Sivut


maanantai 11. marraskuuta 2013

Maailman napa?

Kävimme lauantaina lastentapahtumassa väkirikkaimmassa ja vireimmässä kylässämme. Se sijoittuu kuntamme ja lähimmän suuren kaupungin rajamaastoon ja kasvaa siksi koko ajan kaupungissa työskentelevistä mutta maalle havittelevista perheistä. Väittääpä tämä kylä olevansa ihan "Maailman napa". Rakastan tuollaisia yhdessä tehtyjä rentoja häppeninkejä, joissa melkein kaikki tuntevat toisensa. Minulle tulee niin kotoisa olo. Yhteenkuuluvuudentunne. Joku EU-hanke tuolla oli myös takana tukemassa syrjäkylien elävöittämistä ja tarjosi kahvit, mehut ja pullat. Ne kiitollisina otimme vastaan. Teimme myös pari pinssiä, kuopus ihan oman isälleen vielä isänpäivälähjaksi ja minä sitten tuollaisen valmiin vitsikkään. Tuonne voisi melkein muuttaa, paitsi että kaikki - siis ihan kaikki - palvelut koulua ja päiväkotia lukuunottamatta olisivat kymmenen kilometrin päässä. Ei sittenkään.




Tapahtuman yhteydessä kylällä oli avoimet ovet yhdessä museossa ja parissa käsityöläisten verstaassa. Vierailimme kaikissa. Varsinkin yksi verstaista oli mainio kokemus, koska kuopus omistaa muutaman heidän tekemänsä puisen miekan ja pistoolin. Hän on mieluillut toistakin revolveria, niin voisi kaksin käsin ampua. Pajalta ei valmiina löytynyt ihan samanmoista kuin kotona oli odottamassa, mutta näppärä omistajapa tietysti teki sellaisen sitten ihan mittatilaustyönä meidän siinä katsellessamme. Kuopus sai päättää piipun pituuden ja kokeilla välillä, että perä istuu käteen. Ai että se oli jännää! Minä niin arvostan käsillä tekemistä ja hyvää palvelua. 





Kylätalolla oli myynnissä lisääkin käsitöitä ja olin juuri ihailemassa nerokasta avaimenperää kun kuopus totesi kärppänä vieressäni, että "Sä voit elää ilman sitä." Lasten suusta ja sitä rataa. Taidan ottaa tuon johtotähdekseni ensi vuotta ja ostoslakkoani silmälläpitäen. Paitsi sitä ennen kyllä käyn kuopukselta salaa ostamassa avaimenperän itselleni joululahjaksi, jahka tässä vähän talous kohenee. Käsityöläisiä pitää kannattaa ja idea oli tosiaan niin hieno. Kuvaan sen teille kunhan pääsen ostoksille saakka.

***

Tänään esikoinen täyttää 15-vuotta. Hui kauhistus, onko siitä marraskuisesta illasta Kätilöopistolla todella jo niin kauan aikaa? Aikamoinen 16 tunnin rutistus se oli. Kuopus puolestaan syntyi parissa kolmessa tunnissa. Minun poikani. Rakkaani.

14 kommenttia:

  1. Te sitten aina löydätte tuollaisiin hienoihin tapahtumiin! Kait niitä täälläkin olisi, mutta minua aina viikonloppuisin laiskottaa niin kovin, etten malta mihinkään lähteä. Paitsi koiran kanssa lenkille ja uimaan, jos on rahaa......Oikein paljon onnea esikoiselle ja äidille! Niin nopeasti ne vuodet vierivät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne vierii todella nopeesti, ihan hirvittää!

      Me aina koitetaan jaksaa lähteä jos jotain järkätään. Musta on kivaa ja tärkeää osallistua ja tukea tällä tavalla. Ja tottahan me näistä nautitaankin sitten kun vaan jaksaa lähteä.

      Poista
  2. Esikoiselle onnittelut - kuten myös äidillekin!
    Kylätapahtumat ovat hyviä juttuja varsinkin pienillä paikkakunnilla koska silloin ihmiset pääsevät vähän paremmin keskustelemaan toistensa kanssa (kun ei ole olevinaan niin kiire) ja uusiokyläläiset tulevat tutuiksi.
    Kuopus on jotain mitä ei sanoilla voi kuvailla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pojat on kyllä ihania... ja kylätapahtumat kans. Niihin on pakko osallistua, ihan kannatuksen vuoksi. Ja kyllä mä oikeesti nautin.

      Poista
  3. Hauskat kyläpippalot !
    Meilläkin Isompi on marraskuun lapsia. Mihin nämä vuodet ovat menneet...*huok*

    pst. Saitko mun sähköpostin...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO siksikö nää tuntuu vähä sielunveljiltä nää meidän teiniherkkikset!!! Onko samaa vuosikertaakin?

      Käyn vähempi gmailissa mutta kiitti vinkistä. Vastasinkin jo.

      Poista
    2. Meillä on tuoreempaa vuosikertaa, mutta ei paljoa. :) Ja TM:hän on myös marraspoikia ja aika herkkis sekin, oikeasti.

      Poista
    3. Yrittää ja onnistuukin monilta, mutta mä tunnen sen liian hyvin. :)

      Poista
  4. Kiva, kun löyty semmoisia tapahtumia ja kiva kun jaksat siellä käydä...
    Onnittelut Teille molemille ... Aikaa menne nopeasti -kohta on kolmekümpinen .....
    Tulis jo kohta lunta kun on näin pimee ja kolea ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin toivon lunta, tosin pakkasta en juurikaan.

      Ja noista kylätapahtumista: kun joku jaksaa järjestää, niin kyllähän me mennään. On ihana osallistua!

      Poista
  5. Hirmuisen hyvää synttäriä vaikka päivänsankari taitaa olla jo melkein nukkumassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein. Annan sen poikkeuksellisesti katsoa Kympin uutiset ja ihan just kohta mennään pehkuihimme molemmat. Öitä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana