Sivut


perjantai 31. tammikuuta 2020

Moi!

Tulin vaan esittelemään, miten upeat sukat löysin. Oikeasti olin hakemassa verhoja työmaakoppiin akvaarioomme työhuoneeseen, että olisi edes vähän vähemmän akvaariokala/apina/näyttelyeläin -olo yksityisyyttä ja työrauhaa. Verhot ovat hienot, mutta eivät kyllä vedä vertoja näille:



Kortin ostin kuopukselle tuliaisiksi



Nuo jalassa ei varmasti  voi olla pahalla tuulella!

Sukat piti hakea miesten osastolta, koska olen niin isokenkäinen.

Kengänkoosta viis, hyvää viikonloppua ihan joka ikiselle ♥

maanantai 27. tammikuuta 2020

Kymmenen hassua

Nappasin haasteen ihanilta, Birgitalta ja Marikalta. Siinäpä kaksi hassua (petausneurootikkoa) ♥



Kas näin paketoidaan petausneurootikot kastraatiosta
toipumassa olevat kissat


1. Imetkö hiuksiasi?

Täh? Imeekö kukaan yli kymmenvuotias?!?


2. Petaatko pedin joka aamu?

Joku varmaan jo arvasi ... en! 
Ja sitten sieltä voi löytyä vaikka tällaisia:




no ei vaiskaan, he ovat sohvalla!


3. Mikä on suosikkilaulusi?

Voi kamala... Olen yllättäen löytänyt musiikin uudelleen, kun töihin piti hommata kuulokkeet ja talouskurimuksessa olevan kunnan varoilla sain vain sellaiset, joissa vastamelutoiminto ei ole kummoinen. Siispä latasin Spotifyn ja olen tehnyt intomielisenä soittolistoja erilaisiin mielentiloihin. Sanottakoon, että kaksi tämän aamun lisäystä sisälsivät otsikko- tai kertosäetasolla sanan Fuck ja yksi sanan Ei kahteen kertaan, nimessä.


4. Mitä mietit, kun olet yksin autossa?

Näkeeköhän vastaantulevat kuskit kun joraan/laulan/teen leukajumppaa ts. näytänköhän aivan pöljältä.


5. Mikä keittiötarvike olisit? 

Pastasiivilä.


6. Mikä eläin olisit ja miksi?

Kissa tai laiskiainen. Laiskiainen siksi, että se on pääosin kasvissyöjä, mutta toisaalta (sisä)kissa pysyttelee sisällä huonolla säällä. Hmm, vaikeaa. Mutta aika lungia näiden elämä on.




7. Mitä teet kun olet vihainen?

Rupean itkemään. Ja se on tosi noloa.


8. Mitä toivot itsellesi tällä hetkellä?

Puuh, vähän leppoisampaa oloa. Rentoutta. Työrauhaa.


9. Millainen olet humalassa?

Hih, kuka osaa objektiivisesti arvioida tätä itse? Tykkään seurasta, tykkään jutella, eli seurallisempi ja puheliaampi kuin muuten. Omasta mielestäni tietty ihan loistotyyppi 😁


10. Käytätkö hajuvesiä?

Pitkään aikaan en kyennyt. olen lievästi tuoksuyliherkkä. Nykyään pystyn käyttämään vanhaa rakasta Elizabeth Ardenin Green tea -tuoksua. 






Tämän kuvan myötä toivotan oikein mukavaa viikkoa. Kissa hiiren kimpussa!

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Leppeämpiä tuulia toivoen

No nyt on taas sitä itteään mutta toki hyvääkin elämässä.






Tuo syöppö on saanut kaksi isoa asiaa mutustettavakseen. Jospa se (ja minä toki myös) saisi ne pilkottua pienemmiksi, jollei sitten ihan kokonaan katoamaan.

Toinen liittyy työhön ja toinen kuopuksen altistukseen. 



Mutta keskitytäänpä niihin hyviin:

ihanat ystävät
kirpparikahvila, jossa myös ihania ystäviä ja uusia tuttavia
kollegat töissä - toiselta sain nämä suloiset Jonsukat




Se, että voimme ja osaamme lapsen kanssa puhua asioista, ja se, että kissat eivät sittenkään olleet kadonneet vaan pelkästään maastoutuneet:





tai teeskentelevät ohrasuurimoita






Kaikesta huolimastta mukavaa viikkoa teille ♥

torstai 16. tammikuuta 2020

En ymmärrä

miten normaalit ihmiset handlaavat arjen. Tai siis normaalin arjen. Täyden työpäivän ja siihen vielä kodin ja perheen ja harrastukset ja liikkumisen ja ja ja...

Minä olen koittanut nyt vuoden vaihteen jälkeen palata täyteen työpäivään ja kyllä tekee tiukkaa. Ensinäkään ei meinaa tulla tunnit täyteen töissä, ja toisekseen en kyllä ehdi enkä jaksa just yhtään mitään sitten sen jälkeen.

EDIT: en kyllä parhaalla tahdollanikaan ymmärrä sitäkään, kuinka tuon ylläolevan voi tulkita niin, että minulla ei ole tarpeeksi töitä? Ei tule tunnit täyteen? Ei tule, koska en pysty olemaan talossa niin pitkään, kun täysi päivä vaatisi. Ja jos olen, saan altistusoireita niin, että en jaksa mitään työpäivän jälkeen... Olikohan nyt riittävän selvästi sanottu?!?

En ole käynyt tällä viikolla kirpparikahvilassa kuin kerran ennen iltavuoroa. Tänään sitten töiden jälkeen oli pakko käydä hoitamassa yksi asia, minusta kun leivottiin yhdistyksemme puheenjohtaja viime kokouksessa.

Ruokahuolto on mitä on (siihen vaikuttaa ehkä myös se, että kuopus on ollut vähän puolikuntoinen eikä sille oikein maistu mikään) ja kissojakaan en ole ehtinyt rapsutella entiseen malliin.






Ja huomenna pitää vielä mennä työmaalle, niin kuin normaalien ihmisten. Mutta sitten koittaa viikonloppu ja silloin kyllä rapsuttelen lasta ja kissoja. Ja nukun. Viime viikonloppun oli ensimmäinen vain kaksipäiväinen viikonloppu ja lyhyeltähän se tuntui. Saa nähdä miten nyt.

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Nuutti kävi jo

No niin, joulu on ohi ja uusi elämä aloitettu, vai mitä?

Minusta tämä kuva on täydellinen symboli sille: tonttu on tapettu ja hulavanne kaivettu esiin.





Eri asia on sitten, kuka vannetta käyttää...

Mukavaa alkavaa viikkoa!

perjantai 10. tammikuuta 2020

Puolikas huoli

Tai puolikas huolisyöppö... Löysin tuon ihanuuden kirpputoriltamme ja kissat ihastuivat siihen kovin. En kyllä aio sitä niille antaa vaan ottaa ihan itselleni. En tiedä oletteko kuulleet huolisyöpöistä, mutta ne ovat jalostetumpia versioita huolinukeista, joille voi kertoa huolet ja ne sitten katoavat. Eivät nuket siis vaan huolet.

Huolisyöppö syö surut ja huolet. Täällä on asia avattu hyvin, vaikka ko. kauppaa boikotoinkin...



Kuvassa vain puolikas, sattuneesta syystä!




Vuoden alku on kaiken kaikkiaan ollut positiivisempi, mutta jonkin verran pitää kyllä töitä tehdä, että sen saa pidettyä sellaisena. Niitä energiasyöppöjä välttää ja tehdä voimaannuttavia asioita. Ja olla rauhassa, itselle armollinen nyt, kun talvea ja pimeyttä kuitenkin on vielä ihan riittämiin jäljellä.




Ei huolia, ei murheita...


Kuopus menee viikonlopuksi isälleen, ja minä lainaan autoa esikoiselle. Se tarkoittaa kävelyhommia mikäli meinaan kirpparikahvilassamme käydä. Lukeakin aion. Minulla on kesken Joël Dickerin Stephanie Mailerin katoaminen, liki yhtä koukuttava kuin kirjailijan kaksi edellistä, Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja Baltimoren sukuhaaran tragedia. Suosittelen!

tiistai 7. tammikuuta 2020

Melekonen savotta

Onpas tämä vuodenvaihde ollut ... no... melekonen savotta! 

Töissä pidimme ovet kiinni ennen ja jälkeen uuden vuoden juhlinnan ja teimme muutostöitä. Saldona yksi uusi "työhuone" ja sosiaaliset tilat jälleen melkein siinä käytössä, jossa niiden kuuluukin olla. Valtava määrä hyllymetrejä piti tyhjentää, talonmiesten siirtää/purkaa, ja sitten taas meidän täyttää. Muutakin mööbleerausta oli, mutta selvisimme siitä kollegan kanssa hienosti. Ihan hyväkin kirjastosta tuli, vaikka ahdasta toki on. Sille nyt vaan ei voi mitään.



Kevytrakenteinen "työhuone"
minulle ja kollegalle.
Pehmustettu.
Voidaan hakata päätä seinään tarvittaessa!




Huvitti (no joo, sitäkin, mutta välillä vähän kaduttikin), kun olin joululahjaksi luvannut kuopukselle, että voimme laittaa hänen huonettaan uuteen uskoon. Vähän niin kuin teinimmäksi. Saimme ennen joulua yhden Ikean valkoisen hyllyn ja siitä se ajatus lähti.




Kaiken pahan alku ja juuri




Käytännössä tämä tarkoitti sitten sitä, että pidennetty loppiaisviikonloppu menikin vuorostaan kotona ahertaessa. Ensin tyhjensimme ja purimme kaksi kirjahyllyä (mm. 482 Aku Ankan taskukirjaa) ennen kun saimme uuden hyllyn paikoilleen. Sitten puunvärinen kerrossänky ei näyttänytkään enää hyvältä, vaan samaan syssyyn etsimme ja löysimme Tori.fistä hyvän pienemmän valkoisen sängyn. Haimme sen, purimme vanhan ja kokosimme uuden. Kyllä nyt on avaraa ja mukavaa, teinin huoneessa. Kelpaa kitaraa soitella ja muutenkin oleskella.




Etualalla pelipöytä...



Ja minun kelpasi tänään hilpaista hierojalle töiden jälkeen. Olin pikkaisen sen tarpeessa!

lauantai 4. tammikuuta 2020

Pieni apulainen

Minä yritän taas aloittaa kalenterin ja päiväkirjan pidon... Tarrojakin tilattu. Löysin täydellisen kirjankin sitä varten, ja hinta oli oikeasti reippasti alle kympin. Saa nähdä, miten kauan täällä kertaa tämä kestää. 

Jos minun intoni laantuu, niin ainakin joku tässä perheessä on tosi innoissaan. Ihana nauha paikan merkkinä.






Harmi vaan, että se ei lähde irti.





Ei, vaikka vähän puraisisikin.


Mukavaa viikonvaihdetta ja loppiaista. Levätään ja nautitaan!

torstai 2. tammikuuta 2020

Ojasta noustaan!

Kirjaimellisestikin. Onnistuin kuopusta kotiin hakiessani liukastelemaan ojaan aikalailla viime metreillä. Mennessä lähikaupunkiin vielä testasin jarrutellen, että ei ole liukasta, mutta paluumatkalla luotin sitten liikaa tuntia aiemmin tehtyihin testeihin ... ja vedin kurvin suoraksi väkkäräksi, kun renkaissa ei ollut pitoa sitten yhtään. Lupsahdimme oman puolen penkkaan tiukasti, mutta kuitenkin vauriottomasti. 

Ystävä asuu penkasta n. 100 metrin päässä, joten soittelin hänen miestään apuun. Tulikin, ja paikalle oli sitä ennen ehtinyt naapuri - joka nappasi kuopuksen omaan kyytinsä ja vei jo etukäteen kissoja rapsuttelemaan - ja tulossa olleen miehen veli. Veljesten ja hiukan liian myöhään paikalle sattuneen suola-auton avulla Pösö putkahti nätisti penkasta pois ja matka jatkui kotiovelle asti. Tosiaan ilman vaurioita, ja vieläpä liki ilman säikähdystäkin. Totesimme kuopuksen kanssa, että vauhti kun kuitenkin oli niin pieni, ja kaikki kävi varsin nopeaan, ei ehtinyt edes oikein säikähtää. Hyvä niin ja onni onnettomuudessa!

Tämä vuosi on muutoinkin myös ojasta nousun vuosi. Täytyy olla, koska se ei yksinkertaisesti voi olla paskempi kuin edellinen. 

Lisäksi tänä vuonna täytän 50 vuotta ja sen kunniaksi suuntaamme taas ystävän kanssa sinne, missä shindon loppurentoutuksessa aina kävin:


Se sielunmaisema


Ihana, kun on jotain, mitä odottaa!

Shindoa meillä ei enää ole, mutta aloitan joogan tammikuussa. Se muutti parahiksi uuteen päiväkotiin vanhan koulun salista, ja nyt pystyn hengittelemään ja rentoutumaankin. Aika mukavaa!



Ja sitten ruumiinravintoa
- tämän käytävän päässä luvassa.
Odotan niitä juuuustoja!


Töissä on ollut paljon muutoksia ja yhtä mullistusta vedetään parhaillaan toisen kollegan kanssa välipäivien apinanraivolla. Tai itseasiassa kyllä varsin hyvässä hengessä ja hyvällä tsempillä. Ovet saamme varmasti auki loppiaisen jälkeen tiistaina kuten suunnitelma oli. 

Muita muutoksia tehdään ja suunnitellaan sitten yksi kerrallaan. Työpsykologilla käynnistä jäi mieleen ajatus siitä, miten omalla asenteella voi tehdä paljon. Voi jäädä sinne kuopan (tai ojan...) pohjalle märehtimään, tai sitten voi ottaa suunnan eteenpäin ja koittaa mennä niillä edellytyksillä mitä on.

Se on välillä helpompaa, välillä vaikeampaa, ja varmasti sellaista "yksi eteen kaksi taakse" -askellusta, mutta saa ollakin. Pitää olla itselle armollinen.


Lopuksi ehkä tälle vuodelle itselleni taas tyyneysrukous muisteltavaksi:


"Suo minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, 
 rohkeutta muuttaa ne, jotka voin,
    ja viisautta erottaa nämä toisistaan."


Sellaista uutta vuotta täälläpäin maailmaa!