Haahaa

sai lapsi maistaa omaa lääkettään. Kuopus tuli eilen kotiin ja se oli sitä mieltä, että hampsteri oli luvatta mennyt kasvamaan sillä aikaa kun hän lomaili isällään. No just! Sitähän se itsekin tekee, vaikka en kyllä ole antanut lupaa. Joka kerran linja-autosta astuu ulos vähän isompi teini, tai ainakin siltä tuntuu.

Pieni hampsteri isolla sängyllä...

Minun oleiluni vaihtui heti kaikenlaiseen tekemiseen. Pääsen tänään kuskiksi kaveriporukalle kun lähtevät leffaan. Huomenna taas on korvapolille aika ja sen jälkeen olisi vähän shoppailtava. Se, että lapsi kasvaa, ei ole ihan pelkästään isäviikonloppujen illuusiota, vaan totinen tosi. Sekä kalsareita että t-paitoja tarvitaan lisää. Eikä yhdet housutkaan olisi pahitteeksi.

...juoksi tomerana kohti projektia:
pahvia on mahtava pureskella!

Korvapolista sen verran, että olette varmaan kuulleet ihmisen polveutuneen vesieläimistä (kaloista) ja sitten jalkautuneet (!) maalle. Tuunattu kala on yksi parhaista termeistä. No, minun pojallani on kiduksen jäänne korvassa, jos joitakin teorioita on uskominen. Klik. Menemme siis korvapolille näyttämään preaurikulaarista fisteliä ja saamaan ohjeistusta. 

Pulp!

Lisää leppoisaa lomailua

Alkuloma on mennyt juuri niin kuin suunnittelinkin: levätessä ja loikoillessa. Kuopus tulee huomenna, joten loppulomasta on sitten jo aktiviteettejakin luvassa. Toki jo eilen kävin kaupungissa ja söimme yhdessä äitini ja hänen miehensä sekä esikoisen kanssa. Se perinteinen paikka ja perinteinen caesarsalaatti - pitkästä aikaa. Pitkästä aikaa myös lämmitin tänään itselleni pakastepizzan, ruokahuolto kun on näinä itsenäisinä hetkinä ihanan vapaata ja vapauttavaa. Olipas muuten hyvä kasvispizza:

Ristoranten Pizza vegetale; näyttää melkein terveelliseltä!

On täällä jotain tapahtunutkin: hampsteri on muuttanut!

Se oli viime yönä nukkuessani vissiin pakannut kimpsunsa ja kampsunsa - arvattavasti pieneen olalla kannettavaan nyyttiin - ja päättänyt siirtyä isompaan mökkiin asustelemaan. Tyttö kasvaa sellaista vauhtia, etten yhtään ihmettele tätä ratkaisua. Sen aiempi majapaikka, keraaminen leipä, kun on varmasti käynyt jo vähän ahtaaksi.

Tuolla pitäisi sitten olla lääniä teuhtaroida loppuikä. Nyt se oli tukkinut ikkuna-aukon nenäliinapaperilla (fiksu eläin) etten voi vakoilla sitä kun se nukkuu.

Mutta nyt taitaa olla minunkin päiväuniaika, pizza painaa mahassa ja silmät lurpattavat. Ehdin ehkä vielä päiväkahville kirppiskahvioomme jahka heräilen. Hyviä kirjojakin on vielä jäljellä ja aurinko paistaa.

Aika ihanaa.

Löysää lomailua

On ihanaa, kun aurinko on paistanut ja se jo lämmittääkin - ja ilma ihan selvästi tuoksuu jo keväälle. Kelpaa! Olen lueskellut, levännyt, kahvitellut kirpparikahvilassamme ja taas sieltä tarttui jotain matkaan. Hyvän kuvan saaminen on kyllä vaikeaa, kun lasi heijastaa, mutta tulppaanitaulu on kyseessä. Aitojakin tulppaaneja on vielä keittiön pöydällä, mutta ne kuihtuvat pois. Tämä ei.

