Sivut


tiistai 21. elokuuta 2012

Urhea kuopukseni

Olen kertonut, että kuopukselta murtui kevättalvella ranne. Tämä oli jo toinen kerta, joten pyysin lääkäriltä lähetettä luuntiheysmittaukseen. Sinne emme vielä ole menossa, vaan radiologi oli tutkaillut röntgenkuvia ja määrännyt laboratoriokokeita. Katsotaan jatko sitten myöhemmin. Eilen kävimme labrassa molemmat, minä kilpirauhas-kontrollissa ja kuopus elämänsä ensimmäisessä kyynärtaipeesta otettavassa verikokeessa. Uskomattoman reipas, rauhallinen ja suloinen poika minulla on!

Kerroin sunnuntai-iltana, että keräämme yö- ja aamupissat purkkiin labraa varten ja sitten laitamme aamulla kyynärtaipeisiin laastarin, joka puuduttaa, ettei verikoe satu. Kuusivuotisneuvolassa saatu rokotus oli tuoreessa muistissa ja itkuhan siinä tuli, mutta sylissä ja selittäen se meni nopeasti ohi. Aamulla juttelimme lisää asiasta eikä poika sitten ollut moksiskaan koko toimenpiteestä. Vähän jännitti ja pelotti, mutta sylissä istuen ja muualle katsoen saatiin kuusi putkiloa verta talteen ilman pienintäkään ongelmaa. Eniten sattui kuulemma Emla-laastarin pois ottaminen. Jännittävää oli sitten seurata vierestä ja katsoa, kuinka minullekin tehtiin sama toimenpide.



Ehdimme suht koht ajoissa eskariinkin, ja sinne se jäi ylpeänä aamupalajonoon selittämään, kuinka häneltä oli otettu neulalla "niitä suolia pois".  On se paitsi urhea, myös hassu. Kuvassa, joka ei liity mitenkään mihinkään, on Tunien perhe: Äiti "Kuumahuuli" Tuni, Isä "Mulkosilmä" Tuni ja Vauva "Pikkukäsi" Tuni. Tuni on kuulemma japania ja tarkoittaa rakkautta. Ja toiset nimet tai lempinimet, no, kuva puhukoon puolestaan...

P.S. Kenen lapsi tuo oikein on? Yleensä äidistä ei ole epäilystäkään, mutta minulle iski pienoinen, kun sunnuntaina, kertoessani, että on siivouspäivä, sain vastaukseksi "jee".

Ja kysymyksen: "Miksi siivoaminen on kaikkein tärkeintä maailmassa?"
Minä: "No ei se kyllä ole!"
Kuopus: "Mikä sitten on?"
Minä: "Rakkaus!"
Kuopus: "Ai niin, niin tietysti!" Ja halasi minua.

On se minun poikani...

P.P.S. Niin, siis sainhan minäkin sillä reissulla ajan terveydenhoitajalle ja kolme päivää sairaslomaa: kurja syysflunssa. Kurkku ja korva niin turkasen kipeät. Auts. Pukeudun vaaleanpunaiseen kokopukuuni ja vetäydyn potemaan. Ja koitan olla urhea minäkin.

4 kommenttia:

  1. Ihana kuopus, reipas ja suloinen! Ikävää kun oot saanut flunssan (meilläkin se on vieraillut tässä loppukesästä), pikaista paranemista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanne!

      Kyllä tämä tästä. Lepäilemällä. Tänään otin pienet 3 tunnin päikkärit, mutta eikös sitä sanota, että "uni paras lääke on"?

      Poista
  2. Voi että miten söpö ja reipas! Parantelemisia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Magdaleena.

      Lepäilen vielä keskiviikon ja tokenen varmasti torstaiksi jo iltavuoroon töihin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana