Sivut

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Uusi vuosi

Minulla on monena vuonna ollut kolme toivetta. Ihan sellaisia yleisiä, joskin aika suuria. 

"Haluasin löytää sen puhtaan ja terveen, pienemmän ja halvemman Majan. 
Haluaisin olla onnellinen, yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Poikien kanssa, niin, että hekin olisivat onnellisia. 
Ja haluaisin terveyttä, että voisin jatkaa unelmatyössäni ja esikoinen saisi koulunsa kunnialla loppuun, eikä kuopus altistuisi."

Nyt olen jo vähän luovuttanut majan kanssa (katselen sitä toki), ja kuopuskin on altistunut. Esikoinen sen sijaan elelee hyvää ja onnellista elämää altistuksesta huolimatta, joten se antaa minulle voimaa - ja tekee onnelliseksi. Huolehdin aikanaan, löytääkö sopivaa asuntoa, miten opiskelut sujuvat, rajoittaako altistus kovin, mutta asioita saa aina sumplittua. Kun koti on kunnossa, kestää jonkin verran altisteitakin ja yliopisto-opinnot taas antavat tarpeen tullen monenlaisia vaihtoehtoja läsnäololle, jos se tuntuu tukalalta. 

Mitä kuopukseen tulee, niin suuri kivi putosi sydämeltä kun juttelimme yläasteen rehtorin kanssa keväällä ennen kuin opinnot edes olivat alkaneet ja hän suhtautui altistukseen hienosti. Sanoi heti, että hänellä on perusopetuslain mukaan mahdollisuus tehdä erityispäätös esim. terveydellisistä syistä, jos poissaoloja tulee paljon (kuten esikoisella tuli, ja tästä saatiin vähän opon kanssa vääntää). Hyvin on mennyt syksy poissaoloista huolimatta. Kuopus sai kaikista paitsi kahdesta lukuaineesta ysit ja ne kaksi olivat kymppejä...

Oma terveys on ...noooh... ihan hyvällä tolalla, mitä altistukseen tulee. Siihen muuhun aion yrittä jaksaa keskittyä ensi vuonna. 



Tällaisen Majan sentään löysin joulumyyjäisistä!



Siihen, ja työhyvinvointiin. Siltä osin, kun siihen itse on mahdollista vaikuttaa. Tämä kuluva vuosi oli sen suhteen kyllä kaikkien aikojen pohjanoteeraus. 

Mitä onnellisuuteen tulee, niin kyllä minä olen onnellinen. Moni asia on todella hyvin, koti on puhdas, viihtyisä, työ on kaikesta tuolimatta mieleinen ja poikien kanssa on mainiot välit. Kuopus vaikkapa viestitteli yhden kriisinpoikasen keskellä jouluna isänsä luota että "kiitos kun sä ymmärrät". 💕 No minähän ymmärrän, mutta harvoin 13-vuotiaalta saa sellaista palautetta. Tai että "ihana kun autat mua tän kokeeseenlukemisen kanssa ja oot niin motivoitunut" (kun olin ihan liekeissä kun kerrattiin 1700-luvun valistusaikaa ja siitä seuranneita selkkauksia...)

Ystäviä on ja ne ovat rakkaita ja tärkeitä. Tukevia. Tai siis, tukevat minua, tarvittaessa. Ja tietysti minä heitä.

Kissat ovat tuoneet valtavasti iloa elämäämme myös.



"Tää on muuten mun sukka"


Ja te siellä ruudun toisella puolella! Kiitos, että olette olemassa!

Uusin voimin ja kujein uutta vuotta kohti!

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Rauhallista joulunaikaa

Toivotan parin kehnolla puhelimella otetun räpsyn kera






... niin, siis rauhallista näiden kanssako ...






Kyllä se on ihan mahdollista, aika ajoin!






Kuopus lähti aatonaattona ja esikoinen kotiutui silloin. Aaton vietimme kahdestaan, rauhassa. Ne asiaankuuluvat, puuro, hautausmaa, sauna vastan kanssa. Ja ylensyönti. Joulupäivänä tarjosin aterian äidilleni ja hänen miehelleen. Esikoinen matkaisi heidän kyydissä takaisin omaan kotiin, joten nyt olemme vain me, eläimet ja minä. Rauhassa, edelleen!

Nautitaan!

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Joulu on taas

Ja ihan oikea joulu!

Päätimme kuopuksen kanssa viettää jouluaattoa jo perjantaina. Hänen etuotsalohkonsa on kovassa käytössä kun kyseenalaistaa minua, ajatuksiani ja suunnilleen kaikkea. Minä kiittelen kyseistä osaa päänupista, koska huomaan, että se toimii raikkaammin ja välillä useimmiten paremmin kuin omat aivoni.

Huomenna on siis joulu. Meillä. Vaikka olin ajatellut sen tulevan vasta lauantaina. Siihen liittyi sellainen ongelma, että musaklubit, joista aiemmin kirjoitin, jatkuvat juuri kyseisenä iltana. Eihän äiti nyt jouluaattona voi kapakkaan mennä. Jättää lasta yksin. Juoda vaikkapa yhden oluen... Ei, ei ja ei. Joten meidän joulumme eskaloituu perjantaina. Minä voin lauantaina tehdä mitä ikinä mielin. Jeeee!

Toivottavasti siellä puolella ruutua on leppoisa tunnelma, kiireetön joulunodotus.






Täälläkin on. Jos en voittanut sotaa, niin ainakin taistelun. Kuva (muutaman kuukauden takaa - kylläpä he kasvavat) ainakin on ihan täydellinen! Ja olen aivan varma, että ensi vuodesta tulee tätä vuotta parempi.

perjantai 13. joulukuuta 2019

Hartioiden välissä on ajatusten koti

Olo on kuin tällä kissalla





jolla unohtui kieli ulos suusta.


Minulla unohtuisi varmasti pääkin matkasta, jollei se olisi niin tiukasti hartioilla kiinni.

On levättävä!


***


Hartioiden välissä on ajatusten koti, sanoi muistaakseni Kari Hotakainen. Kauniisti sanottu, mutta juuri tällä hetkellä minun ajatukseni eivät ole kovin kauniita. Olisin mieluusti kokonaan ajattelematta, mutta ikävä kyllä ihmisen mieli ei toimi niin.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Kohti joulua

Itsenäisyyspäivä ja pidennetty viikonloppu tuli ja meni. Kuopus oli isällään, joten minulla oli varsin löysää ja rauhallista täällä. Torstain iltavuoroa ennen kävin kaupungissa ja kaupassa, ostin skumppaa ja saunaoluen sekä pakastepizzan ja päätin, että itsenäisyyspäivänä en pistä nenääni ulos kotoa ollenkaan. Osasyynä oli karsealta näyttänyt sääennuste.




Lauantaina sentään käväisin kirpparikahvilassamme aamu/päiväkahveilla, mutta muuten oli aikalailla rauhaisaa silloinkin. Joskus on vaan pakko levätä oikein todenteolla. 





Nämä näyttävät mallia.

Ensi viikolle on kertynyt yhtä ja toista ja kuopuksellakin on koeviikko. Jahka me tästä selvitään, niin aletaan olla voiton puolella. Jouluaattohan meille  tulee jo 22.12. lauantaina, koska tänä vuonna on isäjoulun vuoro. Minä saan viettää aattoa kaksi kertaa, kun esikoinen tulee seurakseni sitten oikeaksi aatoksi. Vähän on jo joulufiiliskin!

torstai 5. joulukuuta 2019

Minua on huijattu

Jossain mielenhäiriössä ostin alennushinnalla joulukortintekosetin. Siinä luvattiin olevan kaikki mitä tarvitsen tehdäkseni kauniita joulukortteja. 







Höpö höpö!


Puuttui liima. 
Ja kärsivällisyys.
Ja kyky ja taidot ja näkemys.

...kele!


Joten jos joku teistä saa minulta omatekoisen kortin, olkaa armollisia, jookos!

maanantai 2. joulukuuta 2019

Pikkuapulaiset...

...auttavat ihan kaikessa mahdollisessa.  Kuten joulukoristelussa



Ylimmäiset joulukoristeiden tarkastajat työssään



jonka keskeytti huoltomies (tulivat vaihtamaan ovien tiivisteitä ja rasvaamaan tuuletusikkunat). Vessan ja kylppärin hanojen tarkistuksessa piti olla työnjohtajana. Eräänä päivänä tosin oli jo itsekin harjoiteltu näitä hommia






ja myönnän kyllä, että tuo viemäri kaipasi puhdistusta...


Pyykin ripustaminen on aika kiinnostavaa nykyään, samoin vaikkapa torkkupeiton viikkaaminen. Jääkaappi pitää tarkistaa aika ajoin,






samoin tiskikone






ja tyhjät pullot tsekata ennen kauppaan vientiä







ja kuopuksen reppu ennen koulupäivää







Ehkä kaikkein huvittavinta oudointa on se, kun nämä veijarit koittavat auttaa minua myös pyyhkimisessä... Jahtaavat vessapaperia. Avuliaita kavereita. Siitä ei ole kuvaa... sattuneesta syystä!

lauantai 30. marraskuuta 2019

Joulukalenteri

Meidän perheessä aika monella on jo joulukalenteri. Kuopuksella on joku karkki-  tai suklaasellainen ja minä löysin kirpparikahvilastamme tänään tämän käsin väkerretyn suloisuuden





En vielä tiedä, miten yllätän itseni huomisaamuna.

Kissojen yllärit sen sijaan on valmiina






Kuinka voi ihminen seota näin? En sentään ostanut lelulajitelmaa joululahjaksi, vaikka se hetken olikin jo ostoskorissa. Toisaalta joka joulu puput ovat saaneet siemenpötköt - ja näin tapahtunee myös tänä jouluna, joten voi olla, että katit saavat muutakin kuin lahjanauhat paketeista? Mutta mitäs sitten tälle kaverille





?!?


keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Joulukuu lähestyy

Glögikausi on aivan karannut käsistä. Löysin vielä kolmannenkin uuden luomuglögin:



Onnelille terveisiä:
meillä on taas tuollainen tonttu...


Noita aiemman postauksen inkivääriä ja tyrniä olen nauttinut jo useamman pullollisen, tämä omenainkiväärikin maistuu mainiolle. Ainoa, jota en vielä ole uskaltanut ostaa, on kuusenkerkkäglögi. Ehkä sekin pitää vielä korkata. Ja kohta voi jo maistaa punaistakin glögiä, onhan ihan kohta joulukuu. Luojan kiitos...

Se, mitä ei vielä ole korkattu, on ystävän tuoma ihana valkoviini





purrfect! 

Viikonloppuna ehkä?






Kuopuksella on seuraa läksyjen luvussa. Kappaleen otsikko on Maaseudulla asuu monenlaista väkeä. Totta tosiaan asuu!

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Rennoissa merkeissä

Joku varmasti muistaa possupuvun ja ehkä vähemmän julkisuutta saaneen  ...hmm... valaspuvun.

No, asia on nyt niin, että valaspuvun vetoketjulle kävi huonosti. Se vaan lakkasi toimimasta oikein. Avautui ja sulkeutui satunnaisesti ja vähän kiusallisestikin. Niinpä rupesin etsiskelemään itselleni korvaavaa tuotetta, koska nautin rennosta pukeutumisesta kotosalla iltaisin. 

Katsokaa mitä löysin näiden tilalle:



Kuva myyjän


Ei oikeasti voi komeampaa olla.

Minä olen tämän perheen ISO kissa, master cat, king ja queen yhtä aikaa,

vai mitä sanotte?!?

Grrr ja miauuu!

perjantai 22. marraskuuta 2019

Jalalla koreasti

Ensimmäinen toivepostaus ikinä. Tai tarkemmin sanottuna vaatimus. Tai pay back -time... Olen joskus lukenut väärin ihanan Marikan otsikon ja vaatinut uutta postausta. Niinpä tasapuolisuuden nimissä, nyt, kun Marika oli lukenut edellisen otsikkoni Kransseja ja tansseja - johon totta puhuakseni vähän koitin viekkaasti viitatakin - täytyy lunastaa "lupaus".

Aasinsillan kautta. 

Rakastan aasinsiltoja. Ja sana- ja lauseiloitteluja, ja olen enemmän kuin onnellinen, että molemmat poikani jakavat intohimoni ja ovat mahtavia vastaamaan ja asettamaan haasteita minulle täällä saralla. Sanan säilä viuhuu ja nauru raikaa.



Ei aasi vaan löysä kissa
- aasinsilta tämäkin...


Mutta ei minun siitäkään pitänyt kirjoittaa, vaan yhteisöllisyydestä. Samainen Marika huomautti aiempaan lukion näytelmää koskevaan postaukseeni, että meillä taitaa olla aktiivinen yhteisö. No on! Monellakin tapaa!

Tuo ylä-aste -lukion suuri ponnistus, äidinkielen opettajan, joka on myös draamapedagogi, ja musiikinopettajan yhteistyö tuo jotakuinkin joka toinen vuosi meille nautittavaksi musiikillisen näytelmän. Nämä ovat oikeasti olleet mainioita, liikuttavia, hauskoja, hyviä, mutta ennen kaikkea niin nostattavia yhteisöllisyytensä vuoksi.

Nuoret ovat tehneet yhdessä, nähneet vaivaa, harjoitelleet iltaisin, viikonloppuisin, paikallinen käsityöliikkeen omistaja ompelee puvut, tehdään yhdessä. Ja nautitaan yhdessä. Ollaan ylpeitä. 

Tämän kertaisessa näytelmässä tanssittiin, laulettiin, räpättiin, improvisoitiin ja käsikirjoitettiin uudelleen vanhoja satuja. 

Vähän aikaa sitten meillä oli sellainen projekti, jossa haastateltiin ikäihmisiä ja tämän pohjalta heille jokaiselle sävellettiin oma laulu. Nämä humoristiset, traagiset, liikuttavat ja koskettavat tarinat esitettiin sitten suurelle yleisölle omassa "teatterissamme" täydelle salille niin, että tarinankertojat olivat kunniavieraina. Upeaa!

Tästä taas virisi paikallisten tekijöiden mielissä ajatus, josko ravintolassakin, joka yleensä on vähän sellainen luotaantyöntävä juottola, voisi kuitenkin tehdä jotain. Niinpä viiden seuraavan kuukauden aikana saamme nauttia yhtenä lauantaialkuiltana livemusiikista, tanssista, musavisoista ja mukavasta yhdessäolosta eri teemojen mukaan. Näitä on mm. Irlanti, joululaulut jne. 

Aika pian pääsemme siis pistämään jalalla koreasti! On muuten ainakin puolitoista vuotta aikaa, kun viimeksi olen kyseisessä ravintolassa käynyt, joten tanssikengät jalkaan...

Ja kyllä, minä olen se, jolla on paitsi ne tanssikengät, niin myös kyyneleet silmissä kaikesta tästä yhteisöllisyydestä. Se on ihan huikeaa!!!

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Kranssit ja tassit

Molemmat hoituivat kirppiskahvilamme kautta. Tänään oli kranssintekotalkoot, kokoonnuimme ihanalla naisporukalla tekemään joulukransseja myyntiin. Aika upeita tuli, paitsi minun kötöstyksistä toinen sain vähän epäortodoksiset "joulukoristeet" ja joutui omaan ovenpieleen (kun meni pieleen). 





Mutta hauskaa oli. 





Viime viikolla löysin ihanat retrolautaset ja jos näistä syömällä ei piristy niin sitten ei mistään. Kokeiltu on!

maanantai 18. marraskuuta 2019

Se talviuni

Sain kaverinkin talviunille...



Mukavaa maanantaita, minulla vielä lepoloma jatkuu.

perjantai 15. marraskuuta 2019

Jalkapallohistoriaa

No oltiinhan siinä mukana mekin,



...kauhealla kuvalla...



kissojen kanssa!

Vannoutunut lätkämimmi löysi futiksen tässä joitain vuosia sitten. Ja Huuhkajat. Käytiin jopa 2017 Ratinassa katsomassa yksi ikimuistoinen peli (tämä johtui kuopuksen omasta harrastuksesta, jonka johdosta reissuun päästiin).

Mutta nyt vasta sydän suli. Kylmät väreet. Tuli jopa itku...

Höh!

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Ystävät

Silloin kun itsellä on vaikeaa, ovat ystävät kullan kalliita. Ja te ♥!



Katsokaapas, miten osuvan kortin
(ja kukat) sain ystävältä!


"Kiirettäni kauhistelin, voivottelin vaivojani. 
Muistin luetella flunssat ja korvatulehdukset. 
Kirosin huonot säät. 
Kun minun olisi pitänyt kertoa kuinka tärkeä sinä olet minulle"

lauantai 9. marraskuuta 2019

Jouluiloa?

Pöllö kertoi saaneensa ensimmäisen joulukortin. Niin sain minäkin, ystävältä, tänään.





Lähdimme muka kovalla tohinalla kaupunkiin kuopuksen kanssa. Ensin pistäydyimme oman kunnan sekatavarahallissa ostamassa pari ruuvia oven kahvaan - se on ollut irti ja poissa käytöstä ties miten pitkään. Lapsi ei ole sitä juuri kaivannut, ovi on ollut sillä tavalla "vähän kiinni", mutta nyt kun kissat oveluuksissaan aukaisevat sen, piti korjata tilanne. Ruuvit olivat kilotavaraa ja myyjää vähän nauratti kassalla. Pyysi viisisenttistä mutta minulla ei ollut kuin kymmensenttinen, joten maksoin ylihintaa. Ihan mielelläni.

Sitten päätin, että on pakko ensin käydä kirpparikahvilassa evästämässä, ettemme muutu lauantairuuhkassa kiukkuisiksi hirviöiksi. Söimme sämpylää, paistoimme vohvelit (ihana uusi palvelu...) ja löysimme kissoille lelun. Ystävä oli jo tulossa kaupungilta ja istahti kanssamme kahville. Siinähän kävi sitten niin, että kuopus palasi eväsretken uuvuttamana takaisin kotiin ystävän kyydillä ja minä jatkoin kaupunkiin yksin. Ikävä kyllä. Muistutus itselle: ei enää ikinä markettiin lauantaisin...

Tässä kissan mielipide pupukortista






ja uudesta lelusta. Sillä voi leikkiä yhdessä, toinen tappaa vieterin päässä keikkuvaa hiirtä ja toinen saalistaa palloa hökötyksen sisältä, kas näin



.



Huomenna on tarkoitus käydä äidin ja hänen miehensä kanssa syömässä ja jatkaa sitten löysää oleskelua. 

Oikein leppoisaa viikonvaihdetta teillekin!

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Talviunille

Minä taidan vetäytyä talviunille. Hurisevat kissat kainalossa. Eikö ole aika söpöä?




Tässä molemmat sylissäni




Kirkasvalolamppu on  viritelty jo viikkoja sitten, talviaikaan siirtyminen vain pahensi asiaa, koska en ole hereillä silloin, kun lisä(luonnon)valoa olisi tarjolla. Aamut ovat kylmiä ja autoa pitää raapata. Huomenna on pakko ostaa paitsi peite autolle niin myös "rautamehua" ja ehkä b-vitamiiniakin

Kaikki konstit käyttöön!

Mutta jos minusta ei kuulu, niin olen vajonnut talviuneen...

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Kukkulan kuningas

Minun viikonloppuni oli kyllä liki yhtä löysä kuin kuvissa esiintyvän kissan. Eilen sentään raahasin luuni pyhäinpäivän kunniaksi hautausmaalle ja kappeliin. Luvassa oli lohduttavia lauluja. En ymmärrä, miksi tungen itseni näin kauas mukavuusalueelta. Kappeli on kaunis, samoin hautausmaa tunnelmallinen, mutta minä en ole vähääkään hurskas taikka kristillinen ihminen. Olisihan se pitänyt tietää, että repertuaari on melko harras. Mutta ei se mitään, puitteet olivat upeat, samoin akustiikka, ja laulukin kaunista. Kai sitä voi nauttia tällaisesta ihan omalla tavallaan?



Rentona ja pahaa aavistamatta...



Muuten olen oikeasti vain ollut, loikoillut ja lukenut. Rapsutellut kissoja ja ollut onnellinen, että minulla on niin ihanaa, hempeää ja hurisevaa seuraa. Nuo tulevat syliin, kiehnäävät ja puskevat. En ole ollut yksin.




Äh, mitä sä kuvaat?



Meillä on olllut töissä aika hurja vuosi, ja saa nähdä, tuleeko seuraavasta sellainen myös. Olemme keskellä kaikkien aikojen tiukimpia talousarvioneuvotteluja (no, emme oikeasti, mutta minun aikanani, ennen kun tulin kuntaan, on ollut myös sellainen aika, että yt:t ovat oikeasti olleet pelottavat ja todellisuutta). 




Hohhoijaa tätä söpön kissan elämää.




Tänään kuopus tulee kotiin ja sitten alkaakin taas arki. Tosin minä lepään vielä huomisenkin, olen ollut vähän huonossa hapessa viime viikot. Nelipäiväinen viikonloppu tuolloin tällöin korjaa tilannetta. 




No poseerataan sitten!



Oliko sinun viikonloppusi voimaannuttava?

perjantai 1. marraskuuta 2019

Maitoa hakemassa

...tai jotain.

Virikepuiston sijaan vaihdan kuvaa ja tunnelmaa: on luvassa neljän päivän rauhallinen viikonloppu. Siis niin rauhallinen kuin näiden kahden touhupetterin kanssa nyt on mahdollista.




Kuopus lähti isälleen ja minä ihan tosissani mietin, josko poistuisin kotoa seuraavan kerran vasta sunnuntaina, kun hänet pitää hakea bussilta. Ruokaa on ja juomaa, ja kirpparikahvila kiinni, joten mahdollista se olisi.


Rentouttavaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle myös!

tiistai 29. lokakuuta 2019

Virikepuisto

kissoille!

Päädyin tilaamaan kissoille kiipeily- ja raapimispuun. Toiveikkaana, että sitten eivät kiipeilisi bambuisessa jalkalampussa eivätkä raapisi sohvaa... Nähtäväksi jää, toteutuuko toive, mutta ainakin tämä hökötys on kovassa käytössä.




On kiva piilotella, ja sitten taas vähän pallotella. 






Mutta ihan parasta on, kun kaveri tulee etsimään!






Molemmat mahtuvat telineeseen hyvin






ja sieltä näkee kyllä hyvin.






Toki kiistojakin toisinaan tulee.





Silloin voi vaikka viisaampi väistää...





esimerkiksi katselemaan pupuja.



Aktiivista päivää teillekin!

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

2222*

Se oli hyvä, viikonloppu nimittäin. Ainakin tähän asti!

Perjantaina tein vähän vapaaehtoistöitä kirpparikahvilassamme ja se yhteisöllisyys on aina mukavaa. Kuopus meni kaverisynttäreille ja sieltä suoraan nuorisotalolle. Se palasi kotiin yhdentoista jälkeen! Minä vähän tutkailin ja huolehdin myrskyn liikkeistä mutta hyvin tuo pääsi pyörällä kotiin. Halusi vielä, että käyn hänen kanssaan ihailemassa tähtitaivaan "kun on niin upea". Ja upea se olikin, ja tuulikin oli sellainen leppeä, koska lämpöasteita oli vielä tuohonkin aikaan runsaaasti. Katselimme vielä pari jaksoa Rillit huurussa -sarjaa, johon olemme tätä nykyä aivan koukussa.




Eilen oli pakko päästä sienimetsään, kun hurjimmissa ennusteissa luvattiin jopa viittästoista senttiä lunta tänne. Talvirenkaat vaihdatin jo perjantaina myös. No ei sitä lunta näytä tulevan, räntää korkeintaan, mutta ensi viikolla on jo kaikki aamut pakkasella ja useampi päiväkin, joten ihan oiva aika oli renkaidenvaihtoon. Suppilovahverosaaliskin oli oiva.





Tänään on tarkoitus koota kissoille kiipeilyteline, lueskella ja ottaa edelleen rennosti. Joten kyllä, tämä on ollut hyvä viikonloppu!



*Tämä on kahdestuhanneskahdessasaskahdeskymmenestoinen kirjoitus! Wow!

perjantai 25. lokakuuta 2019

Hyvää viikonloppua

Ainaisten kissajuttujen sijaan tulin toivottamaan teille rakkaat ystävät hyvää viikonvaihdetta!






Minä päätin viettää sitä terveellisesti ja luomusti - ehheh heh  heh!

No on sinne yksi pieni epäterveellisyys/kissakin livahtanut mukaan...😸

P.S. Kuulin tänään, että olen ottanut itselleni mahdottoman tehtävän: ajattelin tyhjentää lähi-S-marketin Sangriasta, koska minusta se on ehdottomasti vain kesäjuoma. Ei onnistu, kauppias tilaa sitä sitä mukaa lisää kun minä tyhjennän. Grr. Kysynnän ja tarjonnan laki!

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Mitä ihmettä?

Kaupan kissanhiekassa on jotain vikaa:




***

Tulin vain ilmoittamaan, että elossa olen.
Väsynyt, mutta kissojen rapsutus auttaa. Ja he auttavat arkisissa askareissa.