Sivut

lauantai 30. marraskuuta 2019

Joulukalenteri

Meidän perheessä aika monella on jo joulukalenteri. Kuopuksella on joku karkki-  tai suklaasellainen ja minä löysin kirpparikahvilastamme tänään tämän käsin väkerretyn suloisuuden





En vielä tiedä, miten yllätän itseni huomisaamuna.

Kissojen yllärit sen sijaan on valmiina






Kuinka voi ihminen seota näin? En sentään ostanut lelulajitelmaa joululahjaksi, vaikka se hetken olikin jo ostoskorissa. Toisaalta joka joulu puput ovat saaneet siemenpötköt - ja näin tapahtunee myös tänä jouluna, joten voi olla, että katit saavat muutakin kuin lahjanauhat paketeista? Mutta mitäs sitten tälle kaverille





?!?


keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Joulukuu lähestyy

Glögikausi on aivan karannut käsistä. Löysin vielä kolmannenkin uuden luomuglögin:



Onnelille terveisiä:
meillä on taas tuollainen tonttu...


Noita aiemman postauksen inkivääriä ja tyrniä olen nauttinut jo useamman pullollisen, tämä omenainkiväärikin maistuu mainiolle. Ainoa, jota en vielä ole uskaltanut ostaa, on kuusenkerkkäglögi. Ehkä sekin pitää vielä korkata. Ja kohta voi jo maistaa punaistakin glögiä, onhan ihan kohta joulukuu. Luojan kiitos...

Se, mitä ei vielä ole korkattu, on ystävän tuoma ihana valkoviini





purrfect! 

Viikonloppuna ehkä?






Kuopuksella on seuraa läksyjen luvussa. Kappaleen otsikko on Maaseudulla asuu monenlaista väkeä. Totta tosiaan asuu!

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Rennoissa merkeissä

Joku varmasti muistaa possupuvun ja ehkä vähemmän julkisuutta saaneen  ...hmm... valaspuvun.

No, asia on nyt niin, että valaspuvun vetoketjulle kävi huonosti. Se vaan lakkasi toimimasta oikein. Avautui ja sulkeutui satunnaisesti ja vähän kiusallisestikin. Niinpä rupesin etsiskelemään itselleni korvaavaa tuotetta, koska nautin rennosta pukeutumisesta kotosalla iltaisin. 

Katsokaa mitä löysin näiden tilalle:



Kuva myyjän


Ei oikeasti voi komeampaa olla.

Minä olen tämän perheen ISO kissa, master cat, king ja queen yhtä aikaa,

vai mitä sanotte?!?

Grrr ja miauuu!

perjantai 22. marraskuuta 2019

Jalalla koreasti

Ensimmäinen toivepostaus ikinä. Tai tarkemmin sanottuna vaatimus. Tai pay back -time... Olen joskus lukenut väärin ihanan Marikan otsikon ja vaatinut uutta postausta. Niinpä tasapuolisuuden nimissä, nyt, kun Marika oli lukenut edellisen otsikkoni Kransseja ja tansseja - johon totta puhuakseni vähän koitin viekkaasti viitatakin - täytyy lunastaa "lupaus".

Aasinsillan kautta. 

Rakastan aasinsiltoja. Ja sana- ja lauseiloitteluja, ja olen enemmän kuin onnellinen, että molemmat poikani jakavat intohimoni ja ovat mahtavia vastaamaan ja asettamaan haasteita minulle täällä saralla. Sanan säilä viuhuu ja nauru raikaa.



Ei aasi vaan löysä kissa
- aasinsilta tämäkin...


Mutta ei minun siitäkään pitänyt kirjoittaa, vaan yhteisöllisyydestä. Samainen Marika huomautti aiempaan lukion näytelmää koskevaan postaukseeni, että meillä taitaa olla aktiivinen yhteisö. No on! Monellakin tapaa!

Tuo ylä-aste -lukion suuri ponnistus, äidinkielen opettajan, joka on myös draamapedagogi, ja musiikinopettajan yhteistyö tuo jotakuinkin joka toinen vuosi meille nautittavaksi musiikillisen näytelmän. Nämä ovat oikeasti olleet mainioita, liikuttavia, hauskoja, hyviä, mutta ennen kaikkea niin nostattavia yhteisöllisyytensä vuoksi.

Nuoret ovat tehneet yhdessä, nähneet vaivaa, harjoitelleet iltaisin, viikonloppuisin, paikallinen käsityöliikkeen omistaja ompelee puvut, tehdään yhdessä. Ja nautitaan yhdessä. Ollaan ylpeitä. 

Tämän kertaisessa näytelmässä tanssittiin, laulettiin, räpättiin, improvisoitiin ja käsikirjoitettiin uudelleen vanhoja satuja. 

Vähän aikaa sitten meillä oli sellainen projekti, jossa haastateltiin ikäihmisiä ja tämän pohjalta heille jokaiselle sävellettiin oma laulu. Nämä humoristiset, traagiset, liikuttavat ja koskettavat tarinat esitettiin sitten suurelle yleisölle omassa "teatterissamme" täydelle salille niin, että tarinankertojat olivat kunniavieraina. Upeaa!

Tästä taas virisi paikallisten tekijöiden mielissä ajatus, josko ravintolassakin, joka yleensä on vähän sellainen luotaantyöntävä juottola, voisi kuitenkin tehdä jotain. Niinpä viiden seuraavan kuukauden aikana saamme nauttia yhtenä lauantaialkuiltana livemusiikista, tanssista, musavisoista ja mukavasta yhdessäolosta eri teemojen mukaan. Näitä on mm. Irlanti, joululaulut jne. 

Aika pian pääsemme siis pistämään jalalla koreasti! On muuten ainakin puolitoista vuotta aikaa, kun viimeksi olen kyseisessä ravintolassa käynyt, joten tanssikengät jalkaan...

Ja kyllä, minä olen se, jolla on paitsi ne tanssikengät, niin myös kyyneleet silmissä kaikesta tästä yhteisöllisyydestä. Se on ihan huikeaa!!!

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Kranssit ja tassit

Molemmat hoituivat kirppiskahvilamme kautta. Tänään oli kranssintekotalkoot, kokoonnuimme ihanalla naisporukalla tekemään joulukransseja myyntiin. Aika upeita tuli, paitsi minun kötöstyksistä toinen sain vähän epäortodoksiset "joulukoristeet" ja joutui omaan ovenpieleen (kun meni pieleen). 





Mutta hauskaa oli. 





Viime viikolla löysin ihanat retrolautaset ja jos näistä syömällä ei piristy niin sitten ei mistään. Kokeiltu on!

maanantai 18. marraskuuta 2019

Se talviuni

Sain kaverinkin talviunille...



Mukavaa maanantaita, minulla vielä lepoloma jatkuu.

perjantai 15. marraskuuta 2019

Jalkapallohistoriaa

No oltiinhan siinä mukana mekin,



...kauhealla kuvalla...



kissojen kanssa!

Vannoutunut lätkämimmi löysi futiksen tässä joitain vuosia sitten. Ja Huuhkajat. Käytiin jopa 2017 Ratinassa katsomassa yksi ikimuistoinen peli (tämä johtui kuopuksen omasta harrastuksesta, jonka johdosta reissuun päästiin).

Mutta nyt vasta sydän suli. Kylmät väreet. Tuli jopa itku...

Höh!

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Ystävät

Silloin kun itsellä on vaikeaa, ovat ystävät kullan kalliita. Ja te ♥!



Katsokaapas, miten osuvan kortin
(ja kukat) sain ystävältä!


"Kiirettäni kauhistelin, voivottelin vaivojani. 
Muistin luetella flunssat ja korvatulehdukset. 
Kirosin huonot säät. 
Kun minun olisi pitänyt kertoa kuinka tärkeä sinä olet minulle"

lauantai 9. marraskuuta 2019

Jouluiloa?

Pöllö kertoi saaneensa ensimmäisen joulukortin. Niin sain minäkin, ystävältä, tänään.





Lähdimme muka kovalla tohinalla kaupunkiin kuopuksen kanssa. Ensin pistäydyimme oman kunnan sekatavarahallissa ostamassa pari ruuvia oven kahvaan - se on ollut irti ja poissa käytöstä ties miten pitkään. Lapsi ei ole sitä juuri kaivannut, ovi on ollut sillä tavalla "vähän kiinni", mutta nyt kun kissat oveluuksissaan aukaisevat sen, piti korjata tilanne. Ruuvit olivat kilotavaraa ja myyjää vähän nauratti kassalla. Pyysi viisisenttistä mutta minulla ei ollut kuin kymmensenttinen, joten maksoin ylihintaa. Ihan mielelläni.

Sitten päätin, että on pakko ensin käydä kirpparikahvilassa evästämässä, ettemme muutu lauantairuuhkassa kiukkuisiksi hirviöiksi. Söimme sämpylää, paistoimme vohvelit (ihana uusi palvelu...) ja löysimme kissoille lelun. Ystävä oli jo tulossa kaupungilta ja istahti kanssamme kahville. Siinähän kävi sitten niin, että kuopus palasi eväsretken uuvuttamana takaisin kotiin ystävän kyydillä ja minä jatkoin kaupunkiin yksin. Ikävä kyllä. Muistutus itselle: ei enää ikinä markettiin lauantaisin...

Tässä kissan mielipide pupukortista






ja uudesta lelusta. Sillä voi leikkiä yhdessä, toinen tappaa vieterin päässä keikkuvaa hiirtä ja toinen saalistaa palloa hökötyksen sisältä, kas näin



.



Huomenna on tarkoitus käydä äidin ja hänen miehensä kanssa syömässä ja jatkaa sitten löysää oleskelua. 

Oikein leppoisaa viikonvaihdetta teillekin!

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Talviunille

Minä taidan vetäytyä talviunille. Hurisevat kissat kainalossa. Eikö ole aika söpöä?




Tässä molemmat sylissäni




Kirkasvalolamppu on  viritelty jo viikkoja sitten, talviaikaan siirtyminen vain pahensi asiaa, koska en ole hereillä silloin, kun lisä(luonnon)valoa olisi tarjolla. Aamut ovat kylmiä ja autoa pitää raapata. Huomenna on pakko ostaa paitsi peite autolle niin myös "rautamehua" ja ehkä b-vitamiiniakin

Kaikki konstit käyttöön!

Mutta jos minusta ei kuulu, niin olen vajonnut talviuneen...

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Kukkulan kuningas

Minun viikonloppuni oli kyllä liki yhtä löysä kuin kuvissa esiintyvän kissan. Eilen sentään raahasin luuni pyhäinpäivän kunniaksi hautausmaalle ja kappeliin. Luvassa oli lohduttavia lauluja. En ymmärrä, miksi tungen itseni näin kauas mukavuusalueelta. Kappeli on kaunis, samoin hautausmaa tunnelmallinen, mutta minä en ole vähääkään hurskas taikka kristillinen ihminen. Olisihan se pitänyt tietää, että repertuaari on melko harras. Mutta ei se mitään, puitteet olivat upeat, samoin akustiikka, ja laulukin kaunista. Kai sitä voi nauttia tällaisesta ihan omalla tavallaan?



Rentona ja pahaa aavistamatta...



Muuten olen oikeasti vain ollut, loikoillut ja lukenut. Rapsutellut kissoja ja ollut onnellinen, että minulla on niin ihanaa, hempeää ja hurisevaa seuraa. Nuo tulevat syliin, kiehnäävät ja puskevat. En ole ollut yksin.




Äh, mitä sä kuvaat?



Meillä on olllut töissä aika hurja vuosi, ja saa nähdä, tuleeko seuraavasta sellainen myös. Olemme keskellä kaikkien aikojen tiukimpia talousarvioneuvotteluja (no, emme oikeasti, mutta minun aikanani, ennen kun tulin kuntaan, on ollut myös sellainen aika, että yt:t ovat oikeasti olleet pelottavat ja todellisuutta). 




Hohhoijaa tätä söpön kissan elämää.




Tänään kuopus tulee kotiin ja sitten alkaakin taas arki. Tosin minä lepään vielä huomisenkin, olen ollut vähän huonossa hapessa viime viikot. Nelipäiväinen viikonloppu tuolloin tällöin korjaa tilannetta. 




No poseerataan sitten!



Oliko sinun viikonloppusi voimaannuttava?

perjantai 1. marraskuuta 2019

Maitoa hakemassa

...tai jotain.

Virikepuiston sijaan vaihdan kuvaa ja tunnelmaa: on luvassa neljän päivän rauhallinen viikonloppu. Siis niin rauhallinen kuin näiden kahden touhupetterin kanssa nyt on mahdollista.




Kuopus lähti isälleen ja minä ihan tosissani mietin, josko poistuisin kotoa seuraavan kerran vasta sunnuntaina, kun hänet pitää hakea bussilta. Ruokaa on ja juomaa, ja kirpparikahvila kiinni, joten mahdollista se olisi.


Rentouttavaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle myös!