Sivut


tiistai 28. toukokuuta 2019

Löytöjä!

Viime lauantaina kiristin kuopuksen lähtemään kanssani kunnan rajan taakse markkinoille, vaikka sää oli sateinen - juuri sellainen, että minuakaan ei juuri kiinnostanut käydä matkaan. Mutta menimme, kuopus söi muurinpohjaletun, kuten asiaan kuuluu, ja minä myös pakotin hänet kirjastoautoon. Pitäähän lapsen nyt kerran elämässään ainakin sellaisessa vierailla. Lisäksi kävimme kirpputorilla ja oi voi, heti tämän tunikan nähtyäni tiesin, miksi niin sinnikkäästi sinne teki mieli:



8€



Annnikki Karvisen ihana ihana "sateenkaaritunika"!!!  Intouduin tästä sitten aivan tuhlaamaan, kun olin juuri saanut äitini siskolta rahaa, ja nappasin käsityöläiseltä myös huopaiset korvikset kaveriksi. Sukat löytyivät kotoa!



12€



Eikös vaan kirppareilla kannatakin käydä?!?

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Voitto kotiin, tänäänkin?

Olen seurannut sydän syrjällään, kiljuen ja karjuen, istuen ja hyppien Leijonien huikeita matseja. Eilen oli sen verran taas jännää, että en pystynyt enää istumaan ja viimeisellä erätauolla piti - perinteisesti - pestä sitten ikkunat energiaa kuluttaakseni. Urheilulla on oudohkoja sivuvaikutuksia!





Meillä on täksikin illaksi kisakatsomo, kuopus makoilee sohvalla ja jos nukahtaa kesken pelin, ei haittaa mitään. Huomenna starttaa viimeinen kouluviikko, joka sekin on helatorstain verran vajaa. Ja sitten olisi kesäloma! Kuopus menee ensimmäiseksi viikoksi isälleen ja minä teen töitä, mutta sitten lomailen viikon ja saan kerättyä voimia. Tää kevät on ollut yllättävän kuluttava (töissä) ja yhä pidempään jatkuva rahallinen pihistys ja kiristys vie alati enemmän voimia. Jos lomilla vaan olisi.

Pidempi lomapätkä meillä on sitten heinäkuussa kun kirjasto on kiinni. Tilojamme muokataan niin, että perhekeskus voi muuttaa taloon. Isoja muutoksia mutta hyvällä suunnittelulla onnistunevat syksyyn mennessä. Tiedän siis, mitä teen pari seuraavaa viikkoa töissä...

Mutta sitä ennen minä jännitän Leijonien finaalia. Hopeakaan ei ole häpeä, ei totisesti. Mutta silti mietitään, tuleeko vielä yksi kiekkojytky? Jännätäänkö yhdessä?

perjantai 24. toukokuuta 2019

Voitto kotiin

Suomi voitti jääkiekon välierissä Ruotsin ja minä varmaan myös - työpaikan "taistossa". Mikäs sen makoisampaa!






Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, tai jotain.

Oikein rattoisaa viikonloppua toivottelen. Jospa minäkin nyt nukkuisin ja lepäisin ja rentoutuisin. 

tiistai 21. toukokuuta 2019

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Kuopus pomppi sunnuntaina trampalla kaverinsa kanssa ja minä päätin valmistaa itselleni iltapäiväkahvit. Aika leppoisaa.






Paitsi että kun olin kantanut tarjoittimen terassille ja kuvannut sen kaveri lähti käymään syömässä kotona ja kuopus totesi, että hänelläkin olisi nälkä. Ja hyvä kohta syödä samaan aikaan toisen kanssa, kun oli tarkoitus jatkaa temppuilua. Jep. Olihan se. Tavallaan. Mutta pois minun ihanasta kahvihetkestäni. Grr!

***

Töissä koitan näyttää iloista naama vaikka taustalla on sen sortin työahdistus, ettei paremmasta väliä. Muutoksia, isoja juttuja, organisointia ja paljon avoimia asioita. Nämä tulevat jopa kotiin, uniin, öihin. Lähinnä koitan hengitellä ja olla ajattelematta. Ja töissä näytän iloista naamaa...


***

Tuo ylemmän kuvan kirja on luvussa nyt ja vaikuttaa hyvältä. Sitä oli myös tämä alempi, Tulenarkoja asioita. Siinäkään kaikki ei - todellakaan - ole sitä miltä se näyttää. Suosittelen. Molempia.


Lisää kirjasta täällä




P.s. Mietin pitkään kuinka tuo sukunimi lausutaan. Vastaus löytyi kirjailijan kotisivuilta(It's pronounced "-ing.")

lauantai 18. toukokuuta 2019

Kala muutti

ja muuta puuhailua pihalla.








Olin tämän päivän ihan pihalla. Aurinko paistoi ja innostuin laittamaan terassia. Sain vihdoin istutettua ystävän ostamat orvokit iompiin ruukkuihin. Krassit kylvin, mutta auringonkukan "ituja" en löytänyt. Vielä tarvitaan amppeli etuovelle ja vähän samettikukkia  (muun muassa noihin metallisiin ruukkuihin yllä), niillä on nyt tämä kesä pakko pärjätä.






Kaivoin myös isomman pöydän esille. Vähän vielä saa aronia tehdä lehteä ja sitten olen ihan suojassa molemmissa paikoissa.







Mutta kylläpä näyttää nyt kivalta, kelpaa istuskella, lueskella ja paistatella päivää. Ja kirpparilöydöllä (1€) kantaa vichyä virvokkeeksi!







Voi olla, että huominenkin päivä menee samoissa merkeissä.

Mä niiiiin rakastan aurinkoa ja lämpöä!

perjantai 17. toukokuuta 2019

Sekavia jorinoita

Upeaa säätä on luvassa ja nyt ihan oikeasti vihertää täälläkin. Kun aiemmin saatiin vettä ja nyt tuo ilma lämpiää, luonto herää eloon. Rakastan tätä hennon vaaleanvihreää. Ja näitä:






muutaman hassu kukkanen minunkin pihassani kukkii. Ja pääskysenkin näin, joten nyt se on, kesä!

Viikonlopun alkajaisiksi meillä oli koko kunnan illanvietto leirikeskuksessamme ja sää totisesti suosi. Ruoka oli hyvää ja musiikki samaten. Juomaakin olisi ollut tarjolla, mutta lähdin suosiolla omalla autolla, kun kuopus nappasi leirikoulusta noron. Puuh. 

Se oli kuitenkin päivän podettuaan sen verran kunnossa että uskalsin jättää sen siksi aikaa yksin. Puhelin oli hollilla ja matkaa kymmenen minuutin verran. Ei hälyytetty kesken kaiken kotiin. 

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun sairauden vuoksi piti perua isäviikonloppu. Oksentavaa kuumeista lasta kun ei oikein tehnyt mieli laittaa junaan. Seitsemään ja puoleen vuoteen ainoa kerta - aika hyvin. Ja tämäkään ei varsinaisesti haitannut, kun isänsä oli leirikoulussa valvojana alkuviikon eli ovat siis aivan vasta nähneet ja viettäneet aikaa yhdessä. 

Leirikoulu oli onnistunut (tätä jälkitautia lukuunottamatta) ja muutenkin jo kovasti on kesäloman odotusta ilmassa. Kaksi viikkoa! Eilen oli vielä seiskaluokkalaisten vanhempainilta ja maanantaina on ryhmäytymispäivä yläasteella, joten kyllä konkretisoituu kivasti se, että on teini tai iso poika talossa. Apua!

Tämän sekavan jorinan päätteeksi toivotan oikein hyvää viikonloppua!

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

R.I.P possupuku

Minua pidempään seuranneet saattavat muistaa possupuvun, tuon ihanan pinkin jumpsuitin. Ostin sen seitsemän ja puoli vuotta sitten, heti eron jälkeen, käytettäväksi kotona rentoillessa.

No, rentoiltu on, ja nyt possupuku alkaa olla tiensä päässä. Tavallaan on ihan kätevää, kun haaruksissa on tuuletusaukko (ennen oli hirveän paljon hankalampaa jos puvun sisään pääsi paukku, se ei poistunut sieltä muutoin kuin pikku hiljaa kauluksesta, etupuolelta...) ja kantapääreiät tietty lisäävät pitoa kun hiihtelen liukkaalla lattiallani. Mutta on se nyt vaan niin, että puvusta on pikku hiljaa luovuttava.






Viikko pari sitten löysin kesäisen version jumpsuitista kirpputoriltamme ja ystävä risti sen heti norsupuvuksi - harmaa kun on. 

Mitenkäs sitten tämä, tämän päiväinen löytö? Sininen?

Mikä sille nimeksi?

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

On onni olla äiti

Olen herännyt huomaamaan, että äitiys ei ole sellainen itsestäänselvyys, jollaisena sitä nuorempana pidin. Kärsin kuusitoista vuotiaasta saakka kymmenen vuotta kroonisesta vauvakuumeesta ja sitten kun vihdoin päätin "tehdä" lapsen, yksin, koti-inseminaatiolla, se tärppäsi heti ensi yrittämällä. Jälkeenpäin ajatellen tämä oli kyllä melkoinen ihme. Samoin kuopuksen isän kanssa, kun olimme sitä mieltä, että nyt on oikea aika, tulin raskaaksi melkein heti. Minulla on ollut onnea ja arvostan sitä nyt todella, kun olen tutustunut tahattomasti lapsettomiin ihmisiin. En aina edes kehtaa kertoa esikoisen tarinaa...

Itsestään selvää ei myöskään ole hyvät ja lämpimät välit lapsiin. Tai omaan äitiin. Minä olen siinäkin suhteessa onnellinen. Äitini tukee minua, arvostaa tapaani olla äiti ja kasvatusmetodejani sekä niiden tuloksia. Poikia, jotka ovat erilaisia, mutta molemmat aivan huipputyyppejä. Omanlaisiaan. 






Kuopus oli tehnyt minulle koulussa kortin ja kirjanmerkin, jossa on omakuva. Tuon kuvan voi hyvin julkaista, koska siitä ei poikaa tunnista kuin oma äiti! Esikoinen taasen tuli äitini ja hänen miehensä kyydillä käymään, söimme äitienpäiväruoan porukassa.  Minä tein sitä verisuonet tukkivaa pastaa, Kaken kalaa koko porukalle. Jälkiruoan ostin eilen kirpparikahvilastamme.






Äitienpäiväruusuni on aika söpö pieni






joka jo pääsi ulos. Juuri tuon verran kestän multaa sisällä hetken verran.

Olihan teilläkin mukavat äitienpäivät myös?!?

perjantai 10. toukokuuta 2019

Ihan hurjaa

että minun toinenkin lapseni on nyt virallisesti teini: kuopus täytti tänään 13 vuotta! Tai siis esikoinenhan ei enää ole, se on 20. Mutta miten ihmeessä mulla voi olla noin vanhat lapset? En vaan tajua!

Meillä on ollut oikea juhlaviikko. Keskiviikkona oli kaverisynttärit nykyisen koulun kamuille. Tänään taas juhlivat entisen koulun kaverit ts. ne, joiden kanssa hengataan vapaa-ajalla (uuteen kouluun kun pitää mennä taksilla). Kohta nämä kaikki sitten toki ovat samalla yläasteella ja meidän osalta se koulukyytirumba päättyy. Ei haittaa kyllä yhtään!




Mutta synttäreihin. Ihania kavereita kuopuksella ja minäkin jaksoin vallan mainiosti. Mentiin helpoimman kautta ja ostettiin kaikki kaupasta. Synttäri"kakku" oli ehkä kaikkien aikojen omituisin kötöstys. Kakkukynttilöitä oli riittämiin, mutta niitä pidikkeitä ei. Niinpä ei saatu niitä kiinni kääretorttuun (jota kuopus toivoi ja jonka e-koodilistaa se ei antanut mun katsoa...) vaan virittelin sen päälle lävikön, johon kynttilät sopivasti solahtivat. Tätä kikkaa käytettiin molempina päivinä.


Kas näin!


Hampsterikin sai lahjan, kun yksi kavereista toi lahjakortin eläinkauppaan. En voinut vastustaa kiusausta:




Emme tosin ole vielä virittäneet tuota, mutta näemme jo molemmat sielumme silmillä otuksen makoilemassa siinä aurinkolasit päässä ja drinksu käpälässä. Tietysti pillillä pikku hampaiden välistä sitä ryystäen...

***

Tuli jotenkin entiset ajat mieleen, kun pyysin kuopusta lisäämään kauppalistaan appelsiinin. 




Esikoinen oisi voinut tehdä täsmälleen saman. Sama huumori. Sama käsiala. 

Ihanat pojat!

***

Juhlaviikko huipentuu äitienpäivään!

torstai 9. toukokuuta 2019

Tulin vain kertomaan

että Norppalive on taas avattu!

Pullervo is back - ei tosin tässä kuvassa. Mutta ehkä jonain päivänä?



Ja kyylive taas on suljettu. Ei niin, että olisin siellä käynyt tai sinne edes halunnut. Hrrr.

Mutta kyllä minua hiukkasen nauratti, kun radiossa kerrottiin miten suosittu se oli: kuukauden aikana kävijöitä oli ollut hurja määrä. Mutta nyt se kyykausi on siis loppunut. (Heh, että olen hauska!)

tiistai 7. toukokuuta 2019

Ikuinen vappu?

Tää yrittäis nyt vaan jaksaa ja kestää kaiken,
töissä on tiukka tilanne tai paremmin sanottuna tiukkoja tilanteita
kuopuksella kahdet kaverisynttärit tällä viikolla
joka tietysti on ihana asia mutta työllistää minua.
Leirikoulu tulossa, pakkaamiset sun muut...

Stressaa, hartiat jumittaa, puren hammasta. 
Kun asiat eivät ole omissa käsissä ja omasta ammattitaidosta tai järjestelykyvystä kiinni, on välillä vaan niiiin vaikea olla rauhassa ja tehdä parhaansa. Poikkeuksellisesti odotan ensimmäistä kesälomapätkääni kuin lehmä laitumelle pääsyä. Sitä ennen ehtii silti vielä tapahtua paljon.






Onneksi sain kaupasta piristävän pallon. 

Liimaisinkohan tuon loppuviikoksi naaman eteen?

Auttaiskohan?

lauantai 4. toukokuuta 2019

Ää-ä

Mä en nyt jotenkin yhtään kestä




tämä kuva on eiliseltä ja tänäänkin näyttää samalta.




Grrr!

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Päivät sekaisin

On ollut useampikin lyhyt viikko tässä peräjälkeen, mutta tämä vie kyllä voiton. Maanantaina aamusta nappasin ystävän kyytiin ja vein hänet töihin samalla kun kuopuksen koulutaksille. Siinä matkalla suunnittelimme iltapäiväksi reissua lähikaupunkiin skumpaaostoksille, ja heti maistuivat kuplat suussa. Tiistaina niitä sitten vasta nautittiin, hyvin lyhyen työrupeaman ja kirppari-kahviossamme vietetyn hengailun jälkeen. Munkkeja meni muuten siellä ihan mieletän määrä: yli 400 kappaletta! Sima loppui jo aatonaattona. 

Kun kuopus pääsi koulusta, käväisimme vielä maatilamatkailukohteessa vapputapahtumassa (kirpputori ja herkullinen keittolounas - se tosin nautittiin vasta tänään, kun äitini ja hänen miehensä ajelivat tänne ja tarjosivat sen meille. Jo ainakin kolmatta kertaa - tästä on tullut mukava traditio). Illalla tassuttelin ystävän ja hänen miehensä luo niitä kuplia nauttimaan. Kuopus lanitti kotona omien kavereidensa kanssa ja oli kuulemma paras ilta ikinä. Alkaa olla sen verran iso, että arvostaa omaa rauhaa. Sehän käy minulle ja antaa vapautta. 



Kuvassa omatekoinen "vappuviuhka" sekä
pari kirpparilöytöä.
Ja piirtävä kuopus ♥



Tänään kävimme lisäksi saunassa, keittelin tuossa sosekeiton ja nyt on ihana rauhallinen hetki keittiön pöydän äärellä. Kuopus piirtää ja minä surffailen netissä. Kohta on aika juoksuttaa hampsteri ja sitten pötkähtää sohvalle katsomaan Mestarien liigan välierä(futis)matsia. 

Vappu siis oli ja meni, onnistuneesti. Ja huomenna on taas torstai, viikon viimeinen työpäivä. Omituista!