Sivut

tiistai 17. syyskuuta 2013

Konsultteja ja koulutusta

Piiitkä pitkä koulutuspäivä takana ja täytyy sanoa, että on ihan terveellistä välillä joutua pyörtämään sanojaan ja tarkistamaan ajatuksiaan. Kyseessä oli konsulttifirmalta tilattu muutokseen valmennuskoulutus, joka koski kaikkia kollegojamme koko maakunnassa. Porukkaa oli koolla 180 ja päivä kesti yhdeksästä neljään. Arvaatte varmaan ennakkoasenteeni: tulossa on konsulttipuhetta, pahimmassa tapauksessa -jargonia ja sitten vielä joudumme pian näyttelemään pieniä kuvaelmia kuinka kohdata vaativa asiakas. Tappavan tylsä päivä siis tiedossa, melkeinpä ajanhukkaa. Kuinka väärässä olinkaan! Kouluttajat olivat asiantuntevia mutta inhimillisiä, osasivat asiansa ja onnistuivat myös rytmittämään päivän niin, että aika tuntui suorastaan lentävän. Uskon, että koko työyhteisömme sai välineitä muutokseen. Näitä koulutuksia on luvassa aika lailla, täst edes toki ihan itse asiaa ja uuden järjestelmän opiskelua. Jännittävää päästä tosi toimiin!


Minun ikkunani alla kukkii,
vaikka suurin osa muista ruusuista jo tekee marjoja.
Hyvä merkki?!?


Kotikylällä olikin sitten odottamassa hektinen ilta ja tarvitsevat pojat. Tietysti, kun päivä oli ollut pitkä, erityisjärjestelyjä käytetty ja oma takki melko tyhjä. Hyvin silti selvisimme. Ystävä, joka pyynnöstäni haki syötäväksi edellispäivän sienipiirakan jämät, toi tullessaan puolukoita ja esikoinen leipaisi ihanan piirakan. Viemme sitä varmaan tänään maistiaisiksi ystävän perheelle. Oravannahkakauppaa. Ehdimme myös pohdiskella porukalla mikä on tärkeintä elämässä. Kuopus, 7v, oli sitä mieltä, että oma sänky reissun jälkeen on parasta mitä voi olla, mutta sydän on tärkein kun se pitää meidän hengissä. Esikoinen, kohta 15v, totesi, että reissun jälkeen on parasta oma vessa ja tärkeintä noin ylipäänsä on hyvä ruoka. Äitinsä poika! Minusta tärkeintä oli rakkaat ihmiset ja oma, terve koti. 

***

Mietittiin meillä muutakin. Kuopus oppi nyt vasta isänsä luona viikon vaihteessa ajamaan isojen poikien pyörällä ja se on tietysti ihan pop. Kun lukitsimme pyörän illalla, hän kysyi, että "Mihin lukkoja tarvitaan? Eihän kukaan raaski varastaa toisen pyörää!" Oi, missä ihanassa maailmassa hän vielä elää.

Ja iltapalalla: Miltähän oravan pieru haisee? Siinäpä sitä pähkinää purtavaksi...

(Voitteko uskoa, että jäin miettimään asiaa ja  kysyin sitä sitten illalla itseksi entiseltä Jeevesiltä, nykyiseltä Ask.comilta. Vastaukseksi löysin blogin, jossa kerrotaan, että ne ovat näkymättömiä ja haisevat tammenterhoilta. Puolustuksekseni sanottakoon, että sain oireita paikassa, jossa koulutus pidettiin enkä ollut enää ihan terävimmilläni, kun parkkeerasin koneen ääreen.)

10 kommenttia:

  1. Jee, onnea mukavasta koulutuspäivästä! Ja iloa tähän viikkoon!

    -Hitsi vie, kyllä eläinten pieru haisee; jouduin kerran hissiin koiran jälkeen ja voi yök mitkä 11 kerrosväliä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissan pierut ne vasta haisevatkin, nimin. Kokemusta on ;-) Pupujen tuhnuja odotellessa...

      Ja koulutuspäivä oli muuten todella ihana ylläri. Kannattaa haastaa itseään!

      Poista
  2. Mukava kuulla, että jotkut työyhteisö-konsulttifirmat (tai siis ainakin tuo, kävin heidän sivuillaan) ovat palkkansa ansainneet. Kouluttajilla olikin kokemusta reilut 10 vuotta kaikilla, ei siis mitään 'käyn kurssin ja koulutan muita' - ihmeidentekijöitä. Niitähän riittää.

    Tammenterhot tuli kyllä minullekin mieleen, niin hirveä sota on meidän isossa tammessa käyty lähiviikkoina kun 2-3 oravaa taistelee terhoista. Siinä lehdet ja oksat lentelee;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuluuko sieltä rupsuja? Tai jos saat hajuhavainnon, voisitko kertoa meille?

      Tuo konsulttifima ansaitsee kyllä kaikki kehut, olivat niin asiansa osaavia ja sympaattisia naisia. Ja mulla jos jollakin on hirveät ennakkoluulot konsultteja kohtaan, kiitos punaisen taustani ja humanisti-hörhö-koulutukseni

      Poista
  3. Onneksi teillä oli mukavaa koulutusta, niin ei mennyt päivä hukkaan.
    Kyllä lasten maailma on vielä tuossa iässä niin ihanan valkoinen ja puhdas. Mutta aika pian se koulun alettua alkaa siitä tummumaan. Sääli!
    Oikein mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja mukavaa viikkoa sullekin!

      Mä nautin nyt tästä ajasta kun maailmankuva vielä on näin hassu ja avoin. Esikoinen jo on vähän kyynistynyt ;-)

      Vieläkin on innostunut olo eilisen koulutuksen johdosta, vaikka olo vähän tuhnuinen onkin. Se oli siis todella hyvä!

      Poista
  4. Positiivista asennetta havaittavissa kun oravan pieruista käydään kiihkeää keskustelua ;D
    Hyvä niin ja muutenkin tuntuu olleen suht hyvä päivä joita tietysti myös jatkoksi toivon sun elämääsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näitä tosiaan lisää, vaikka juuri nyt hektistä onkin. Mutta osaapa sitten taas arvostaa sitä rauhaisampaa arkea.

      Poista
  5. Täällä kuului kimakka huuto "Voi kauheeta!" tuossa kohdassa, jossa epäilit joutuvasi roolileikkeihin kuvaelmissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en inhoa mitään, toistan, mitään niin paljon kuin esiintymistä niin, etten ole saanut valmistautua. Ihan kamalaa, kuten varmaan myös suurimmalle osalle muista suomalaisista!

      Kerran olen oikeasti joutunut leikkimään R-kioskin tätiä koulutuksessa jossa opeteltiin myymään asiakkaalle vielä jotain muuta kuin se tuli hakemaan. Oikeassa elämässä se toimi jo ainakin pornolehtien kohdalla: yksikään mies ei tullut reilusti kassalle pelkän sen rutisevan ja ratisevan lehtipussin kanssa vaan piilotti sen toisen lehden alle ja osti molemmat. Tuohon aikaan vain miestenlehdet pakattiin suojamuoviin...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana