin. Minä aina niin herkistyn noissa tilaisuuksissa ja sain toden teolla nieleskellä kyyneliä useaan otteeseen. Enkä vähiten silloin, kun kuopus astui lavalle, vaikka esitys humoristinen olikin. Ja ne ihanat, toheloivat eskarilaiset... oih! Juhlan jälkeen kuopus sai elämänsä ensimmäisen todistuksen ja se oli vallan mainio. Minulla oli siis mahtava aamupäivä!




Eikä iltapäivä ja iltakaan yhtään hullummin sujuneet. Kuopus käväisi kaverillaan leikkimässä ja minä sain rauhassa hoidella vielä sen mitä hoidella piti. Sitten rauhoituimmekin kotosalle. Ystävä tuli oman jo aikuisen lapsensa pikkujouluja pakoon meille, katsoimme porukalla Avaran luonnon ja istuimme vielä kaksin viinilasin äärellä iltaa. Hänelläkin alkoi joululoma. Tänäänhän meillä leikitään jouluaattoa, kun kuopus lähtee huomenna isänsä kanssa sukuloimaan. Herättyään hän saa kaivaa joulusukasta ensimmäisen paketin. Se on aina strategisesti niin valittu, että sen avulla aika kuluu, koska loput lahjat löytyvät sitten, kun esikoinenkin herää. Me olemme aina olleet siellä joulupukin reitin alkupäässä ja lahjat avataan aikaisin. Minulta katosi joulustressi tyystin tämän aikanaan keksittyäni, kun ei tarvitse lapsi lahkeessa laittaa ruokaa. Kaikki ovat tyytyväisiä. Lisää joulun tunnelmia varmasti huomenna!


***

On se epeli. Ennen juhlaa laittauduin valmiiksi ja dödön kohdalla kuopus tokaisi: "Ei sun oo tota pakko laittaa, koska ei se haittaa jos yleisössä yhden 43-vuotiaan kirjastonhoitajan kainalot haisee!"
?!?

Juhliin mennessä: "Mä haluaisin olla läpikuultava niin sitten mua ei näkyis. Miks se muuten on läpikuultava, miksei läpinähtävä?"

20 kommenttia:

  1. Onnea hyvästä todistuksesta kuopukselle! Nuo pienten joulujuhlat ja esiintymiset yleensäkin ovat niitä parhaita, kun uskaltavat vielä eläytyä täysillä esityksensä vietäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollakin ne nuorimmaiset, eskarilaiset oli ihan parhaita. Ne tanssi itsenäs ympäri niin että pää meni pyörälle ja sitten ne törmäili toisiinsa ;-)

      Poista
  2. Siitä se kipuaminen ylöspäin alkaa: ensimmäisestä todistuksesta. Ihanaa, että startti oli hyvä. :)
    Ja tuosta lopusta tuli ajatus, jotta eiköhän luovuta dödöistä porukalla ja näytetä maailmalle, ettei se nyt ole niin kamalaa, vaikka vähän 'tuoksahtaakin'. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kaivettiin esikoisenkin ekaluokan todistus arkistoista ja katseltiin sitä. Oi niitä aikoja!

      Ei ne pienet käryt haittaa vaikka eilen olinkin kyllä eri mieltä kuopuksen kanssa ;-)

      Poista
    2. Käärökäryt onkin sitten toinen juttu... ;D

      (että tällaisella joulufiiliksellä eteenpäin... :D)

      Poista
    3. Puhumattakaan lanttulootan kärystä...

      Poista
    4. Meillä ei muuten lootat käryä tänä jouluna. Eivät kelpaa pojille joten oion tässäkin asiassa. Keittelen vaan puuron. Nam!

      Poista
  3. En minäkään voi katsoa lasten esityksiä ilman kyyneltä, niin se vain on, että tunteet pukkaa aina tunkemaan esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin tosi herkillä ja koko ajan sai nieleskellä. Yhteislaululla on muhun myös aina sama vaikutus. Joulumieli kyllä tuli heti!

