Sivut


lauantai 17. elokuuta 2013

Kasvua tapahtuu...

...hiuksissa, vyötärönympäryksessä ja ehkä henkisestikin?

Blogistaniaa on kiertänyt haaste, jossa muistellaan omaa elämää eri ajankohtina. 

Millainen olet ollut noina aikoina?
Mitä olet ajatellut?
Millainen on ollut elämäsi?
Miltä olet näyttänyt?

Ajankohdat ovat 
- elokuu 1999
- huhtikuu 2003
- maaliskuu 2009
- 18.9.2009 ja
- 17.7.2010.

Hmm, katsotaanpa!

Elokuu 1999

Asuin Helsingissä, esikoinen oli vajaan vuoden vanha. Odotin varmaan kovasti ensimmäistä ulkomaanmatkaamme. Lähdimme nimittäin rintareppu keikkuen Nizzaan ystäväni luo vierailulle aivan syyskuun alkupäivinä. Leikkasin pientä etutupsua lukuunottamatta pääni kaljuksi ja kasvatin sitten muutaman millin siilin, jota pidin pari vuotta. Oli äärettömän helppohoitoinen, kun oli pienen lapsen yksinhuoltaja. Sitten kun suunnittelin töihin paluuta 2001 rupesin kasvattamaan hiuksia. Olin väsynyt mutta onnellinen äiti, juuri kasvanut aikuiseksi. 


Kaikki kuvat on räpsäisty paperisista originaaleista,
siksi laatu on mitä on.


Huhtikuu 2003

Olin vast ikään tehnyt suuren päätöksen palata juurilleni, sinne missä koulunikin kävin. Muutimme elokuussa 2002, kun silloinen työsuhteeni päättyi. Se on ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Olin langanlaiha, poltin askin tupakkaa päivässä ja etenin urallani. Minua oli pyydetty Helsingissä kouluttamaan kollegoitani, josta olen edelleen otettu (ja se näyttää hyvältä CV:ssä) Sain sitten helposti sijaisuuden myös uudessa kotikaupungissani. Olin juuri helmikuussa tavannut kuopuksen isän ja suhteemme syveni.

Maaliskuu 2009

Olin ollut yhdessä kuopuksen isän kanssa 6 vuotta ja todennut, että haluan kasvattaa lapseni maalla. Olimme asuneet nykyisellä kotipaikkakunnalleni neljä vuotta ja kuopuskin oli tuolloin jo kohta kolme vuotias. Asuimme hometalossa ja sairastin jatkuvasti. Parisuhde rakoili ja aloin oivaltaa, että kuopuksen isä ei ollutkaan oikea minulle. Hiukset olivat jo paljon pidemmät ja kiloja oli tullut raskauden aikana hyvinkin 30 lisää. Osa niistä kulki edelleen mukana enkä ollut lainkaan tyytyväinen itseeni, ulkonäkööni enkä elämääni. Siksi minusta oli äärettömän vähän kuvia tuohon aikaan.


Tammikuussa 2009 Marokossa.
Taidan kertoa tästä reissusta lisää huomenna,
meillä oli mm. oma kodinhoitaja...


18.9.2009

Elin keskellä elämäni hirveintä aikaa. Aloin jo oivaltaa, että sairasteluni johtuu kodistamme, 70-luvulla rakennetusta rinnerivitalosta, jossa huoneet olivat kahdessa kerroksessa. Tasakatto oli remontoitu huonosti harjakatoksi, enkä ollut suinkaan ensimmäinen, joka talossa sai oireita. En muuten ikävä kyllä viimeinenkään, ne talot ovat edelleen kunnan vuokra-asuntoina, ja säälin suuresti jokaista perhettä joka siihen erehtyy muuttamaan. Ne pitäisi räjäyttää.

No, joka tapauksessa kuopuksen isän oli varsin vaikea hyväksyä, että unelmapaikalla järven rannalla hyvin lähellä keskustaa sijaitseva kaunis kotimme olisi syynä jatkuvaan sairasteluuni. Tai sairasteluumme, myös esikoinen oli kipeänä alituiseen. Veri valui nenästä tämän tästä ja yskät äityivät yleensä sellaisiksi, että poika okseni. Minä ehdin juuri ja juuri toipua edellisestä flunssasta kun sain jo seuraavan. Ja poskiontelontulehduksesta. Ja keuhkokuumeesta. Olin aivan rikki niin henkisesti kuin fyysisesti enkä saanut tukea kuopuksen isältä.  En ole koskaan ollut niin yksin. Tämä löi sellaisen kiilan ja railon väliimme, että emme siitä koskaan yrityksistä huolimatta toipuneet. Emme sittenkään, kun hän jo uskoi ja suostui muuttamaan pois.


Olihan ne maisemat aika hyvät


17.7.2010

Asuimme jo tässä nykyisessä asunnossamme ja elimme aika seesteistä aikaa. Olin saanut astmalääkityksen ja kilpirauhaslääkityksen ja aloin pikku hiljaa toipua. Suunnittelimme suuria 40-vuotisjuhlia minulle ja toteutimmekin ne. Juhlat olivat onnistuneet ja hienot, mutta parhaiten minulle on jäänyt mieleen kun ajoimme juhlapaikalta pois seuraavan päivänä. Kuopuksen isä herkisteli, että eikös vaan meillä ole mahtavaa. Minä onnistuin pilaamaan koko tunnelman toteamalla poikkeuksellisen suorasukaisesti, että niin tällaisissa erikoistilanteissa kyllä, mutta arjen ongelmat ovat edelleen olemassa. Siitä alkoi viimeisin vääntö ja menimme vihdoin myös kunnolliseen pariterapiaan. Se oli hyödyllistä ja avartavaa mutta ei muuttanut sitä tosiasiaa, että halusimme elämältämme täysin eri asioita. 

Nyt minusta tuntuu, että kaikesta huolimatta elän elämäni parasta aikaa. Ja mitä onkaan vielä tulossa?

6 kommenttia:

  1. Tämä oli mielenkiintoinen haaste, kun saattoi miettiä miten erilaisia elämänvaiheita on ollut jo tähänkin ikään mennessä.:-)

    Nuorena vaihdoin koko ajan hiustenleikkuumallia - nyt ovat saaneet hiukset lähinnä kasvaa.;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin oli kiva miettiä ja vähän kaivellakin näitä. Mutta vaikeaakin oli, sekoitin ensin 2002 ja 2003 vuodet tyystin, mutta sitten hoksasin...

      Mulla on nyt ollut aika pitkään lyhyt ja helppohoitoinen, johon otan tasaisin välein kiharaa niin ei mene ihan päätä myöten eikä niin hirveästi sitten tarvi laittaa. Riittää kun vähän rutistelee kikkaroita ;-)

      Poista
  2. Katselin noita ajankohtia, ja huhtikuu 2003 ja maaliskuu 2009 ovat jotenkin aivan hämärän peitossa. Osaan kertoa, missä asuin ja missä olin töissä, mutta mitäköhän muuta silloin oli meneillään...?

    Kampauksen vaihtuminen on minulla usein liittynyt seurustelusuhteen päättymiseen. Uusi tukka ja eteenpäin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kans tukka lyheni kun erosin. Nyt se on helppohoitoinen ja minun näköinen. Lyhyt ja kihara, perjantaisen kampaajakäynnin ansiosta.

      Mullakin oli vaikeuksia muistaa joitain noita ajankohtia ja varsinkin tuon 2003:n kanss sekoilin oikein kunnolla. Mutta kun oikein kaivelee niin jotain muistijälkiä alkaa aktivoitua!

      Poista
  3. Hassua miten on niin hauskaa tirkistellä blogikavereiden vanhoja kuvia, mutta sitten kun niitä tarjoaa joku iäkäs sukulainen niin alkaa miettimään pakotietä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa tässä kuule mietin... Valokuvakansioiden esiinkaivaminen on ihan paras tapa saada vieraat lähtemään hyvissä ajoin ;-) Kiva, että toimii täällä toisinpäin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana