Sivut

torstai 25. heinäkuuta 2013

Lapsellisuuksia

THL on julkaissut ennakkotilaston, josta selviää, että yhä useampi nainen hankkii lapsen yksin. Sen, onko tämä täysin totta, voi kyseenalaistaa, koska ero voi tulla naisesta riippumattomista syistä jo ennen lapsen syntymää. Myös naisparit hankkivat lapsia, mutta jos he eivät elä rekisteröidyssä parisuhteessa, lapsi on "hankittu yksin". Sitten on tietysti etuuksilla keinottelijat, jotka ovat kyllä suhteessa mutta asuvat erillään lapsen isästä. Ihan yksin ja tarkoituksella yksin lapsen hankkivia on oikeasti varmasti todella vähän. Tilastosta selviää, että hedelmöityshoitoja annettiin 157:lle itselliselle naiselle. Muistetaan, että näistäkin osa saattaa olla lesboja, jotka ovat hoidoissa ilman kumppaniaan eivätkä ole rekisteröineet parisuhdettaan. Kyse on siis melko marginaalisesta toiminnasta, joka silti herättää varsin voimakkaita tunteita. Jokaisella meillä on oma käsityksemme siitä, mikä on lapsen paras. Toisten lasten paras.




Ottamatta tässä vaiheessa kantaa puoleen tai toiseen, olen seurannut kommentointia tämän uutisen tiimoilta useastakin lehdestä. Keskustelupalstoilla on ihan järkyttävän konservatiivisia, lapsellisia ja syyllistäviäkin kommentteja. Minä taas muistan miksi ei pitäisi niitä seurata. Nimimerkin suojista on niin hirvittävän helppoa huudella totuuksia ja jopa törkeyksiä. Tottahan minun on sitten jo pakko olla eri mieltä nimimerkin Ei kaikkien tarvitse lisääntyä kanssa, joka kommentoi näin: "Lapsi ei kasva terveesti ilman molempia vanhempia! Tämä pitäisi lailla kieltää! Lapsella pitäisi olla sekä isä että äiti." Ehkä riitaisat avioerotkin sitten pitäisi kieltää, tai lapsensa niiden yhteydessä hylkäävät isät tuomita? (Tietysti yhtä lailla äidit, jotka vieraannuttavat lapsen isästään.) Elämä ei vaan aina mene niin kuin on suunniteltu.

Te jo tiedättekin, miksi tämä aihe on minun sydäntäni lähellä. Esikoinen on saanut alkunsa muumimukissa, koska minä, itsekäs ihminen halusin vihdoin lapsen, mutta en ajatellut kykeneväni parisuhteeseen huonojen kokemusteni vuoksi. Hyvinhän tuo tuossa porskuttaa, isätön raukka. (Esikoisen tarina täällä.) Samoin kuopus, avioerolapsi, ihan tolkun tyyppi. Toki hänen isänsä on olemassa ja läsnä. Esikoinen taas on tätä nykyä siemenisänsä facebook-kaveri ja pitävät sillä konstin yhteyttä, tosin varsin harvakseltaan, jos olen oikein ymmärtänyt. Minkäänlaista isän ikävää en edelleenkään ole hänessä havainnut. Minua jotenkin vain korpeaa tuo keskustelupalstojen sapelien kalistelu, kun kuitenkin jokainen tarina on erilainen, ihmisen tarina. Siellä saattaa olla taustalla paljon paljon asioita, joita ei tule ajatelleeksikaan. Toisaalta tuossa asenneilmapiirissä on ehkä parempikin, ettei kaikkia taustoja edes tiedä tai osaa kuvitellakaan. Tämä maailma on niin moninainen, ja hyvä niin!

***

Tänään taas Jaakko tekee tepposensa ja minun äitini täyttää vuosia. Onnea! Ennen päivä oli kuulemma myös Ukkosen päivä, jolloin ei saanut mölytä eikä tehdä äänekkäitä töitä, jottei suututtaisi ukkosta, kertoi uusin Kotiliesi. Ollaan siis ihan hissuksiin tänäänkin.

16 kommenttia:

  1. Eniten raivostuttaa nuo kommentit, että perheessä pitää olla mies-nainen, siis isä ja äiti. Miten me sitten,joilla toinen vanhemmista on kuollut kun olimme lapsia, niin meikin ollaan sitten isättämiä kummallisuuksia.
    Kyllä ne onnettomat perheet minun mielestäni tulevat ihan muista syistä, 'tavallinen' ydinperhe voi olla lapselle melkoinen helvetti, kun miettii noita huostaanottojakin.

    Itse en saanut lapsia, meille jäi selittämätön lapsettomuus, kun kummastakaan ei löytynyt syytä. Näillä mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin - ongelmia voi olla ihan minkälaisissa perhekombinaatioissa tahansa, samoin hyvää vanhemmuuttaa ja tasapainoinen kasvuympäristö. Aina ei mene asiat niin kuin toivoisi, voi tosiaan äkillisesti jäädä leskeksi, yksinhuoltajaksi tms. Siinä sitten kasvattaa parhaansa mukaan omien kriisiensä ohessa lapsista täysipäisiä - ja se ON mahdollista, kunhan ympäristö ei liikaa leimaa.

      Minä kärsin kroonisesta vauvakuumeesta aina 16-vuotiaasta saakka, joten lasten tekeminen oli itsestäänselvyys. Tai tekeminen on väärä sana, kuten tiedät. Lämmin ajatus täältä!

      Poista
  2. Mä en ymmärrä myöskään tuota hyväksymättömyyttä. Jokaisella on oikeus hankkia lapsi/a, yksin tai yhdessä. Se on jokaisen oma asia. Ja olen kyllä sitä mieltä, että monen lapsen on ehdottomasti parempi kasvaa yksin jomman kumman vanhemman kanssa kuin äärimmäisen riitaisessa tai väkivaltaisessa perheessä.
    Tutkimuksen mukaan muuten 19.7. on päivä jolloin ukkostaa eniten....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei tainnut tuona päivänä olla ukkosta ;-)

      Olet oikeassa, minusta se, että kasvaa kahden eri sukupuolta olevan vanhemman perheessä, ei todellakaan ole tae onnellisesta lapsuudesta. Onnellinen voi olla myös yksinhuoltajan lapsena tai samaa sukupuolta olevien perheessä. Minulla on tuttuavapiirissä kokemusta näistä kaikista.

      Oma kokemukseni taas sanoo, että jos aikuinen on onnellinen ja tasapainoinen, yleensä lapsikin on. Meillä esikoinen on selvästi tasapainoisempi ja onnelllisempi ja viihtyy paremmin kotona eromme jälkeen. Tähän tosin vaikutti kuopuksen isän ja hänen tulehtuneet välit.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Nollis, tää aihe jotenkin menee mun ihon alle ;-)

      Poista
  4. Voi Pyhä Jysäys, maailma on täynnä mies ja nainen ydinperheitä, jossa se lapsi ei todellakaan kasva terveessä ympäristössä. Niin monessa perheessä on väkivaltaa, riitoja tai alkoholismia. Ei se mies ja nainen yhdistelmä mikään autuaaksi tekevä ole. Mää olen ihan varma, että lapsi kasvaa justiinsa oikein, kun sieltä kotoa löytyy se yksi rakastava aikuinen. Miten ihmeessä se tilanne voisi siitä heiketä, jos sieltä löytyy toinen. Ja jos se toinen on samaa sukupuolta niin ne asiathan hoidetaan, heteroja tai ei, silloin kun lapsi ei ole siinä näkösällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta! Ja musta riittää oikein hyvin se yksikin täyspäinen aikuinen kotosalla, jos se on lapsilleen omistautunut. Lapset voi hyvin hakea miehen/naisenmallin vaikka isovanhemmista tai kummeista tai sedistä tai tädeistä, ei sen puoleen. Mutta yhden luotettavan aikuisen ne tarvii.

      Mitä tulee samaa sukupuolta olevien liittoihin ja lapsiin niissä, niin olen nähdyt neuroottisia lesboja, jotka saivat lapset pelkäämään kaikkea mahdollista, mutta myös hyvin tasapainoisia naispareja jotka kasvattavat mitä suloisimpia lapsia. Tunnen myös hyviä miesparivanhempia, eronneita tai vielä parisuhteesa olevia. Se kirjo on just yhtä moninainen kun meillä heteroillakin. Mutta yksi asia näiden lapsia yhdistää: se on suvaitsevaisuus. Ja sitä tulevaisuudessa tarvitaan jos mitä!

      Poista
  5. Komppaan Kikiä täydestä sydämestä koska riitaisa ja juoppo koti on paljon pahempi vaihtoehto kuin ilman isää (tai äitiä).
    Kyllä muksut tänä päivänä roolimallinsa muutenkin hakevat muaalta kuin kotoa sillä monissa perheissä on tilanne, ettei isäpapalla ole töidensä takia aikaa muksulle. Muutenkin, aika usein kuulee isän (ja äidnkin - tämä on molemminpuolista) sanovan että on ihan pihalla lapsensa touhuista. Sinä ja lapsesi taas olette täysin päinvastainen kombinaatio: teette ja touhuatte kaikenlaista yhdessä ja se on hyvä juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo työtä tekevä kiireinen isä in hyvä pointti. Ja esimerkki. Olen aina ollut tasa-arvoisen parisuhteen kannattaja. Olen mieluummin oikeasti yksinhuoltaja kuin tunnen parisuhteessa olevani sellainen. Kylläpähän perheissäkin osataan asiat sotkea niin, että lasten ei välttämättä ole ollenkaan hyvä olla.

      Yhdessäpuuhailu on kyllä kaiken a ja o. Pysyypä tietoisena siitä mitä lasten päässä liikkuu!

      Poista
  6. Hyvin kirjoitettu. Mä en ollut tuohon uutiseen mitään huomiota kiinnittänytkään, mutta siihen asiaan, että lapsella pitää olla äiti JA isä, olen törmännyt ihan tarpeeksi, kun olen ollut mukana keskustelussa homojen ja lesbojen oikeudesta yleensäkin vanhemmuuteen. Yllättävän usein ihmiset muuten kuvittelee, että heillä ainoa keino saada lapsia on adoptio, eikä edes tiedetä, että monissa sateenkaariperheissä on ihan biologisia lapsia ollut jo iät ja ajat.

    Mutta joo, lapsen oikeus äitiin JA isään? Jos lapsi ei kasva ydinperheessä, häneltä jää puuttumaan toisen sukupuolen (yleensä isän) malli. Tässä kohtaa olen aina hihkaissut, että what the...? Maailman sivu lapset ovat kasvaneet jos jonkilaisissa ei-ydinperheissä ja tolkullisiksi ovat tulleet. Ja kasvaneet ydinperheissä ihan kieroon.

    Lapsella on oikeus AIKUISIIN. Läsnäoleviin, vastuullisiin aikuisiin. Sillä ei ole väliä, mitä sukupuolta aikuiset ovat, tai mikä on aikuisen seksuaalinen identiteetti. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisillä on merkillisiä ennakkoluuloja ja harhoja, nimenomaan homoihin liittyen. Kun minä odotin esikoista, paras oli kysymys, että enkö pelkää että homous on periytyvää. WTF? Kuten tuolla ylempänä kirjoitinkin, tunnen monta erilaista sateenkaariperhettä ja tasapainoisia lapsia. Se, mikä erottaa nämä heteroperheiden lapsista, on suvaitsevaisuus, ja se on aina hyvä asia.

      Tuo "puuttuva miehenmalli" on ihmetyttänyt minuakin. Lapsella voi silti olla eno, setä, ukki, äidin ystävä, joka on mies, kummi jne joka toimii oivana miehenmallina. Mikään perhemuoto ei ole automaattisesti toista parempi, aina on kuitenkin kyse yksilöistä, niistä vastuullisista aikuisista, joista sinäkin puhut.

      Ja hyvää hääpäivää sinulle! (Minun parhaalla ystävälläni on hääpäivä myöskin unikeonpäivänä.)

      Poista
  7. Muinainen työkaveri, mies, kauhisteli samaa sukupuolta olevien pariskuntien lasten tilannetta, koska nämä hänen mukaansa ovat vääjäämättä alttiimpia tekemään itsemurha. En oikein ymmärtänyt ajatuksen logiikkaa, mutta voin kuvitella, että ko. henkilö ei varmasti ole ikinä tavannut yhtään kyseisenlaista perhettä. Ajat ja asenteet muuttuvat, mutta näitä pullossa eläviä kumma kyllä löytyy aina jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuluu samaan sarjaan kuin se tyyppi joka epäili homouden olevan periytyvää ;-)

      Maailmalla on tutkittu homopeheiden lapsia ja on todettu heidät mm. terveemmiksi ja myös yhteenkuuluvuudentunne perheessä on parempi (austraalialaistutkimus). Suomessa ei varsinaista tutkimusta ole tehty mutta muistaakseni Tytti Solataus on koonnut vuosia sitten jonkinlaisen yhteenvedon. Sen perusteella eroja vaikkapa psyykkisten ongelmien - tai itsemurhien... - suhteen ei löytynyt. Toisaalta muistelen, että siinä todettiin isättömien lasten ja heidän äitiensä välien olevan lämpimämmät kuin niiden, joilla on myös isä.

      Poista
  8. Anoppini syntymäpäivä tänään , ikävä kyllä ei voinut mennä tämän vuoden syntäreille ja syylisyystunne on sydämessä . olisin halunut mennä mut ei kun pystyy ...
    Rakastan anoppiani hän on niin mukavaa. Marjaana ! kaunista kesä edelleen !

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana