Sivut


maanantai 29. huhtikuuta 2019

Kukkutimurusia ja vappua

Olen ennenkin kirjoittanut Kukkutimurusista. Klik. Klik. Jos olet kuin minä, ettet jaksa klikata linkkejä, kertaan lyhyesti mistä on kyse: Kukkutimuruset ovat pieniä iloa tuottavia asioita, joiden mukaan myös Leena Erkkilän ihana lastenkirja on saanut nimensä. "Kukkutimuruset ovat asioita, joita keltamekkoenkelit keräävät säkkiinsä ja tyhjentävät tuikeitten ihmisten iloksi. Asioita, joille voi hymyillä, nauraa, asioita, joista voi kiittää ja riemuita."

Näitä olen nyt koittanut kerätä, ettei mieli olisi niin musta. Yllättävän helposti niitä löytyy:

- leskenlehdet, pienet auringot, tietysti. Ja lähikaupungissa eilen bongasin ensimmäisen voikukankin

- matkalla sinne koivut vihersivät. Ihan oikeasti! Täällä maalla tai ainakin minun pihallani hiirenkorvat vielä odottavat puhkeamistaan, mutta ei se kauhean kaukana enää ole. Vähän vettä ja sitten taas lämpöä, niin eiköhän se siitä! Koivujen viherrys eilisellä matkalla sai kyllä sydämen melkein pakahtumaan: on se kevät ja kesä ihan varmasti sieltä sen perään tulee!

- joutsenet eilisellä matkalla. Ensimmäinen pariskunta näytti vain ns. parhaan puolensa ts. oli etsimässä ruokaa pohjasta ja näin ainoastaan kaksi valkoista pyllyä pyrstöä. Seuraavat sentään uivat kaulat pitkällä ja viimeiset sitten ojentelivat itseään jään reunalla, joten näin nämä koko komeudessaan. (Miten ihmeessä ne ikinä pysyvät ilmassa, nuo jätit?!?)

- hyvät biisit ajomatkalla ja kuopuksen kummallinen huumori. Se, jota ei vaan voi selittää.

- Lidlin alle kolmen euron silmänympärysvoide, jolla on natrue -sertifikaatti. Jee!






- vappu ja ilmapallot katossa. Kuopus halusi välttämättä sähköistää nuo minun hiuksissani ja tuntui, etten vielä tänäänkään saanut tukkaa asettumaan, niin pystyssä ja sähköinen se oli. Sitten se tälläsi itsensä sohvalle noiden alle nukkumaan ja odotti, että putoavat yöllä hänen päälleen, koska - no, miksi ei? Minun äitifilosofiani on yksinkertainen: ennen kun sanot ei, mieti miksei. Jos asia ei ole vaarallinen tai sopimaton, voi sen hyvin usein toteuttaa. On muuten toiminut tosi hyvin ja meillä tehdään vähän omituisia juttuja tämän tästä!

Mutta hyvää vappua, niin oudoille kuin normaaleillekin!


lauantai 27. huhtikuuta 2019

Milloin viimeksi

Bongasin jostain blogista aika suloisen  haasteen, joka on vissiin alun perin lähtöisin Tuulalta Oman katon alta:

Milloin viimeksi

ilahduin, kun kuopus ei pitänyt asioita itsestäänselvyyksinä, mutta ei silti tunnu kohtuuttomasti kärsivän tästä tiukasta taloudestamme. Ilahdun myös aina kun spontaanisti halaa, kehuu ja on muutenkin suloinen. 

nauroin, voi, minä nauran paljon ja usein. Kaikesta huolimatta!


itkin tänä aamuna, kun silmälasistani irtosi sanka. Kyllä  tässä itkukin on aika herkässä...


suutuin minä olen huono suuttumaan. Ehkä silloin, kun koen, että työtämme ei arvosteta. Se saa kyllä minut aina kiehumaan.


harmistuin, kun kuopus ei heti irrottautunut kännykältä ja suorittanut hänelle määräämääni tehtävää.


häkellyin kun eräs henkilö sanoi, että näytin kauniilta. Yleensä osaan ottaa kohteliaisuudet hyvin, mutta tässä tapauksessa se oli vaikeaa.

kokeilin jotain uutta, kun kävin savusaunassa ja porealtaassa.


urheilin - minä?




Hampsteri sen sijaan urheilee joka päivä


luin luen koko ajan. Sain vasta loppuun dekkarin nimeltä Älä silmä pieni. Voin suositella, vaikka se olikin aika hurja kuvaus netin ja nykyajan vaaroista nuorille tytöille ja miksei pojillekin. Huhhuh.


söin no minä olen siitä outo, että syön joka päivä. Usein fetasalaattia, ja minusta on ihanaa, että kuopus myös rakastaa sitä. Saa paljon anteeksi eineksiä tarjoavana äitinä kun lapsi kuitenkin syö salaattia, ituja ja muutenkin tosi hyvin tuoretta siinä sivussa. Niin, mutta siis nyt olen viimeksi syönyt herkullisen sämpylän ja munkin kirppari-kahvilassamme. Kohta rupean laittamaan nuudeleita ja tonnikalaa (tulee siihen tuorettakin).


herkuttelin liikaa ja liian usein. Pitäisi taas ryhdistäytyä...

ostin kirpputorilta jotain. En minä enää muualta mitään ostakaan.


tapasin mukavia ihmisia kirpputori-kahvilassamme tänään. Osa "muuttolinnuistamme" eli mökkiläisistä on jo saapunut ja se ilahduttaa aina.


päätin hieronnan jälkeisessä euforiassa, että tähän on vaan oltava varaa, niin hyvää se tekee.


inspiroiduin
 jaa-a. Taisin inspiroitua trampoliinin hyppykuntoon laittamisesta niin, että värkkäsin muutenkin pihalla ja terassilla.


Sitä pitää jatkaa, nautin lämmöstä ja ulkoilmaelämästä.

Nauttikaa tekin!

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Kala kuivalla maalla

Nuo aurinko ja lämpö tekevät minut niin onnelliseksi! Jäätkin jo järvestä humpsahtavat päivänä minä hyväänsä ja lumi on kasoja lukuunottamatta sulanut. Krookukset pihalla kukkivat ja tulppaanit puskevat lehteä. Trampoliini saatiin kuopuksen kanssa kaksin talven jäljiltä taas käyttökuntoon, naapurin mies kävi vain parempien työkalujen kanssa kiristämässä ruuvit. Trampasta siis. Nyt tuolla par aikaa pompitaan, ja tätä tää tulee olemaan. Ihanaa. 

Mulla ihan naamaa kiristää vaikka laitoi aurinkorasvaa. Vichyä kuluu ja terassilla on ihana lukea. Sitten kun saadaan vielä vähän näkösuojaa ts. kun aronia tekee lehden, niin alkaa olla aikalailla täydellistä. Minä tykkään neljästä vuodenajasta, mutta totisesti annostelisin niitä vähän toisin!






Terassia oli ihana laittaa, ja samalla kun hain kukan (joka taitaa tuoksua liian voimakkaasti minun nokkaani) kaupasta, nappasin matkaan myös minulle tulleen yllätyspaketin, josta paljastui kala. Ihailin kommenttiboksissa RH:n tekemää ensimmäistä ja sain ihan oman. Kyllä nyt kelpaa tuossa istuskella ja nautiskella! Tosin tuossa kuvassa kala ei näy ihan kokonaan, kun sekä ikkunassa että terassin seinässä oli niin rumat sotkut, että oli pakko rajata ja kellauttaa kuvaa vähän vinoon. Pestä en vielä ehtinyt 😉.

Huomiselle, ylihuomiselle ja lauantaille oli luvattu vielä lämpimämpää, joten otetaan tästä nyt kaikki irti, vai mitä?

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Viiden euron satsi

Pääsiäislauantai meni paikallisella kirpparilla kahvinkeittoaputyttönä ja kun pääsin kotiin, oli vielä vähän levoton olo. Niinpä syötyäni starttasin auton ja ajelin viereisen kunnan pääsiäiskirpputorille. Se kyllä kannatti, koska siellä minua odotteli tällainen yhteensä viisi euroa lompakkoani keventänyt satsi:







Mietiskelevä nainen pääsi kirjahyllyn päälle kavereiden seuraan, ruukku lattialle ja nuo sydänkupit keittiönpöydälle ainakin nyt pääsiäisen ajaksi






Turkoosi, joka ei ole lainkaan minun väriäni, päätynee kesällä kiertoon oman kylän kirppikselle, samoin ehkä tuo vihreäkin. Olen taas varannut pöydän (ainakin) heinäkuuksi. Voi olla, että otan jo kesäkuuksikin jos vain vielä samainen pöytä on vapaana. Me kun saimme kuopuksen kanssa asumisterveysliiton tuetun loman heinäkuun ekalle viikolle. Se on ihana asia, lomailemme viikon sadalla eurolla, johon kuuluu ohjelma, majoitus ja täyshoito. Tämän vaan sijoittuu niin, että pitäisi olla juuri silloin kirpparipöytää laittamassa. No, joko teen sen sunnuntaina hallituksen luvalla tai sitten tosiaan otan jo edelliseksikin kuukaudeksi pöydän, jolloin tavarat ovat jo siellä ennen lomaa ja sen aikana.





Esikoisen kodissa on heinäkuussa putkiremontti ja hän on luvannut tulla meille eläinvahdiksi kun joutuisi joka  tapauksessa olemaan evakkossa. Näin hyödymme molemmat!

Kuopus tuli tänään kotiin ja orientoidumme taas pikku hiljaa arkeen. Nyt tosin on - ihanaa kyllä - kaksi vajaata viikkoa luvassa, joten on vähän vähemmän hektistä.





Kerrottakoon vielä, että sunnuntaina kauppamatkalla bongasin kevään ensimmäiset leskenlehdet, ja niitä oli aivan valtavasti. Oli pakko vähän kerätä, vaikka kasvoivat parin sellaisen jättömaakasan päällä. No niinhän siinä kävi, että mennen tullen jalat lipesivät ja alas liu'uin mutaa pitkin pylly märkänä ja kuraisena. Ei muuta kuin tyhjä kauppakassi pepun alle autossa ja vaatteet vaihtoon kotona.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Ei mikään kärsimysnäytelmä

Oikein harmittaa, että en ymmärtänyt ottaa kameraa mukaani pitkänäperjantaina, kun lähdimme ystävän kanssa savusaunaretkelle. Luvassa oli sauna ja ulkoporeallas aivan järven tuntumassa ja vielä saunakahvit. Lähdimme niin hyvissä ajoin, että päätimme nauttia kahvit ja herkullisen rahkapiirakan ennen saunaa ja hyvässä seurassa nautimmekin. Omistajan vaimo on paikkakunnaltamme kotoisin ja hänen äitinsäkin, myös tuttuja, oli pääsiäisen vietossa. Hän esitteli meille upeita neuleita, jotka kaikki oli tehty erikoisilla tekniikoilla, mm. kantapäästä aloitettavat sukat (terkut RH:lle, ajattelin sua) ja kämmekkäät, jotka kyllä näyttivät tissinlämmittimiltä, kun ei vielä tiennyt mitkä ne olivat, mutta istuivat kuin - no - hansikas...😁







Sitten laskeuduimme rantaan ja saunalle, jonka isäntä oli lämmittänyt kunnolla. Pylly melkein paloi... Mutta olipas se elämys, yksi asiakas kiirastorstaina tätä minulle suositteli ja olen kyllä onnellinen, että tartuin tilaisuuteen. Ja siitä, että ystävä on aika helposti houkuteltavissa mukaan tällaiseen. Saunan terassilla oli ulkoporeallas ja siitä oli ihana tarkkailla lintuja, ja tietysti rentoutua. Jotenkin oli upeaa, miten helposti ja luontevasti me suomalaiset olemme alasti ihan ventovieraiden (tai puolituttujen tai asiakkaiden) kanssa. Ja juttua riittää.

Olin muuten aivan superlöysä tuon kokemuksen jälkeen, eikä ihme: savusauna, hierova poreamme ja koipien kastaminen jääkylmässä vedessä saavat varmaan kenet tahansa rennommaksi kuin laki sallii. Niin, ja paluumatkalla autossa nautittu järvikylmä skumppalasillinen, ystävä oli kuskina. 

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Hyvää pääsiäistä!

Minä olen kovasti odottanut tätä breikkiä töistä. Kuopus lähti eilen isälleen, joten saan samalla tauon myös arjen pyörittämisestä. Aika ihanaa!

On minulla tässä ollut mukavaa muutenkin, olen puuhaillut kirpparikahvilassamme, huomenna taas menen kahvinkeittoavuksi, ja tuntuu hyvältä kuulua porukkaan. Viikolla kävin katsomassa Spike Leen BlacKkKlansmanin ja tykkäsin siitä kovin. Loppu oli sellainen, että haluaisin heti nähdä sen uudelleen. 

Nyt pääsiäisenä on luvassa rentoa oloa. Eilen kävi kaksi ystävää istumassa iltaa ja tänään suunnittelen josko lähtisin savusaunaan. Siellä olisi myös ulkoporeallas ja saunakaffet. Maanantaina käymme syömässä äitini ja hänen miehensä kanssa. Muuten sitten vaan olen, luen ja viihdytän pupuja ja hampsteria. Tai se viihdyttää minua.






On se kasvanut jo aika isoksi tytöksi







Rauhallista pääsiäisen aikaa ihan jokaiselle!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

I'm back

On taasen ollut vähän kaikenlaista ja se vaan jatkuu. Asioita, jotka liittyvät töihin ja joista ei julkisesti voi huudella. Mutta on mukaviakin juttuja. Olin viime yön ystävän luona lähikaupungissa, näimme tooosi pitkästä aikaa. Meillä on varsin pitkä yhteinen historia, olemme olleet kämppiksiä Oulussa joskus 90-luvun ihan alussa. Tiet ovat vieneet moneen suuntaan molempia, ja nyt asumme taas aika liki toisiamme. Oli niin ihana päivittää kuulumisia, höpöttää, olla hiljaa, syödä hyvin ja juoda myös. Olla aivan oma itsensä hyvässä seurassa. Sellaista on ystävyys!








Tuossa viime viikolla tosiaan satoi vallan kamalasti lunta, ja sitten kun se auringossa rupesi puiden oksilta sulamaan, näky oli kaunis. Kuin timantteja olisi ollut oksat täynnänsä. Valoa ja iloa vähän sydämeenkin odottelen. Pääsiäisen odotus toki ilahduttaa, laitoin loputkin koristeet hyvissä ajoin. Sain vähän väriä taas kotiin.







Muutama trulli kävi vielä iltapäivällä, aamun olin poissa kotoa. Illalla puolestaan jännätään vaalien tuloksia. Jotenkin on aika hurja ja pelokas olo. Tuntuu, että tämä maailma on ihan rikki. Mutta ei kai sitä auta kun piiloutua tänne maalle omaan kuplaansa ja jatkaa arkista aherrusta?



Lopuksi vielä kirpparilöydöt.
Pöllörasian saa ystävä nimipäivänään
ja puput kiipesivät seinälle pääsiäistä odottamaan!
Yhteensä 2,5€


Mukavaa viikkoa joka tapauksessa teille.

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Tiput litussa

Oli pakko kaivella pääsiäiskoristeet esille hyvissä ajoin, kun meillä on "maailman hienoin" tipukranssi. Tai oli. Tiput olivat varastossa painuneet vähän linttaan mutta kelpaa edelleen meille. Tuli aika nostalginen olo kun katsoin kuvia siitä kun kranssia esikoisen kanssa teimme. Kuvassa toki kuopus. Ja miljoona tipua.





Rairuohonkin kylvin. Ja vähän tipuja ja pupuja ympäriinsä. 



Näitä akateemisia kavereita ostin muistaakseni viime vuonna



Jospa koristeiden kylväminen sinne sun tänne piristäisi, kun tuo sää nyt ei sitä tee. Vihmoo tyynyliinan kokoisia räntälämpäreitä. Äääh! 



Illalla kahdeksan aikaan ... grrr!



Mun pääsiäis- ja vappujuoma saa olla vaikka kombucha. Hassua oli, kun ostin sitä lähikaupasta, niin myyjä pysähtyi ja luki kassanäytöltä että "tarkista ikä". On käymällä tehty joten voi olla <1,2% alkoholia. No ei se tarkistanut kuitenkaan!






Jospa tästä tulisi hyvä viikko? Tai ainakin edellisiä parempi!

torstai 4. huhtikuuta 2019

Draamaa sohvalla

Höpöhöpöpäivitykset jatkuvat. 

Hampsteri käväisi sohvalla ja tapasi Kössin. Pidempään minua seuranneet muistanevat tämän oranssin maasian. (Näyttäisi muuttaneen meille melkein viisi vuotta sitten: klik. Kössi seikkailee myös mm. täällä ja täällä.)

Tällä kertaa Kössi sai köniinsä hampsterilta (no, hampsteri siis oli kuopuksen kädessä kainaloista kiinni pidettynä ja vispasi jaloillaan kuin Aku Ankka -sarjakuvissa konsanaan, ja osui koivillaan suoraan Kössin kuonoon). Kössi oli vähän möksällään yhden illan. Ymmärrän kyllä.






Sitten hän rupesi tutkailemaan tilannetta ja tutustui kirjallisuuden avulla vastustajaansa.




Ihana kirja!



Lopputulema oli, että Kössi jätti meille lapun.




 

Rauha maassa ja ihmisillä ja maasioilla hyvä tahto!
Ja hanspereilla varmaan myös, vaikka ne lienevät autuaan tietämättömiä aiheuttamastaan hämmingistä.

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Vähän on kaikenlaista

töissä ja muutenkin. Isoja asioita, muutoksia, töissä siis. Kotona sitä samaa vanhaa joka kuormittaa.



Meidän hamsterin äiti oli saanut pojan.
Aikas söpö velipoika
(ei kuitenkaan muuttanut meille)!



Paitsi hampsteri ei kuormita, eikä kuopus. Se on ihana ja huomaavainen ja kohtelias. Ja kesäajan aiheuttamasta väsystä huolimatta yhteistyökykyinen ja -haluinen, suloinen. Kuopus siis. Arvostan aivan sairaasti sellaista juuri nyt.

Mutta tulin ilmoittautumaan. Olen hengissä.