Sivut


keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Elämä on ihmeellinen paikka!

Minä jollain hassulla tavalla uskon karman lakiin. Kun tekee hyvää, saa myös hyvää. Se tulee myöhemmin, joltain toiselta saatuna kohteliaisuutena, avuliaisuutena vastaan. Ystävä käyttää usein sanontaa "pannaan hyvä kiertämään". Häneltä olen myös oppinut, että "hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan". Ja näin todellakin tuntuu olevan. Olen ollut taas ihan sanaton koko viikon erilaisten sattumusten edessä. Ihana äitini laittoi raha-ahdistuspostauksen luettuaan tililleni ensiapua. Sain bensaa tankkiin ja ruokaa pöytään. Lisäksi empatiaa ja auttavaa kättä tarjottiin hyvinkin yllättävältä taholta. Liikutuin kyyneliin ja olen edelleen ällistynyt, sanaton, kiitollinen. Ihmiset ovat ihania!


Kyllä täältä pinnalle noustaan!

Toissa iltana päätin myös tarttua härkää sarvista ja menin soittamaan naapurin ovikelloa aikeinani kuikuilla josko mahtuisimme tässä minun hengityselimilleni sopivassa rivarissa pienempää asuntoon. Laittaisin meille hakemuksen jonoon mikäli joku vapautuisi ja saisimme näin elinkustannuksia pienemmiksi. Tämä tuntuu nyt olevan "viimeinen toivoni". Vasta kesällä asuntoon muuttanut naapuri otti minut avosylin vastaan ja istahdinkin hetkeksi. Jutustelimme, minä kerroin meidän tilanteestamme ja hän kertoi jakavansa ruokapaketteja kylillä ja toimittavansa tarvittaessa sellaisia meillekin. Kiitin, mutta pyysin, että jakaisi ne kuitenkin työttömille. 

Äkkiä nainen, joka ei todellakaan ole minulle kovin tuttu, kertoi hänellä edellisviikolla todetun keuhkosyövän. Itkuhan siinä pääsi molemmilta. Se, että kämppä on meille auttamattomasti liian pieni (alle 50m2) oli toki takaisku mutta ei jostain syystä tuntunut maailmanlopulta juuri siinä hetkessä (vaikka harmittikin myöhemmin vietävästi). Pojat odottelivat kotona ja kuopus kerkesi jo kertaalleen soitella peräänikin, joten palasin kotiin, mutta kysyin saisinko soittaa ovikelloa toisenkin kerran jahka olen itsekseni. Minusta tuntuu, että voin olemassaolollani ja vierailuillani edes vähän auttaa tätä ihmistä. Ehkä hoitaa kauppa-asioitakin hänen puolestaan jos kunto sytostaattien vuoksi heikkenee ja sen sellaista. Yksi naapurihan tästä talosta kuoli ilman että huomasin mitään. En anna sen tapahtua toiste.

Elämä on ihmeellinen paikka!

***

Ja tänään minä pidän viikottaisen vapaapäiväni, koska perjantai menee töiden merkeissä. Tai siis juhlien, edustamisen. Pieni tervetullut breikki keskellä viikkoa.

14 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä kanssasi karmanlaista! Ja kun ajattelee positiivisiä ajatuksia, niin se tuo positiivisuutta elämään (ja toki sitten päinvastoinkin). Ja uskon, että sun ja naapurisi tuli kohdata, tulette varmaan olemaan avuksi toisillenne! Ajattele, miten monta ongelmaa saisi pois, jos olisi riittävästi rahaa. Olen joskus tosi kiukkuinen, kun hoetaan, ettei raha tee onnelliseksi, no ei teekään mutta kivempi on itkeä autossa kuin fillarin lestalla. Moni turha murhe menisi pois ja saisi keskittyä vain isompiin ongelmiin. Isosti voimia sulle toivottaen ja onnea asunnon etsintään, usko pois, että joku päivä sekin murhe on takanapäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä koitan säilyttää toiveikkuuteni ja positiivisen ajattelutapani tässä asunto- ja sitä kautta myös talouden kohentumisen asiassa, mutta vaikeaa se välillä on. Täällä pienellä paikkakunnalla on rajallisesti vaihtoehtoja ja tämä minun altistukseni on niin paha, että sopivaa asuntoa on melkein mahdoton löytää. Paikkakunnalta poismuutto taas ei tule kysymykseen, mutta katsellaan. Ehkä jotain joskus ilmaantuu?!?

      Mä vahvasti uskon, että tielle osuu sellaisia ihmisiä ja asioita, joilla on merkitystä ja tarkoitus. Ja rahasta: ei, se ei ehkä tee onnelliseksi, mutta mä olisin ihan valmis testaamaan josko sittenkin se sanonta olisi väärässä.

      Poista
  2. Hei Marjaana! Kyllä elämä on ihanaa, vaikka välillä tökkii. Positiivisuudella pitkälle pötkii. :)
    Ja äidit ne vasta ihania ovatkin!! Ihanaa vapaapäivää sinulle.
    Terkkuja t: Mini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos (ja ihanaa, että olet palannut)!

      Kyllä sitä aina noustaan vaikka välillä ahdistaa niin maan perhanasti. Positiivinen mielenlaatu auttaa, toden totta.

      Poista
  3. Olipa hyvä, että soitit ovikelloa! Hän varmasti tarvitsi ihmistä jolle kertoa asiasta. Niinhän se on, että hyvä kiertää ja köyhä antaa vähästäänkin. Siihen tulokseen olen itsekin tullut. Ja naapuriapua varmasti tarvitaan vielä moneen kertaan. Se oli selvää johdatusta! Mukavaa vapaapäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon myös, että se oli johdatusta, ehdottomasti!

      Mun vapaapäivä on ollut mainio, olen sufrrannut, lueskellut, otin pienet torkut ja vieläkin on pari tuntia omaa aikaa :-)

      Poista
  4. Voimia sinulle ja kiitos blogistasi. Muista pyytää enkeleiltä apua asunnon etsimiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosi tsellesi, tunsin syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta kun eilen illalla luin tekstisi!

      Poista
  5. Karma on läsnä vaikkeivät useimmat ihmiset siihen uskokaan. Jopa entinen naapurimme, karski rekkamies, totesi usein jotain henkilöä autettuaan että "kyllä se jollain kohtaa ja jollain tapaa tulee sitten vastaan - niin hyvä kuin pahakin" enkä usko että hän kovin väärässä oli tai on sillä eläähän tuo vielä.

    Harmi sitä sun kämppäasiaasi mutta tuo sun päätöksesi jeesata naapuria oli kyllä todella hieno teko ja uskonpa että hän on ollut kiitollinen siitä että soitit ovikelloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka se hyvä ei takaisin tulisikaan, niin hyvä mieli ainakin tulee itselle. Ja kyllä se vaan yleensä tulee, olen huomannut!

      Poista
    2. Tämä uskoo karmaan, vahvasti.
      -a

      Poista
  6. Uskon myös tuohon ajatukseen siitä, että kun on ilkeä toiselle se tulee bumerangina takaisin itselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Mun ainakin on ihan turha edes piilovittuilla, kun sitten illalla kyynel silmässä mietin että tuliko nyt oltua liian ilkeä ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana