Sivut

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Altistus, ahdistus, alakulo

Uuh, ei voisi paljon kurjempaa fiilistä olla! Olihan tässä yksi positiivisempi päivä välissä... Työterveyspalaveri oli jotenkin kokonaisuudessaan uuvuttava ja kamala. Lisäksi se oli paikassa jossa - ironista kyllä - saan myös oireita. Heräsin ennen sitä puoli viideltä aamuyöllä ahdistuneena, eikä väsyneenä kyllä ollut hirveän hehkeää osallistua kokoontumiseen, jossa mietittiin avoimesti minun kuulteni mitä kaikki tämä tulee kunnalle maksamaan. Siellä tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että olen minä kyllä ihan yksin tämän asiani kanssa. Ennen sentään työterveyshoitaja ja -lääkäri ovat tuntuneet olevan minun puolellani, mutta nyt jäi todella ahdistunut fiilis jatkon suhteen. Mitä nopeammin tämän yksinäisyydentunteen käsittelen ja hyväksyn, sitä pikemmin pääsen varmaan eteenpäin. Varasimme minulle henkilökohtaisen työkykyneuvotteluajan ja voimme varmasti jatkaa sillä linjalla. Nuo sisäilmapalaverit saavat minun osaltani nyt jäädä tähän.

Näyttää enemmän kuin todennäköiseltä, että koska sisäilmaongelmaan ei tunnu löytyvän syytä taikka ratkaisua, joudun jatkossakin tekemään altistuksen takia lyhennettyä työviikkoa. Minulla on siihen lakisääteinen mahdollisuus vielä reilun puolentoista vuoden ajan, aina kuopuksen toisen kouluvuoden loppuun asti. Te tiedätte, mitä se tarkoittaa minulle taloudellisesti. Kurjaa kituuttamista entistäkin pienemmillä tuloilla, koska halvempaa asumisratkaisua ei ole näköpiirissä. Ja kirsikkana kakussa: tästä johtuen meidän pitää laskea elatustuki uusiksi, koska muutos tuloissani on merkittävä ja pitempiaikainen. Arvaatte varmaan, että kuopuksen isä riemastuu. Edellinen kierros oli sen verran raskas etten edes haluaisi sitä muistella. No, tulta päin ja näillä mennään mitä on annettu. Toisaalta pitää olla tyytyväinen, että suojaverkkoa todellakin kuitenkin ylipäätään on - on asumisen tuet, lapsilisät ja elatustuet. Eipä ole joka paikassa, ei.

Niin, ja tuli taas vedenkeittokehotus talousvedellemme. Nyt koko kunnassa. Tämä on muistaakseni kolmas tai neljäs kerta meidän täällä asumisen aikana, kun tällainen määräys annetaan. Toivottavasti ei kestä kauhean pitkään tällä kertaa. On nimittäin aika tuoreessa muistissa meidän viime keväinen puolentoista kuukauden vesikatko - jonka rahallisesta korvaamisesta meille vuokralaisille ei sivumennen sanoen ole vielä(kään) kokoustettu. Kyselin juuri lomien loputtua, miten asia etenee.





Kuopus halusi lauantaina koulun yleisurheilupäivästä lähtiessämme näyttää minulle "salareitin". Olin jättänyt auton työpaikkani parkkiin ja yhdessä kuljimme kuopuksen koulustapaluumatkan. Pieni polku poikkesi vähän jalankulkuväyliltä ja heti pääsimme keskelle metsää, syksyisiin, jopa vähän sadunomaisiin tunnelmiin. Pitää varmaan tänäänkin harrastaa vähän luontoterapiaa. Kyllä se taas tästä, minä olen sentään hengissä eikä kukaan ole räjäyttänyt mitään.

16 kommenttia:

  1. Sä olet ihan terästä, nainen ! Heikompi olisi jo iskenyt hanskat naulaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myötätunto saa mut aina itkemään, silmäthän täällä kostui... Joten kiitos sanoistasi, hanskat on siellä matkalla naulaan mut kyllä ne sieltä taas poimitaan.

      Kimmo-työhanskat, nimittäin!

      ( http://naurunappula.com/z/839987/ )

      Poista
    2. Ei kimmoja kannata naulaan nakata. Loppuu meinaan 'sekin' ilo muuten. ;)

      Poista
    3. Ehei, ei nakata, vedetään mieluummin vaikka - no - käteen!

      Poista
  2. Ymmärrän ahdistuksesi! Jo se, että työssä ei tunnu saavan ketään puolelleen vaan joutuu tuntemaan itsensä huonoksi ja kalliiksi on kurjaa. Kun se vielä aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia, on helvetti valloillaan. Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Kyllä ne vaikeudet siitä taas iloiksi muuttuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä olen aikamoinen kuluerä ja sain kyllä sen eilen kuulla. Ihan tosi ahdistavaa... Mutta totta, eteenpäin, ei tässä muu auta. Kiitos!

      Poista
  3. Vähän liikaa on sulle kasaantunut harmia, vielä tuo veden keittäminenkin. Koitahan jaksaa.
    Ja tuo sieni, totta sanoit, ihan selvästi mun pikkusienen isoveli;)

    ps. Juuri luin, että meidänkin kunnassa taas taistellaan kahden homekoulun asiasta. En ole kovin seurannut keskustelua, mutta nyt luin jutun kun sinun ongelmistasi olen lukenut. On se kamalaa, että rahapulan takia lapset joutuvat kärsimään, ja opettajat tietty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että ei pää kestä enää yhtään vastoinkäymistä, mutta onneksi se on sillä lailla rakentunut, että defenssit päälle vaan. Ja mä käsittelen tän yksinäisyysasian sitten kun jaksan...

      No niin, täytyy korjata, kun luin tuossa päivän väsymyksessä väärin "meidän" ja teidän"... Se ON kamalaa, kun ei ole rahaa/halua/tietotaitoa korjata ja lapset kärsii. Niin - mutta nehän onkin vaan kulueriä nekin! Tosin ihan totta puhuen, jos ihmisiä altistuu sitä tahtia kun nykyään vissiin tapahtuu, ollaan kusessa. Ei löydy riittävän puhtaita opiskelu- tai työpaikkoja niille nuorille, jotka ovat koko päiväkoti- ja koulu-uransa homerakennuksissa käyneet. Se se vasta kalliiksi yhteiskunnalle tuleekin.

      Poista
  4. Paljon se Karma taas kasaa sun harteillesi ja lukiessani tuosta vedestä, en tiennyt että pitäisikö itkeä vai nauraa. Oikeesti, kyllä tänä päivänä pitäisi olla vesihuolto vähän paremmin hanskassa eikä vähiten sen tärkeyden takia. Siksipä uudistankin kutsuni korpeen, täällä kaikki on toisin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kuule Karmalle karmivia terveisiä että ei kiitti yhtään lisää. Pää ei kestä hiukkaakaan enempää ;-(

      Poista
  5. Voi Marjaana, sää olet nyt kyllä saanut täyslaidallisen niskaan. Mää tarjoan täältä virtuaalista sateenvarjoa suojaksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tartten kaikki sateenvarjot ja laskuvarjot just nyt joten kiitos, Kiki. Aika apea on mieli!
      <3

      Poista
  6. Olipa tuossa taas kaikenlaista. Toivotan jaksamista, kun en muutakaan voi.
    Mikä siellä teidän kunnan vesiasioissa oikein mättää, jos vedenkeittokehotuksia tulee noinkin usein?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein tiedä! Tsoin keväinen oli ihan taloyhtiökohtainen, mutta kyllä näitä koko kunnan hälyytyksiäkin on ollut aika lailla. Pienen kunnan pienet resurssit, vanha vesitorni ja vedenottamo/puhdistamo... Siinä kai sitä riskitekijää sitten on riittämiin. Onneksi kaupasta saa vettä (vaikka onhan se turhauttavaa maksaa sellaisesta, jonka pitäisi olla ilmaista).

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana