Sivut

torstai 10. lokakuuta 2013

Kaksi kovaa koota...

...kirjat ja kahvi!

Minä käyn äärettömän harvoin Lidlissä. Siihen ei ole mitään sen kummempaa ideologista tai muutakaan syytä - ainoastaan se, että lähin sijaitsee yli 30 kilometrin päässä. Ja että sieltä saa valitettavan vähän luomutuotteita. Se tuli todettua, kun tässä vasta päätin, että kurvaan hakemaan kukkasipuleja, kun sopivasti olin muutenkin hollilla. Mutta löytyi Lidlistä jotain, ja luulen, että nämä jäävät käyttöönkin: riittävän tummapaahtoiset kahvit sekä pikana että tavallisena. Reilua ja luomua. Tuo näyttäisi olevan Lidlin oma merkki ja saatavilla on myös tummaa suklaata. En ole antanut esikoisen juurikaan juoda kahvia paitsi nyt, kun alkaa jo olla viisitoista. Pikakahvi on häntä varten, koska siinä on puolet vähemmän kofeiinia kuin tavallisessa kahvissa. Lisäksi hän boikotoi minun keittämääni pressokahvia. Siinä tuntuu kuulemma purut. Ei minun suuhun vaan. Outo otus!





Ruoasta puheenollen, olin äimänä kun tarjosin viikonloppuna pojille valkoisesta vehnästä tehtyä pastaa, jonka ystävä toi tuliaisiksi kaupunkireissulta. Normisti meillä syödään täysjyväpastaa ja molemmat valittivat, että se on parempaa. Jes, aivopesu onnistunut!

***

Aleksis Kiven ja eilisen kultturelli-elli -postauksen (jonka varmasti tajuisitte ironiaksi...) jatkoksi on laitettava kirjastopiireissä syntynyt ja kiertänyt runo, johon kuopus myös on mieltynyt. Eilen aamulla se vaati minua aamupalapöydässä lausumaan sitä ulkomuistista. Ensimmäisen kahvikupin jälkeen suostuin harkitsemaan asiaa. Runoja iltapalalla, lausuntaa aamupalalla. Mitähän tästä vielä tulee? Mutta olkaa hyvät:

Kirjalla on monta huolta.

Kirjalla on monta huolta, joita suree.
Koira puree selkää, takapuolta.
Saksista ei kirja tykkää, eilen sivut pikkuveli
leikkas sekä piirusteli.

Ruokapöytää kirja pelkää.
Sieltä löytää kamaluutta pelkkää.
Hui jos kaatuu maitolasi!
Allerginen ketsupille
kirja on - ja vaikka mille!

Uppo-Nalle veden alle joutui.
Tuumi että ammessa on liian märkää.
Paperinen kirjaparka
vedelle on kovin arka.

Kirjalla on monta huolta.
Luku luistaa, jos vain muistaa
pitää kirjan  puolta.


Pidetäänpä suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi kirjan puolta!

***

Miten minusta tuntuu, että tämä lämpömittariviritykseni on jotenkin aika naisellinen? 



10 kommenttia:

  1. Hehe, sä tarttet kyllä jonkun remontti-reiskan tai jorman. Ai miksikö? No, tarvitseeko muuta sanoa kuin lämpömittari? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvi sanoa muuta kuin lämpömittari, ja kyllä, minä jos kuka tiedän, että tarvitsen jormaa ;-)

      Mittarin rontti kääntyi ensin niin, etten näe sitä ikkunasta, sitten kun kävin vääntämässä parempaan asentoon se irtosi kokonaa. Onhan se nyt ihan mahdoton ajatus naisen hakea vasara sisältä ja naulata mittari uudelleen kiinni (tiiliseinän laastirakoihin) joten olin - kerrankin - luova ja innovatiivinen.

      Poista
  2. Ole ylpeä itsestäsi, sillä harvalta naiselta onnistuu runon lausunta ja mittarin viritys noin hyvin! :D

    VastaaPoista
  3. Hieno runo! Mutta, please, älä muistuta Lidlin tummasta suklaasta, se on aivan erityisen maukasta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joskus saat käsiisi tummaa SUOLAsuklaata, suosittelen maistamaan. Olen myynyt sieluni paholaiselle ja markkinavoimille... mutta se on NIIIIN hyvää!

      Poista
  4. Tervehdys!
    Sinulle olisi haaste blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsi - kiitos!

      Mä teen tän jahka ehdin, ihan varmasti teen!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana