Sivut


lauantai 31. elokuuta 2013

Iloa ja valoa

Oli aika itsestään selvää, että toissapäiväisen alhon jälkeen oli syytä ottaa osaa Nollavaimon haasteeseen, jossa kirjataan ylös päivän naurut. Tulipahan vähän perspektiiviä, että onko se elämä nyt sitten niin raskasta, kuitenkaan. 

Ihan ensimmäisenä aamulla, jo seitsemän aikoihin, hymyilin Rouva B:n kommentille taannoisesta surmansyöksystäni ja sitten kun taas näin tilanteen sieluni silmin vastatessani kommenttiin, pääsi oikein tyrskähdys. Aamu oli muutenkin onnistunut, vaikka se vaati yhden vatsatautisen lapsen. Sain nimittäin taas heräillä ihan itsekseni, kun esikoinen oli oksentanut neljättä päivää (!) eikä toennut vielä eilenkään kouluun. Aamukahvi ja nettilehdet, Blogistania, ah!

Töihin ajaessani hohottelin YleX:n aamun Ilen ja Matin älyvapaalle tajunnanvirralle. Mietin, että jos esikoinen olisi istunut kaverina etupenkillä, oltaisiin revetty molemmat. Kello kahdeksan ja jo kaksi merkintää. Ei alkanut ollenkaan hullummin, sillä minä en todellakaan ole aamuihminen.


Naapurin hymytytöt
trampoliinin verkon läpi...


Aamukahvilla kollegoiden kanssa sain saldoksi yhteensä 15 naurunpyrskähdystä ja sitten sekosin laskuissa. Vitsailemme aina, että perjantaina on perjantain jutut, mutta arvelen, että olisin päässyt laskuissani aivan yhtä pitkälle minä muuna viikonpäivänä tahansa. Meillä on kivaa! Kun työpäivä loppui noin yhden aikaan oli saldo taatusti jo lähempämä viittäkymmentä. Tee työtäs naurellen. Sillä teimme me töitäkin, ihan tosi!

Kävin yksin lähikaupungissa asioilla ja sillä reissulla ei naurattanut, tuli vaan mieleen vanha Juliet Jonesin Sydämen biisi Aivan sama, jossa lauletaan, että minä marssin pankkiin nauramaan. Minua ei pankissa naurata, päin vastoin. Eilen tilille tulevaksi laskemani roposet ilmiintyvätkin vasta maanantaina. Mieluummin meinasi päästä itku.

Kotiuduttuani nauroimme esikoisen kanssa hönteille pupuillemme ja jokusen kerran iltapäivän ja illan aikana myös satunnaisille jutuille. Esimerkiksi vaikkapa pieruhuumorille. Kyyneleet taas tulivat silmään lukiessani loppuun jo mainitsemani kirjan Valo valtameren yllä. Suosittelen lämpimästi sitä kaikille. Ihana kuvaus majakanvartijan elämästä ja moraalisia pohdintoja äitiydestä, ihmisyydestä, oikeasta ja väärästä. En ole edes kirjan loputtua varma, kenen puolelle sympatiani kallistuivat. Koskettava kirja!

***

Kiitos Nollis, tästä on hyvä jatkaa. Ensi viikko on nimittäin positiivisuusviikko ja silloinhan olisi oikein hyvä aika paitsi nauraa ja hymyillä enemmän, myös ajatella positiivisemmin. En tarkoita sellaista nami-nami-positiivisuutta, mutta kyllä omassa välillä vaikeassakin elämässä ja elämäntilanteissä voi nähdä valoa ja ajatella aurinkoisesti. Uskokaa minua, minä tiedän... Se on vissiin asennekysymys.

8 kommenttia:

  1. Ihanaa, että päivään löytyi paljon naurua! :)

    Esikoiselle pikaista paranemista!

    Mulle tulee mieleen sanontoja, joita isäni käytti ja ne alkavat usein naurattamaan itseäni - julkisella paikallakin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin joskus mietin, kun nauraa hohotan vaikkapa autossa, että mitähän ne ihmiset oikeasti ajattelevat. Tai jos pääsee tyrskähdys julkisella paikalla jonkin eman ajatuksen vuoksi...

      Esikoinen voi jo paremmin, eilen pysyi kaikki sisällä ja tänään hän lähtee jo mummille, Vapaata, jeee!

      Poista
  2. Minusta tuntuu, että nauran eniten "omalle kivalle" tai perheen sisäpiirijutuille, jotka ei muille aukeaisi ollenkaan. Luulisivat minua vain hulluksi, jos kertoisin.
    Kiinnostuin tuosta kirjasta. Todella. Huima juoni! En malta odottaa, että saan sen käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin osa meidänkin perheen huumorista on sellaista ettei sitä kannata tai kehtaa muille avata ;-)

      Lukaisin kirjan parissa päivässä, niin mukaansatempaava, kaunis ja koskettava se oli. Suosittelen todella, toivottavasti sinäkin pidät siitä!

      Poista
  3. Kiitos. Hyvä, että nauratti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi - teilläkin näyttää töissä naurattavan! Se ei vissiin ole ihan itsestään selvää, joten ollaan kiitollisia siitä.

      Poista
  4. Positiivisuusviikko, voi kauheeta :D Mutta hopeatoffeen pitäisi ilmaantua kauppoihin, kyllä, siis positiivisuusviikko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jo unohdin, että se alkoi... ei mene hyvin mullakaan. Paitsi että menee - sain juuri tietää, että kuopus pääsee isälleen joululomalla puoleksitoista viikoksi. Ja Se Tarkoittaa Mulle Ihanaa Vapaata Lomailua. Hallelujaa!!!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana