Sivut

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Aivosumu

Tiedät varmasti sen tunteen, kun kävelet määrätietoisesti makuuhuoneesta keittiöön vain miettiäksesi siellä mitä ihmettä pitikään tehdä. Kun palaat lähtöpaikkaan muistat helposti mitä olit toimittamassa. Tätä voidaan kutsua aivosumuksi. Homesairaille aivosumu on arkipäivää, ja ikävä kyllä paljon voimakkaampaa vielä, kuin tuo tyypillinen "mitä minä tänne tulinkaan tekemään"-ilmiö. Se on silti minusta mitä mainioin termi kuvaamaan sitä varsin epämiellyttävää olotilaa joka joskus iskee homeisissa paikoissa tai pahimmillaan vaan hometaloista tuleviin ihmisiin törmätessä.



Kuva täältä



Istun pahaa-aavistamatta töissä ja juttelen asiakkaan kanssa. Pian ihmettelen, kun tietokoneen ruutu alkaa näyttää kummallisen kirkkaalta, samoin kattovalot. Kohta napsuu korvissa ja korvakäytäviä kutittaa ja oivallan: tuo ihminen tulee hometalosta.
On vaikea keskittyä keskusteluun.

Käyn pikaisesti ruokakaupassa ilman listaa aikomuksenani ostaa kolme asiaa. Astuttuani sisään, muistan enää kaksi niistä. Kolmatta en saa pontevista yrityksistä huolimatta millään mieleeni. Ilmastointiputken kohdalla nenään haisee home.

Olen kokouksessa ionisaattori kaulassani. Yht' äkkiä kollegoiden äänet loittonevat, lähenevät ja taas loittonevat ja katseen kohdistaminen muuttuu hankalaksi. Poskionteloita tykyttää ja oma ääni meinaa mennä. On vaikea koota ajatuksia ja miltei mahdotonta avata suutaan ja osallistua kokoukseen.

Lainaan kirjastosta vetävän dekkarin. Pääsen sivulle 23 kun ihmettelen, miksi korvissa taas tuntuu painetta ja nenä menee tukkoon. Kirja on käynyt hometalossa, ja joudun todella miettimään, kannattaako sinnitellä loppuratkaisuun saakka.


Tässä vain muutama esimerkki siitä, kuinka aivosumu minulla ilmenee. Onneksi tilanne on nykyään paljon parempi kuin hometalossa asuessa. Silloin minulla oli yhtenään sanat hukassa, vakavia muistihäiriöitä ja epämiellyttävä tunne, että elän "kuplassa" ja muut ovat sen ulkopuolella. Jatkuvaa unohtelua, sekavuutta, väsymystä.

Täältä

Olen kertonut, että esikoinen joutui olemaan ala-asteen viimeisen kevään kotiopetuksessa, kun sai sisäilmaoireita koulussaan. Kuopus menee sinne tässä lähivuosina. Tuttavaperheen lapsista kaksi on oireillut samassa koulussa pahasti.
Me äidit olemme huolissamme. Emme halua, että lapsemme joutuvat kärsimään aivosumusta sen enempää kuin muistakaan oireista. Meillä onkin nyt alkanut taisto tämän toisen äidin kanssa. Toivottavasti ei tuulimyllyjä vastaan!

Toivottakaa meille voimia!

Ja olkaamme onnellisia terveydestämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Marjaana