Taulu pääsi ikkunaa vasten nojailemaan, ja jos tuohon kyllästyy, niin kehyksiin voi laittaa jotain muuta. Hinta ei päätä huimannut, 2€.

Esikoiselle löysin täydellisen nimpparikortin

Lahja sentään oli järkevä: ostettiin ystävän kanssa hänelle
idätysastia ja muutamaa eri idätettävää,
vihreää linssiä ja mung-papuja

ja hetken jo harkitsin terassikauden avaamista, kun kelit olivat niin kohillaan. Mutta ei kai sentään helmikuussa? Eikä yksin...

Huomenna sitten liikahdankin lähikaupunkiin: menemme syömään porukalla, äitini, hänen miehensä ja esikoinen. Aika kiva!

Se oli virhe

Ei tämä, niin kuin ei mikään tilannekomiikkaan perustuva juttu aukea kirjoitettuna, mutta menköön.

Kuvitelkaa saapuvanne yöllä autolla yliväsyneenä 24/7 aakkoshuoltoasemalle. Paikasta saa myös erään ketjun hampurilaisia ja pizzaa. Edessänne on asiakkaana kaksi miestä. Toisellakin on päällään värikkäät vaatteet, mutta toinen vasta herättääkin hetkeksi: päässä on violetti-vaaleanpunainen virkattu pipo, josta roikkuu ketjusilmukoin tehtyjä koristuksia. Takki on keltainen, housut polvimittaiset ja vihreät. Jalassa on paitsi eriparitennarit myös vaaleanpunaiset polvisukat, joissa on sydämiä.

Kaksikko miettii pitkään ja hartaasti erilaisia vegevaihtoehtoja. Keskusteluun he saivat kulumaan noin viisi minuuttia ja äärettömän määrän jahkailua ja pähkäilyä, mutta sisältö oli tiivistettynä tämä:

"Onpa hienoa, että huoltiskalta saa nykyään smoothieitakin. Onkohan noissa lisättyä sokeria? Siinä tulee helposti päivän sokerikiintiö sitten täyteen."

"Ja kasvisvaihtoehtojakin on useita. Härkishampurilainen ... hmmm ... kuulostaa hyvältä. Kasvistortilla. Vegeburger."

Myyjälle: "Mä voisin ottaa ton härkishampparin."
Ja jahkailu jatkuu, kun myyjä on mennyt.

"Mä olen joskus syönyt tuon vegeburgerin ja se oli kyllä hyvä. Olikohan tämä virhe?"

Tuli mieleen Putoushahmo, joka sanoi "Se oli virhe". Tai ylipäätään joku/mikä tahansa sketsihahmo. Jostain syystä ensimmäinen reaktio on kuikuilla mahdollisia piilokameroita. Tai polttariseuruetta.

Kuvituskuva. Henkilöillä ei ole mitään tekemistä tarinan kanssa.

Mutta ei, kyse oli todellisesta tilanteesta aamuyöllä ja ihan oikeista ihmisistä. Minun oli ollut tarkoitus nukkua kyseisen huoltoaseman ja kodin välinen matka mutta eihän siitä mitään tullut. Hysteerinen hihitys purkautui huulilta ihan joka kerta, kun mietin miekkosia. Itse asiassa näin tapahtuu edelleen. Sama efekti toistuu esikoisen kohdalla. Häneltä tuli vast ikään tekstari: "Kävin syömässä Hesessä härkishampurilaisen, tuli mieleen ne ...piip-paikan... veijarit :D".

Ikivanha?

Tunsin itseni ikivanhaksi, kun tässä yksi aamu kerroin kuopukselle, että sellainen sanonta on olemassa kuin kevät keikkuen tulevi, ja aloin selittää mitä se tarkoittaa. Kuopus katsoi minua sillä tavalla vähän väsyneesti kuten teinit vain osaavat ja totesi: sä sanoit nuo täsmälleen samat sanat ja asiat viime vuonna tähän aikaan. Auts. No mutta kun se kevät tulee keikkuen...

Muita vanhoja sanontoja, joiden olemme viime aikoina todenneet pitävän paikkansa, on aamun rusko päivän pasko. Maanantaina oli upea oranssin violetti auringonnousu ja sitten onkin ollut siitä pitäen aivan kauheaa keliä. Ahneella on paskanen loppu opittiin jo taannoin, kun tarjolla oli pannupullaa ja kuopus söi yhden liikaa. Se turpoaa mukavasti mahassa... Minä taas en millään opi, söimme taas tortilloja ja aina on pakko änkeä niin paljon täytettä, kermaviilikastiketta, guacamolea, tuoreita asioita ja juustoraastetta, että syöminen on suunnattoman sottaista. Kuopus taittelee omansa siistiksi taskuksi ja naureskelee vielä olemattomaan partaansa. Grrr.

***

Samaisena aamuna pohdimme muuten myös, miksi niin monet piirroshahmot elelevät ilman housuja. Ei siinä mitään, elelköön, mutta kovin epäloogista se kyllä on, kun Muumit pukevat rannalla ylleen uimahousut. Miksi ihmeessä? Tai Aku peittää häveliäästi jalkovälinsä riisuttuaan paidan. Nalle Puhkin kuuluu tähän housuttomien joukkioon, ja hän sai armottoman tuomion kuopukselta: "no se on kyllä sellanen hunaja-addiktoitunut outo karhu joka elää metsässä kummallisen possun ja masentuneen aasin kanssa". Ahaa... eikun siis Ihaa?

Millä todennäköisyydellä

kun lähden kirpputorille etsimään hamsterille keraamista ruokakuppia, koska se on kasvanut jo niin isoksi, että lasinen keikkaa sen painon alla, löydän tällaisen

- hamsterin ruokakupin?!?

Suunnitelma lomaviikolle

Minulla on tulossa tiukat neljä päivää töissä: on tilastoja, tilinpäätöstä, sellaista pientä kevyttä ennen lomaa. Koska sitten se tosiaan alkaa, talviloma. Kokonaista 10 päivää! Perjantaina koulun jälkeen vien kuopuksen lähikaupunkiin ja lähtee sieltä isälleen. Palaa kotiin keskiviikkona illan suussa, joten saan lomailla sekä yksin että yhdessä lapsen kanssa. Optimaalinen kombo.

Koska odotan jo kovasti seuraavaa viikkoa, tein suunnitelman (kiitos vaan Helmi tästäkin hullutuksesta, tarrat on tilattu sun innoittamana!):

Eikös näytäkin aika leppoisalta?
Tulis tulis tulis jo!

Mullin mallin

Eka päivä kolmen päivän viikonlopusta aluillaan ja minulla on jo varsin virkistynyt olo. Olen melkein ottanut aamupäivätorkut, käynyt tilipäivän kunniaksi isosti kaupassa, ostanut lääkkeitä, istunut kahveilla kirppari-kahviossamme jossa tapaa aina mukavia ihmisiä - niin nytkin - ja päättänyt olla siivoamatta. Sen sijaan ostin tällaisen jääkaappimagneetin:

No, täytynee alkuviikosta tai sitten viikonloppuna jos innostun, tehdä kuitenkin jotain kodin hyväksi, esikoinen nimittäin taitaa tulla vierailulle (hupaisaa, tässä suhteessa on kyllä roolit kääntyneet päälaelleen, minä stressaan ja siivoan että hän voi tulla...) viikolla. Oli pyydetty vanhaan kouluun matikan, fysiikan ja kemian sijaiseksi muutamaksi päiväksi. On ennenkin kyselty, mutta ei ole aiemmin aikataulut natsanneet. Nyt natsasi, ja on se varmaan aika velho tunne astella opettajanhuoneeseen "vertaisena" eikä enää kainostellen oppilaana. 

Tarkoitus on viettää rauhaisaa aikaa, mitä nyt kuopuksella on huomenna kaverisynttärit ja minä taidan sillä aikaa mennä tuonne kirpparikahvioon kassaharjoittelijaksi. Voisin sitten välillä vähän autella jos on sairastumisia, myyjän lomapäiviä, tapahtumia tms. Mutta muuten ollaan vaan. 

Levätkäähän tekin. Mukavaa viikonvaihdetta!

Hyvää ystävänpäivää

vaikka sä et olekaan mun ystävä, toivotti kuopus minulle tänä aamuna. En olekaan, minä olen sitä koulukuntaa, että vanhempi, ainakaan lapsen kanssa vielä asuva, ei ole ystävä. Se on huoltaja, vanhempi, kuuntelija, mutta ei ystävä. Sitten kun lapsi aikuistuu, voi asia ollakin sitten jo toinen jossain vaiheessa. Mutta yhtä kaikki, eilen kuopus totesi myös, miten leppoisaa ja mukavaa meillä on. Miten asiat sujuvat. Onhan se oppinut tätä puhetta minulta, mutta hyvältä se silti tuntui, ja siltä, että kannattaa jatkaa samalla linjalla.

Minä toivotan teille myös hyvää ystävänpäivää, rakkaat blogiystävät. 

Teistä on tullut tosi tärkeitä <3

Tervetuloa

hampsterin kotiin.


(Oli pakko päästä eroon siitä kuolemasta ensimmäisenä postauksena, alkoi olla jo vähän karmivaa!)


Kukkuu, joko aloitetaan?

Aika iso tyttö jo, eikös?

Eikä mikään ihme, ruoka maistuu -  tässä kuvassa tomaatti.

Syömisen jälkeen pitää sitten tietysti vähän trenata

Kaikkein parasta kuitenkin on olla kukkulan kuningatar ja tähyillä ihan korkeimmalla paikalla mitä ihmettä kuopuksen huoneessa oikein tapahtuu.

Siitä voi  myös kuikuilla koko omaa valtakuntaa ja todeta, että virikkeitä löytyy.

***

Ehkä ensi kerralla myös ihmisten kuulumisia. Pikkasen ottaa taas koville elämä, työ ja kaikki. Palataan!

Kymmenen asiaa

Luin sekä Sadun että Onnelin versiot siitä, mitä omissa hautajaisissa haluaisi muisteltavan taikka kerrottavan. Tähän haasteeseen inspiroi Matti Nykäsen kuolema ja sen ympärillä käyty keskustelu siitä, voiko kuolleesta puhua kriittiseen sävyyn, vai pitääkö omaksua se ikiaikainen "ei puhuta pahaa" -asenne. Minä olen sitä mieltä, että kaunistelemaan ei tarvitse eikä pidä ryhtyä, mutta voihan sitä kunnioituksesta vainajaa kohtaan pitää vähän pienempää ääntä niistä huonommista puolista. Ainakin hautajaisissa. 

Minä olen silti kertonut vaikkapa lapsilleni isästäni sen karuimman: hän kuoli siihen, että joi liikaa viinaa. Mitä sitä kaunistelemaan, se on kuitenkin tosiasia. Ei tätä kuitenkaan tarvinut hautajaisissa alleviivata. Mitä nyt veljeni kanssa jatkoilla kuuntelimme Tundramaticsin Kun minä kerran kuolen (tahdon votkapullon haudalleni)-biisiä ja itkimme ja nauroimme. On muuten huikea kappale, varsinkin lopussa, kun homma lähtee ihan lapasesta!

No niin, niihin omiin hautajaisiin.

1. Haluan, että minut muistetaan siitä, että en ollut ollenkaan tosikko. Päin vastoin. Huumorintajuni on huono, ja jos lapsiltani kysytään, peräti nolo. Nauru raikukoon!

2. Olen kerran liftannut Jukka-palmun kanssa Helsingistä Ouluun. Niin, ja yhden vuoden aikana liftasin 25 000 kilometriä.

3. Olin rokkityttö (ks. edellinen), joten musiikki ei todellakaan saa olla mitään harrasta eikä hidasta. Rokkipoljentoa ja hauskanpitoa, mieluusti tanssiakin, kiitos!

4. Niin, ja erosin kirkosta 15-vuotiaana heti rippikoulun käytyäni ja konfirmaationi jälkeen. Ateistin haudalla on turha jakaa taivaspaikkoja tai hurskastella. 

5. Rakastan värejä, joten ei valkoista ja mustaa. Oranssia, punaista, keltaista, violettia, räiskyvää. Koskee niin kukkia kuin pukeutumistakin.

6. Olen hippiluomuhörhö, joten tuhkaus, ehdottomasti. Ja mahdollisimman halvasti kaikki vaan. 

7. Haluaisin, että minut muistettaisi siitä, että elin oman näköistä elämää. Aina ne ratkaisut eivät olleet aivan niitä tavanomaisimpia, mutta aina seisoin niiden takana ja kuljin tuulta päin ylpeänä. 

8. Hyvä äiti voi olla myös hassu, outo, sellainen, joka tanssii ja laulaa ja pukeutuu possupukuun. (Ks. kohta 1) Mutta ne lapset ... ne ovat aina ne kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat <3

9. Mitään en kadu. Enkä myönnä.

10. Kiitos ja anteeksi.

Talviunesta ja muustakin nukkumisesta

En ole aivan vetäytynyt talviunille mutta viittä vaille. Vaikka on ihanaa, että aamusta alkaa olla jo valoisaa ja iltapäivälläkin luonnonvaloa riittää yllättävän pitkään, niin tämä järjetön lumentulo saisi nyt riittää. Sitä on oikeasti kohta metri. Talvi saisi taittua valon lisääntymisen myötä. Ja pakkaset! Huomiselle on taas vissiin luvattu kireimmillään  -18 astetta. Miksi?

Miksi, kysyn minä?

Me loikoilemme kotona, eilen otimme molemmat kuopuksen kanssa kunnon päiväunet. Illalla kesytämme hampsteria. Nyt olemme edenneet jo sellaiseen vaiheeseen, että uskaltaa tulla päällemme/syliimme kun juoksutamme sitä aidatulla aluella jossa itsekin olemme. Kädessäkin se käy mutta vielä mielellään pomppaa pois ja tutkimusretkille. Jatkamme harjoituksia.

Välillä se nukahtaa kesken temmellyksen pieneen majaansa

Tyttö on jo kasvanut ja kotiutunutkin selvästi, koska puuhailee kaikenlaista. Illalla kuopus saattaa tulla huoneeseeni ilmoittamaan, että "mä en saa nukuttua kun se juoksee juoksupyörässä kuin heikkopäinen".

Nooo, se kuuluu hamsterien kuntoiluohjelmaan, minkäs sille teet.

Tänään on vielä rento päivä ja illalla ihana shindo. Huomenna minä juoksen kuin heikkopäinen, ilman juoksupyörää vain. Aamusta käyn yhdellä päiväkodilla, lyhyehkön työpäivän jälkeen tulee hieroja kotiin, ja sen jälkeen on vielä esimiesfoorumi ja luonto ry:mme kokous. 

Miksi, oi miksi kaikki aina kasaantuu yhdelle päivälle?

Viikonloppuna minä nukun!


***

Kuopus ei nuku. Ainakaan hissan tunnilla. Ehkä.

Oli saanut hienoa -merkinnän Wilmaan ja kysyin mistä hyvästä se tuli. "Ehkä mun pistari sitten meni ihan hyvin, vaikka mä en muistanutkaan sitä ratsastavaa nyyppää, sitä N:llä alkavaa, sitä Nipo- jotain".
Ai Napoleon?
"Just se!"

Jos aikuistuisi*

Piti sitten sen liikkapussin jälkeen ostaa pari naulakkoakin kirpparilta.

Ja leikkiä ruoalla.

Illalla ei leikitä, illalla syödään tortilloja, kun löysin ainekset luomuna. Nam!

Lisäksi on ihanaa, kun on ystävä, joka toi kukkakimpun.

*niin olisi paljon tylsempää. Luulen mä.