      Poista
  4. Että mä tulen hyvälle tuulelle noiden kuopuksen "viisauksien" vuoksi, jätkä on niin vilpitön mutta ennen kaikkea pohdiskeleva että saas nähdä mitä ukosta vielä tulee :D
    Onnittelut myös hyvästä todistuksesta ja toivotankin teille oikein hyvää joulua sekä rauhaisaa eloa muutenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mullekin tuo napero tuo kyllä uskomattoman paljon iloa ja riemullisia hetkiä. Täälä ollaan mahat pullollaan jouluherkkuja, ah!

      Mukavaa ja stressitöntä oloa sinnekin

      Poista
  5. Hienoa, että tuli hyvä todistus! Ja kyllä mieki itken aina päättäjäisjuhlissa. Enskeväänä on mun kuopuksen aika olla kuutosluokkalainen, joille jaetaan ruusut ja lauletaan se jäähyväislaulu... se on aina yhtä liikuttavaa, oli siellä oma lapsi tai ei.

    Ihana sanoillaleikkijä se sun lapsi kyllä on :) ei sitä aikuisena, kun on jonkin sanan merkityksen ymmärrykseensä tallettanut, enää näe mahdollisia muita näkökantoja, ellei joku fiksu lapsi niitä näytä. Muistan vielä, kun lapsena löysin kaksoismerkityksen lauseessa "HARVAT ihmiset näkyvät läpi" , se niin ilahdutti. Laitathan sie muistiin noita lapsesi välkkyjä lausahduksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se jäähyväislaulu on ihan kauhea... itkettäjä nimittäin! Kun esikoinen pääsi ala-asteelta jouduin varottelemaan kuopusta, että mä sitten itkeä vollotan siellä juhlissa mutta mulla ei ole mitään hätää. Mä itken kaikissa juhlissa mutta tuo vie kyllä voiton kaikista.

      Harvat ihmiset... hee! Mä kirjaan noita tänne ylös mutta pitääkin ruveta laittamaan myös vihkoon. Voin sitten antaa kuopukselle kun lähtee kotoa pois. Voi nauraa itsensä tärviölle!

      Poista
  6. Hyvää ja nautinnollista joulua teille kolmelle! *<:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos! Ja sinne myös, oikein rauhaisaa ja levollista joulua!

      Poista
  7. Kuulostaa pelkästään täydelliseltä eikä taatusti vain kuulosta. Huippua myös, kun on mahdollisuus kunnon lepoon ja olemiseen. Siinä sivussa akutkin lataantuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on tarkoituskin, ladata akut tulevan vuoden koitoksiin.

      Teidän joulu kuulostaa leppoisalta yhdessäololta myös, vaikkakin paljon työläämmältä ;-)

      Poista
  8. Koulujen juhlat on kyllä tirauttamispaikkoja, mua alkoi itkettää jo pelkkä juhlasta lukeminen. Varsinkin Suvivirsi saa kaikki tulvaportit repeämään :D Voi Marjaana, sulla on lupa parkkeerata ja lupa haista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös (puolisalainen) lupa välillä valittaa. How cool is that?!?

      Joo, koulujen juhlat on pahimmasta päästä. Hirveintä oli, kun esikoinen lähti ala-asteelta ja siellä ruukataan aina laulaa Jäähyväislaulu. Olin ollut toisen koulun kenraalissa ja karannut vessaan vetistelemään sen kuullessani. Varoittelin siin kuopusta, että aikuiset itkevät joskus liikutuksesta eikä niillä ole mitään hätää. Kerroin, että luultavasti itkisin tulevissa juhlissa yhden laulun kuullessani.

      Eihän siitä sitten mitään tullut, kun kuopus jokaisen laulun alkaessa kääntyi mua kohti ja kysyi "Rupeatko sä nyt itkemään?" Sitten kun Jäähyväislaulu vihdoin tuli, mua jo vähän nauratti ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana