Sivut

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Yksin oot sinä ihminen

Päässä pyörii otsikon säe. Se on V.A. Koskenniemeä, joka selvästi kärsi menetetyn rakkauden tuskasta. Minulla on vaan ja ainoastaan eksistentiaalinen ahdistus työhön ja altistukseen liittyen. Muuten ei ole mitään hätää.

Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, 
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. 
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, 
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi, 
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet 
ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin! 
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää, 
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois. 
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta. 
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton. 
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan. 
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa. 
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut, 
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt. 
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken, 
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot, 
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket. 
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.


















***

Eilinen käynti työpsykologilla oli todella rankka. Kerron jahka toivun.

20 kommenttia:

  1. Tuo on tullut todettua tässäkin elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, joskus tuntuu, että on parasta luottaa vain ja ainoastaan itseensä!

      Poista
  2. Eikö sitä sanota, että kun se on rankkaa, se myöskin toimii ja auttaa? Jos se ei missään tuntuisi, ei ehkä käynnille olisi ollut edes tarvetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Juttelemamme asiat saivat taas mylläkän päässä aikaiseksi, ja se tietysti vie asioita jollain tasolla eteenpäin - jollei muuten niin hyväksymisen tasolla - vaikka raskasta se toki onkin.

      Poista
  3. Yksinhän elämässä lopulta ollaan, vaikka kuinka joku kulkisi vierellä. Oma elämä ja päätökset on viime kädessä itse tehtävä. Muuten äitini mielirunoilija oli Koskenniemi, hän noita runoja lateli aina ulkoa pitkiä pätkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, surullista mutta totta, varmaan. Tulee eksistentiaalinen ahdistus ;-) Ei vais, sellaista se vaan on ja yleensä olen toiseuden ja tämän "yksinäisyyden tunteen" kanssa ihan sinut.

      Koskenniemellä on muistakin osuvia, äitisi oli oikeassa!

      Poista
  4. Iski minuunkin tuo runo. Yksin jäämiseen, kun toisen käsi lipuu omasta kädestä pois. Yhtä ei enää pidetäkään. Ei olla enää samaa mieltä mistään. Eroahistusta siis täällä. Niin, ennen asioiden hyväksymistä on usein raskainta ja jotkut asiat vaatii piiiiitkän kypsyttelyn. Yritähän toipua ja levätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kuningatar, elät raskasta ja haastavaa aikaa. Juuri siinä välissä, kun päätös on tehty mutta vielä on käytäntö kesken. Puhumattakaan henkisestä prosessista. Lähetän sulle lämpimiä ajatuksia ja voimia!

      Lukaisepa pari Urrich Schäfferin runoa joita siteerasin eroni jälkeen. Katsotaan saatko sinä niistä yhtä paljon voimaa kuin minä:
      - tässä järjestyksessä -
      http://marjaananmaja.blogspot.fi/2012/04/yksityista.html
      http://marjaananmaja.blogspot.fi/2012/02/yhdessa-vai-erikseen.html
      http://marjaananmaja.blogspot.fi/2012/03/uskallan.html

      Poista
    2. Juuri näitä asioita ja ajatuksia mietin tässä tilanteessa. Varsinkin tuo viimeinen "uskallan" tuntuu läheiseltä. Miten uskaltaa ottaa itselleen oikeuden olla se joka on? Ja vielä näyttää sen häpeämättä muille? Elän kyllä elämääni sydämen johdatuksen mukaan, mutta aina vähän pää kumarassa lupaa kysellen. Kiitos, runot ja vielä enemmän saman kokeneen ajatukset antavat voimaa.

      Poista
    3. Mainiota, että voi jakaa tuntemuksiaan ja vieläpä antaa elämyksi muillekin! Jatketaan, mun erosta on nyt kaksi vuotta aikaa joten olen "askeleen edellä". Ja jaksan olla avuksi!

      Poista
  5. Vaikkei tämä paljon lohdutakaan niin et sä yksin ole - täällä korvessa on ainakin yks joka ajattelee sua ja jonka puoleen voit kääntyä koska tahansa <3

    Missä on uusin teksti? Pätkä näkyy lukulistan esittelyssä mutta sivustolle tultaessa tulee ilmoitus ettei kyseistä sivua eli tekstiä ole olemassakaan :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Peppone... lämmittää!

      Uusin teksti tulee huomenna, mä onnistuin koheltamaan sen kanssa ja julkaisin vahingossa puoleksi minuutiksi. Siksipä se siellä kiusottelee ;-)

      Poista
    2. Minun runo ollut lapsesta lähtien, muistin Inostaan alun, ajattelin tuota juuri hautakirjoitukseeni, minulla oli nimittäin työperäinen trauma ja tuntui koko elämä aivan mitättömältä. Tuntuu, ystävä, että en ole aivan mielipuoli, koska on joku toinenkin ihminen, joka tuntee samoin, yritetään kestää!

      Poista
    3. Minun runo ollut lapsesta lähtien, muistin Inostaan alun, ajattelin tuota juuri hautakirjoitukseeni, minulla oli nimittäin työperäinen trauma ja tuntui koko elämä aivan mitättömältä. Tuntuu, ystävä, että en ole aivan mielipuoli, koska on joku toinenkin ihminen, joka tuntee samoin, yritetään kestää!

      Poista
  6. Toivottavasti se oli sellainen hyvä rankka reissu jahka saat sitä vähän käsiteltyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä nuo pohdintatuokiot ja sen jälkeiset alhot kyllä antavat enemmän kuin ottavat. Sitten kun aikaa on vähän kulunut ja on toipunut siitä nyyhkimisestä ;-)

      Poista
  7. Joskus isäni sanoi häväistäkseen äitiäni:Häpeä omaa varjoasikin!"
    Mitä on sitten enempää hävittettävää?


    ävää, onko mitään menetettävää itsetunnosta?

    VastaaPoista
  8. Joskus isäni sanoi häväistäkseen äitiäni:Häpeä omaa varjoasikin!"
    Mitä on sitten enempää hävittettävää?


    ävää, onko mitään menetettävää itsetunnosta?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana