Sivut

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Viideltä saunaan

No ei ihan, mutta illalla kuitenkin. Eilen.
Oli ihana päivä: kuopus oli jo mennyt isälleen ja esikoisenkin vein mummin luo kyläilemään. Itse päätin pitkästä aikaa mennä ystävän kanssa leffaan. Saara Cantellin Tähtitaivas talon yllä oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen. Kaunis, rauhallinen ja sielukas. Naisten elokuva. Minä tykkäsin oikein todella! Ystävä jatkoi toisaalle ja minä hemmottelin vielä itseäni hyvällä ruoalla ja juomalla.

Kuva elokuvasta täältä

Minulla on yksi ehdoton lempparipaikka lähikaupungissani, jonne osaan jopa yksin mennä syömään. Niin nytkin. Ja olen kyllä tylsistäkin tylsin ihminen kun päädyn vielä hyvin usein samaan annokseenkin. Mutta kun tuon paikan caesarsalaattia ei voita mikään. Sitten kun vielä tilaa seuraksi lasillisen roseeviiniä, niin nautinto on täydellinen. Ah!

Kotona lämmitin saunan, lueskelin akkainlehtiä ja dekkaria ja nautin hiljaisuudesta. Tuntuu, että olen tämän todella ansainnut. Ensinäkin, koska viikko oli aika hektinen ja toiseksi, koska kuopus lähti isälleen torstain sijaan vasta perjantaina ja tämän viikon vapaat jäivät vähemmäksi.  Täytyy sanoa, että saavutetuista eduista on vaikea tinkiä. Olin varsin kireä torstaina ja odotin perjantaita kuin kuuta nousevaa. Perjantaina minulla oli homeopaatti lähikaupungissa ja sain hoidettua samalla vähän asioita. Ja tuuletettua päätäni.

Nyt sähköpostiini oli ilmestynyt pyyntö uudesta poikkeuksesta, ja myönnän, en suhtautunut siihen ihan suopeasti. Minulla on varsin vähän vapaata nykyään ja taitaa olla pakko pitää niistä kynsin hampain kiinni. Ihan oman jaksamisen vuoksi!

Molemmat pojat tulevat tänään kotiin, ja sekin on kyllä ihanaa. Luvassa on rentoa olemista, ehkä pelailua ja lettujakin kenties. Seesteistä sunnuntaita kaikille!

4 kommenttia:

  1. Tunnistan tuon yksinolon ja pään tuulettelun tarpeen! Eroni jälkeen lapset olivat tauotta!! luonani, hoidossani, 3 vuotta! Ehkä kerran sinä aikana yhden viikonlopun isänsä kanssa. En jaksanut edes ehdotella muuta. Voi luoja, onneksi niistä ajoista on jo niin kauan, vois muuten heittää katkeraksi.
    Iloa sunnuntaihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kauhistus, Mags, mun pääni ei kyllä kestäisi tuollaista. Tai toisaalta - kestää jos on pakko. Esikoisen kanssahan olin 24/7 yksin syntymästä saakka ja hän meni tarhaan vasta 2,5 vuotiaana. Hrrr, vieläkin hirvittää.

      Sitten taas kun on tuulettanut päätään tuntuu ihanalta kun koko pieni perhe on koolla.

      Iloa sullekin, täällä ainakin paistaa aurinko!

      Poista
  2. Olisikohan tuossa taas yksi sellainen leffa, joka pitäisi sitten joskus ostaa omaan hyllyyn... Aika paljon ollaan hankittu kotimaisia vanhoja ja uudempiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa katsahtaa ensin, Omapäinen arkeilija, ja sitten tehdä ostopäätös. Makuja on niin moninaisia! <Mutta minä kyllä todella pidin tuosta, kuten sanottia. Ja saattaapa tuo tulla paikallisen kirjastonkin valikoimiin joskus, jos oikein hyvin käy ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana