Sivut


torstai 22. elokuuta 2013

"Mä oon kasvinsyöjä"

Olen vissiin maininnut, että olemme kasvissyöjiä. Tai ainakin välttelemme lihaa. Pikku hiljaa on hiipinyt uusia asioita lautaselle. Viimeksi kuopuksella, joka koulun aloitettuaan on ruvennut maistelemaan liharuokiakin - ja hän pitää niistä. Kaalilaatikon lihaversio oli kuulemma parempaa kuin kasvis-, ja jonain päivänä kasvissyöjille oli "jotain mömmöä niin mä otin lihapullan". Minä lopetin lihansyönnin ylioppilaskeväänäni, olen siis ollut kasvissyöjä jo hyvinkin pidempään kuin konsanaan ehdin olla sekasyöjä. Syynä moiseen oli, etten koskaan ole oikein pitänyt lihan mausta tai suutuntumasta. Suvussamme toisaan kulkee anekdoottina tokaisuni "mä en syö jos siinä on läskiä tai liukasta". Niinpä oli hyvin luontevaa lopettaa lihansyönti kun muutin lapsuudenkodista omilleni.  Jossain vaiheessa mukaan tulivat myös eettiset pohdinnot, mutta alkusysäys moiselle oli ihan vaan kulinaristinen. 



Kun esikoinen oli pieni, minulla oli muutama äitiystävä, jotka olivat raivanneet tietä ja saaneet lapsensa pidettyä hengissä pelkällä kasvisruoalla. Niinpä minäkin uskalsin kokeilla. Toinen näistä ystävistä antoi lahjaksi Tuija Ruuskan Aurinkomaa -koko perheen kasvikeittokirjan, joka silloin vielä oli nimeltään lapsiperheen kasviskeittokirja. Tästä mainiosta opuksesta tuli ravitsemuksellinen raamattuni ja sen luomuohjeilla hoitelin esikoisen vauva-ajan ruokailut. Kuopuksen isän tultua kuvioihin ui kala myös meidän lautasillemme, ja kuopus on näin ollen syönyt sitä pienestä pitäen. Muuten hänkin seurasi samoja hyviksi havaittuja latuja kuin esikoinenkin. Kumpainenkin pojista on ollut äärettömän terve ja vastustuskykyinen aina siihen asti, kun altistuimme esikoisen kanssa. Uskon, että luomuruokavaliolla on ollut suuri merkitys.

Olen näistä valinnoista puhunut  poikien kanssa ja antanut heille vapaat kädet itse päättä mitä haluavat kodin ulkopuolella maistaa. Itselleni olen pidättänyt oikeuden olla laittamatta liharuokia, koska en niistä pidä. Kuitenkin viime kädessä päätäntävallan ruokavaliosta olen katsonut siis olevan lapsilla itsellään. Totuuden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että olen ajatellut lapsille antamani valinnanvapauden olevan aika hypoteettinen. Tämä siksi, että makumaailma käsittääkseni omaksutaan aika varhaisessa vaiheessa ja sittemmin sitä on kokonaisuudessaan vaikea muuttaa. Esikoisella oli jossain vaiheessa kausi, että hän söi lastentapahtumissa käristemakkaraa ja nakkeja aina mummin luona käydessään. Kun lempinakkien reseptiä muutettiin jäi koko homma siihen. Enää hän ei syö lihaa lainkaan. Kuopus on aloittanut kokeilut nyt ja positiivisista ensi kokemuksista päätellen hänestä voi hyvinkin kasvaa lihansyöjä. Se ei ihmetytä minua lainkaan, niin eri puusta nämä lapset kaikissa asioissa ovat.

***

Otsikko on kuopuksen luonnehdinta itsestään muutaman vuoden takaa.

14 kommenttia:

  1. Ja mä olen nähtävästi muuttumassa kasvinsyöjäksi. Eilen tein TAAS kasvispaistosta uunissa...*huok*

    ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä katsoin jostain viime viikkoisesta päivityksestä, että olit sellaista silloin tehnyt. Juuston kanssa. Hymy nousi huulille mutta en sitten kommentoinut ;-)

      Kasvinsyöjät rokkaa tykimmin! (Hehheh!)

      Poista
  2. Taitaa olla meillä aika monella alkava trendi tuo kasvissyönti. Itsekin usein ostan erilaisia kasviksia ja teen niistä ruokia. Ne vain eivät tahdo meidän perheen miehille kelvata. Ainakin lounasaikaan kasvisversiot ovat parempia, ei tule ruokakoomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokakooma oli yksi hyvä syy todellakin siirtyä vähän keveämpään. Tosin juustolla ja kermalla saa kasvisruoastakin sellaista koomaruokaa ihan helposti ;-)

      Teidän perheen miehet todistaa oikeaksi mun teoriaa, että sitä makumaailmaa ja ruokavaliota, mihin on tottunut, on aika vaikea saada muutetuksi ja vaihdetuksi.

      Poista
    2. Laitanpa parsani tähänkin soppaan. Eli tosta ruokakoomasta. Mähän ihan oikeasti meinaan 'tipahtaa', jos syön paljon hiilareita (riisiä, perunaa, pastaa, sokeria), mutta jos vedän vaikka juustopainotteisen jättisalaatin, niin vastaavaa ilmiötä ei tapahdu. Eli syytetään vaan pahoja hiilareita ja jätetään viattomat juustot rauhaan. ;)

      Lääkäri vinkkasi, että proteiini hiilareiden kanssa loiventaa hieman koomaa, mutta ei se kyllä ainakaan mulla tehoa.

      Poista
    3. Jätetään juustot rauhaan - tuo on muuten ihan totta! Olen muutenkin taipuvainen uskomaan, että ihminen ei yksinkertaisesti voi elää ilman juustoja. Joten "antakaa meille meidän jokapäiväinen juustomme". Ja jopa lounasaikaan ;-)

      Poista
  3. Hiilarit on penaalista, oikeasti. Meikäläiselle tulee väsy ja psori sanoo poks perunan ja valkoisen pastan syönnin jälkeen. Joskus pasta on kyllä syntisen hyvää vaikkapa ihanaisen sienisoossin kanssa, mutta noi jokapäiväisenä ei käy mun pirtaan.

    Mutta liha... Mä rrrrrakastan hyvää pihviä! En usko, että voisin elää ihan ilman lihaa... Toki yritän lihaa ostaessa ajatella niin eettisesti kuin tällainen brutaali lihansyöjä nyt ylipäänsä voi ajatella. Kalaa ja äyriäisiä kun en voi syödä, niin aika itupainotteista olisi ruoka ilman lihaa. Tofu ei ole mielestäni mistään kotoisin, sori vaan. ;)

    Vaan hyvähän se on, että ihmiset ovat erilaisia. Siitä syntyy ainakin keskustelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tofu ei ole mistään kotoisin, olen siitä täsmälleen samaa mieltä. Olen ehkä yhden kerran onnistunut tekemään jotain "schnitzeleitä" joissa tofu oli piilotettu niin hyvän kuorrutuksen alle, että ne olivat jo aika hyviä. Mutta muuten, hyi hitto, mautonta ja ikäväntuntuista suussa. (Joo, joo, olen marinoinut yön yli ja vaikka mitä mutta ei ei ei ei)

      Juustohan on ilmaston kannalta oikea supeshyperpahis (ne piereskelevät lehmät, nääs) joten elä sinä kuule yhtään itseäsi brutaaliksi hauku ;-)

      Mä taas en voisi elää ilman juustoja. Tänäänkin söin päivällisellä parsan seurana isoja leikattuja siivuja goudatyyppistä juustoa. Kuopus sanoi, että puristapa sitä voita sormien välissä niin se litistyy. Luuliko se oikeasti, että mä pistelen voita sellaisina köntteinä pelkiltään?!? Yäk!

      Poista
  4. Oisko sulla takataskussa mitään hyvää kesäkurpitsareseptiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei nyt välitetä siitä, että mun onepiecessä ei ole takataskuja, niin mä tykkään tehdä kesäkurpitsasta paistoksia. Se pitää itkettää hyvin niin ei tuu vetistä, mutta sitten vaikka tomaatti-,, sipulin- ja mozzarellaviipaleiden kanssa limittäin uuniin ja a vot!

      Tai sit ihan sellanen helppo lisuke muille ruoille: kesäkurpitsapalat (1x1cm) paistetaan öljyssä pannulla valkosipulin kanssa. Päälle lautasella juustoraastetta - parmesan on erinomaista tähän. Sekaan sopii myös sienet, jos ei ole sitä mieltä kuin kollegani, että sienet on menninkäisten ruokaa ;-)

      Mulle tuli nälkä...

      Poista
  5. Marjaana, voi kun sa voisitkin opettaa minulle juustonsyömistä - kun ei ole juustoja syönyt ikinä - ehkä olen maistanut niitä silloin tällöin pari kerta vuodessa , mut lapsena olen oppinut syömään lihaa ja oikein rasvaista sellaista .. sen takia ehkä kaikki mun sairaudet ja hädät ... olen nyt myös vähentänyt liha syömistä mut kanaliha ja pelmeenejä söyn ainakin .. myös joskus pikkunakkejä ... mutta sain nyt sun blogistasi näin hyvää vinkin, että lihan sijasta saa laittaa juustoa . En tiedä osasinko minä vanhana akkana vielä oppia jotakin , mutta haluaisin ainakin ...ruvettaan opiskelemaan juustonsyöntiä ... saa nähdä tuleko mitään ..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on sellainen sanonta, että vanah koir aei opi uusia temppuja, mutta minä en usko, että se pitää paikkansa ;-) Varmasti oppii jos oikein haluaa ja yrittää ;-)

      Pelmenit on muuten hyviä, niitä sai Helsingistä myös kasvisversioina. Musta lihaa ei tosiaankaan tarvi kokonaan jättää pois mutta vähentäminenkin jo keventää ruokavaliota ja oloa kummasti. Juustolla tai ilman!

      Poista
  6. Minä olen sekasyöjä, mutta lihansyönnin lopettaminen tai hyvin vähälle jättäminen tuskin olisi mikään henkilökohtainen ongelma. Kalasta en suostuisi luopumaan, joten vegaaniksi minusta ei olisi. Mies taas on lihansyöjä, joka vasta opettelee kalansyöntiä, joten täysin lihaton ruokavalio olisi tässä ruokakunnassa kokonaisuuden kannalta vähän ongelmallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä menee juuri ruokakunnittain - meillä taas lihaisa ruokavalio jollakulla tuottaisi ongelmia. Tosin olen aikanaan asunut myös lihansyöjän kanssa joitakin vuosia eikä asia koskaan ollut vaikea. Hän teki omat liharuokansa ja minä omani. Paljon yhdistelimme, hän paistoi pihvin ja teimme valkosipuliperunat. Minä sitten väänsin niiden seuraksi itselleni tai yhteiseksi salaatin tai jotain muuta.

      Kala ja maitotuotteet on musta hyvä olla ruokavaliossa, koska sne on terveellisiä ja helpottaa kummasti sen laskemista, että varmasti saa kaiken tarvittavan syömisistään. Kukin tyylillään ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana