Sivut

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Introverttikin innostuu

Minulla on ollut viime aikoina kummallisia kokemuksia. Useampiakin. 

Muutama viikko sitten oli mielenkiintoinen seminaari töihin liittyen. Oli aivan mahtavaa innostua, saada ideoita, visioida, haltioituakin. Se kummallinen kokemus liittyi siihen aina niin kiusalliseen hetkeen, kun koitetaan esityksen jälkeen saada keskustelua aikaiseksi, kysytään josko olisi jotain kysyttävää... Ei ole, tai hyvin harvoin on. Minulla ei ikinä, koska inhoan isoissa ryhmissä puhumista, ventovieraiden kanssa vieläkin enemmän. Jännitän usein jo esittelykierrosta kun pitää kertoa kuka on ja mistä tulee,..

Tuolla yllätin itseni ja aivan spontaanisti pyysin mikrofonia (se on se kaikkein hirvein kauhistus, jos jossain paikassa ei oma ääni riitä ja pitää käyttää mikkiä) ja otin lyhyen puheenvuoron Jälkikäteen mietin hämmentyneenä, että mitä tapahtui? Ja minua ei edes jännittänyt! Outoa!

Mutta ei puhuta siitä, mitä iltapäivällä sitten tapahtui, kun romahdin, onneksi jo tuolta lähdettyäni. Tuli sellainen olo, että kaikkinainen innostuminen on aivan turhaa, töissä on tällä hetkellä niin tiukkaa ja hankalaa, että ei oikeasti riitä paukut mihinkään ylimääräiseen. Itkeä vollotin isossa kaupassa, peruin päivällisen esikoisen kanssa ja tulin kotiin turvaan mököttämään.



Kuva on veljeni ottama


Toinen kummallisuus liittyi pikaiseen Helsingin reissuuni. Veljeni siis oli ostanut meille liput Don Huonojen keikalle Tavastialle, ja sinne tuli myös hänen tuttujaan. Olen yleensä tuollaisissa tilanteissa jäykkä, vaivaantunut. Minua ei kiinnosta uudet satunnaiset tuttavuudet. Varsinkaan itseäni huomattavasti nuoremmat, trendikkäät, uraatekevät... Liekö kyse itsetunto-ongelmasta vai mistä. Joka tapauksessa nyt huomasin, että minulla oli helppo ja hyvä olla tämän pariskunnan seurassa, heti alusta asti. Oli mielenkiintoista jutustella, mennä vähän syvemmällekin. Huomasin viihtyväni, tuli jopa tunne, että he pitävät minusta, ovat kiinnostuneita mielipiteistäni. Outoa!

(Toki sitten kotimatkalla jo mietin, josko olivat vain kohteliaita 😀)

***

Se, mitä en tuollaisissa konserteissa tajua, on jatkuva puhelimen räplääminen, kuvaaminen, somettaminen. Eikö siinä mene (suuri) osa kokemuksesta ja elämyksestä sivusuun? 

lauantai 12. lokakuuta 2019

Hyvää yötä ja huomenta

Helsingissä ja Helsingistä.






Pikareissu, monta kokemusta, joista yksi yllä Tavastialla. Olin myös 2003 loppuunmyydyllä jäähyväiskeikalla. Vähän niin kuin ympyrä sulkeutui!

Ihan hyvä startti lomalle.

torstai 10. lokakuuta 2019

Luontohavaintoja

Meillä seurataan todella tiiviisti tirppa-tv:tä




se on vähän tuollainen laajakuva, kuten näkyy





tai oikeastaan niitä on kaksi, mutta tämän käyttäjämukavuus ei ole ihan samaa tasoa.


Mikään ei ole yhtä kiinnostavaa.




Paitsi ehkä puput.


***

Minua kiinnostaa tällä hetkellä loma ja lepo. Sitä on onneksi tiedossa heti iltavuoron jälkeen.

torstai 3. lokakuuta 2019

32 kysymystä

Haahaa, nappasin ihanalta Onnelilta haasteen ainaisten kissajuttujen tilalle.


No okei, yksi kissakuva pitää silti olla...





Avioliittoja
- yksi. Tuskin tulee toista. Jos joskus vielä parisuhteeseen rupean, niin kahden aikuisen ihmisen sellaiseen, jota ei tarvitse virallistaa.

Lapsia
- kaksi. Esikoinen täyttää marraskuussa 21 ja on vaikea ymmärtää, että minulla on jo sen ikäinen lapsi. No, en minä sen paremmin pärjää senkään faktan kanssa, että kuopus eli minun vauvani aloitti juuri yläasteen.

Lemmikkejä
- no niin... eläintarha... Siis meille hankittiin kaksi luppakorvakania, kun ajattelin, ettei kissoja tähän taloon ihan pian enää tule. Sitten seurasi hamsteri, kun oli tarve paijattavalle lemmikille ja puput eivät  sitä enää oikein olleet. 

No, nyt meillä on sitten ne kissatkin...


Leikkauksia
- ei oikeita, mutta munajohtimet on tukittu ja sitten taas vastaavasti poskionteloihin johtavia röörejä laajennettu...

Tatuointeja
- ei ole eikä tule

Lävistyksiä
- nenäkorua (saati korviksia) en laske lävistykseksi

Muuttoja
- oi, ehkä sata. Nyt olen löytänyt sen paikkakunnan jonne varmaan jään, mutta Maja on vielä hakusessa.

Ampunut aseella
- en, enkä aio.

Ottanut lopputilin
- en, mutta ottaisin heti, jos voittaisin lotossa eurojackpotissa tai missä vaan tarpeeksi

Ollut saaressa
- monessakin. Suomessa ja ulkomailla

Autosi
- vanha pieni Pösö.

Ollut lentokoneessa
- lukuisia kertoja, mutta en pidä siitä edelleenkään
 
Onko joku itkenyt vuoksesi
- varmasti on.

Ollut rakastunut
- olen olen, monestikin.

Ollut ambulanssissa
-en ikinä

Luistellut
- joskus hamassa lapsuudessa

Surffannut
- lähinnä netissä

Ollut risteilyllä
- ikävä kyllä. Yhden sellaisen jälkeen en päässyt töihin, kun jostain syystä päätimme unettoman yön sumentamin aivoin, että olisi loistoidea tilata aamupalalla skumppaa. Sanotaan vaikka niin, että se ei päättynyt hyvin...

Ajanut moottoripyörää
- ehei. Ollut kyydissä ehkä kerran ja se riitti

Ratsastanut hevosella
- hui, en!

Lähes kuollut
- välillä tuntuu siltä, mutta oikeasti ei ole ollut lähelläkään

Ollut sairaalassa
- mainituissa "leikkauksissa" ja kahdessa synnytyksessä. Siinä se!

Suosikkihedelmä
- aika kaikkiruokainen olen hedelmien suhteen. Just nyt nektariini
 
Aamu vai ilta
- ilta. Ehdottomasti.

Lempiväri
- oranssi ja punainen

Viimeisin puhelu
- kuopukselta, se pyysi lähettämään kotitalouden kirjasta sämpyläreseptin, jotta voisi leipoa isänsä luona.

Viimeisin viesti
- samalla kun kirjoitan tätä viestittelen yhden kirpparikahvilamme ihmisen kanssa. 

Nähnyt jonkun kuolevan
- en, ja toivon, että vältyn jatkossakin

Kahvi vai tee
- kahvi, runsaalla lämpimällä maidolla.

Paras piirakka
- taas aika kaikkiruokainen

Kissa vai koira
- ehdottomasti kissa. Olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen ollakseni koiran omistaja



Hahaa, taas yksi tilaisuus...


Paras vuodenaika
- kesä. KESÄ! Kesä!


Tulispa se jo!

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Kummallinen viikko

Tällä viikolla teen poikkeuksellisesti töitä tiistaista perjantaihin, kun perjantaina on lähikaupungissa mielenkiintoinen seminaari tai kehittämispäivä tai miksi sitä nyt kutsuisi. Töitä kuitenkin. Niinpä eilen minulla oli maanantai, ja sitten vähän tänäänkin, koska aloitin viikon kirjastokimppamme ohjausryhmän kokouksessa enkä suinkaan työmaalla. Lähikaupungissa. Aloitusaika oli niin kummallinen, että siinä menikin sitten "koko päivä". Eli tänään oli vähän maanantai myös, kun menin ensimmäistä kertaa tälle viikolle kuulemaan oman kirjaston kuulumisia - ja toki hommiakin tekemään.




Huomenna on ajeltava taas lähikaupunkiin, kun kuopuksella on oikomishoito. Kolme kertaa samalla viikolla on kyllä poikkeuksellista. Onneksi kahdesta kerrasta saan kilometrikorvaukset. Niin, ja huomenna on jo torstai - kummallista. Iltavuoro.





Kotielämä on sujunut mukavasti, riiviöitä rapsutellessa. Verhot menivät vaihtoon, tulin siihen tulokseen, että kappa on järkevämpi valinta pienten kiipeilevien kissujen kanssa. Lähikirpparilta löytyi vahvasta kankaasta kappa ja pöytäliina, joka sekin pääsi verhoksi. Yhteensä 1,50€. Ihan kiva, vaikka nuo eivät aivan minun väriset olekaan, tai lähinnä vissiin vähän haalea on tuo beige mun makuuni. Sehän ei ole väri, ainakaan minun värikartassani!



Verhot vaihtoon...voi pahus!



Tänään oli vielä sellainen erikoisuus iltapäivällä. että minä tein kuopukselle tortilloja ja hän teki minulle sosekeittoa. Kotitalous on alkanut seitsemännellä luokalla, ja jonkinasteinen innostus myös. Toki osa kokkauksista on läksyjä, mutta tämä taisi olla ihan vaan harrastuneisuutta. Keittoa jäi vielä huomiselle evääksi. Aika kiva!






P.s. Onko teillä aina keittiönpöytä siisti? Meillä ei, siellä voi piileskellä vaikka kissoja!

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Syksyn puutarhahommia

Jänis-/suojaverkkojen asennus.






Ihan hiukkasen liikaa on pikku kisuja kiinnostanut aiemmin selvästikin liian matalan aidan takana asustelevat puput. Oli pakko keksiä joku veden/kissanpitävä suunnitelma.






Niinpä suojasimme jänikset ...no... jänissuojaverkolla!







Kävi vissiin voimille moinen yritteliäisyys.







Nukkuva kissa on kyllä suloinen ja kaunis otus.


***

No kyllä me tehtiin oikeitakin pihahommia: purettiin trampoliini ja vietiin ulkokalusteet varastoon. Tulkoon sitten p*kele se talvi, kun ei kai sille mitään voi...

perjantai 27. syyskuuta 2019

Kiitos ♥

ihana Helmi, olipas suloinen yllätys,





eikös? Se pääso heti kehyksiin.






Minäkin voisin nykyisellään nukkua reilusti yli puolet elämästäni. Mitäs jos sitä paneutuisi talviunille? 

Ja katsokaa, mitä minä löysin kauppareissulla tuolle kaveriksi:






Hyvää viikonloppua itse kullekin. Kissoilla ja pupuilla tai ilman!





keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Glögikausi?

Ystävä toi minulle jo ensimmäisen glögin mutta kieltäydyin avaamasta sitä.






Mutta sitten menin itse kauppaan ja taisin villiintyä ihan totaalisesti. Inkivääriglögi.





Tyrniglögi. 





Nam!

Inkivääriglögi on testattu ja oli hyvää, aika tujuakin. Jopa minulle, vaikka käytän tuoretta inkivääriä smoothieihini ihan säännöllisesti ja olen aika harjaantunut. Mutta voin suositella, kellä vatsa kestää!

maanantai 23. syyskuuta 2019

Kissa-tv 24/7

Onpas tehnyt hyvää olla poissa koneelta ja netistä. Nyt, kun kotona on kaksi hulvatonta viihdyttäjää, ei tule istahdettua läppärille läheskään niin usein kuin ennen. Hyvä niin. 



Me katsomme kissa-tv:tä ja kissat katselevat ulos


Olen myös lomaillut aika löysästi, ja se on tehnyt todella hyvää. Tänään nukuin kissa kainalossa kahden ja puolen tunnin päiväunet. Sitten toiset, puolen tunnin mittaiset. Yöksikin uskon unta riittävän. Huomisen saan vielä lepäillä.



Otan mallia näistä!



Mutta suurin osa ajasta on toisaan kulunut näiden veijarien kanssa. Kasvavat kauheaa vahtia, mutta kyllä vielä aika pieniä sittenkin ovat, kun käpertyvät nukkumaan. Rokotuksessakin käytiin ja tehosterokote on vielä edessä, mutta mukavasti menee kaiken kaikkiaan. Ikävät asiat unohtuvat kun rapsuttaa pientä karvaista kisua...







Jotain yhdennäköisyyttä on havaittavissa Eskossa ja Erikissä. Hih!

perjantai 20. syyskuuta 2019

Wilma ei pilannut elämää

Meidän perheessä on Wilmasta, tuosta koulun ja kodin välisen viestinnän sähköisestä apuvälineestä, pääosin positiivisia kokemuksia. Täällä päin maailmaa opettajat osaavat jakaa kannustavia merkintöjä niiden aiheellisten negatiivisten (läksyt tekemättä, opiskeluvälineet kotona, tunnilta myöhästyminen) lisäksi. Säilyy tasapaino. 




Keskustelu eräänä iltana:
- Mitä sä teit musiikin tunnilla kun Wilmassa on merkintä?
- Varmaan jotain oikein. 

Keskustelu eräänä päivänä:
- Mitä sä teit enkun tunnilla kun Wilmassa on merkintä?
- Olin sairaan nopee.
(Onko se aina hyvä asia, kysyn minä...)

Keskustelu yhtenä iltana:
- Mitä sä teit hissan tunnilla kun Wilmassa on merkintä?
- En häirinnyt tunnilla.

!!!

Helppoa kun sen osaa...
...tai siis jos se, että ei häiritse, oikeuttaa Hienoa -merkintään.

***

Arvatkaas mikä myös on hienoa?
Minulla on viiden päivän loma. Jeijeeeee!!!

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Tule apuun, Dr. A mi so!

Voi, sain taas mielenkiintoisen kommentin blogiini. 

Ajatella, ensin poikaystävä hajotettiin ja sitten hän palasi takaisin, "pysy pysyvästi mukana". Minä en niinkään ole sellaisesta kiinnostunut (luoja varjelkoon minua edes näkemästä eksää) mutta miten olisi henkinen puhdistus, rasvanpoltto ja laihtuminen? Entäpä menestys ja promootiotaika, varakas? Hmm!





Luin online-kommentin Los Angelesissa toimivasta journalistista paljastaa kuinka hän löytää poikaystävän, 2 kuukautta sen jälkeen kun hänen entinen poikaystävänsä hajotettiin.
Lähetän sähköpostiviestin yhteyttä samaan Dr.Amisoon, koska minulla on tämä voimakas aikomus, että asiat toimivat minulle, uskoin todistusten olevan tosielämän todisteita. Tajusin, että tämä olisi hyvä jakaa täällä, koska tiedän, että se inspiroi myös muita.
onneksi minulle löysin Dr.Amison sähköpostiyhteyden blogiviestissä. Todistan tänään maailmalle ilosta ja onnellisuudesta ... tämä on yksi elämäni iloisimmista hetkistä. Dr.Amiso Suuri Rakkaus-Loitsu lunasi loitsun puolestani palauttaakseni entisen aviomieheni taika- ja rakkausloitsuillaan.
Olen naimisissa yli 6 vuotta ja se oli niin kauheaa, koska aviomieheni huijasi minua todella ja haki avioeroa. Erotimme ennen kolme kuukautta sitten ja palasimme takaisin takaisin niin paljon kerjäämisen jälkeen mukavilla rakkauden lahjoilla.
Rakastan mieheni niin paljon. En olisi voinut tehdä mitään vahingoittaakseen häntä tai saadakseen hänet tuntemaan olonsa huonoksi..halusin vain hänen takaisin rakastavan minua ikuisesti. tänään elämme molemmat onnellisina yhdessä. Rakastan häntä niin paljon. Tarkoitan, että hän oli ensimmäinen rakkauteni (ainakin sellainen tuntuu).
Olen kiitollinen ja upea tälle hienolle miehelle. Pelkäsin aluksi epäilystä, mutta yritän sen ja se toimii minun hyväni. Olen varma, että tämä toimii myös sinulle, 100% varma.
ota yhteyttä hänen henkilökohtaisen viestinsä kautta.
hänellä on valtuudet ratkaista seuraavat suhteita koskevat kysymykset -
* Rakasta loitsuja Win-Back Ex-rakastaja ja pysy pysyvästi mukanasi.
* Menestys ja promootiotaika, ja varakas.
* Perinteiset yrtit ja juuret parantavat syöpää, aivohalvausta, neitsyöpää, HIV / aids-parannusta.
* Maaginen loitsu rintojen ja rintojen suurentamiseen / pienentämiseen.
* henkinen puhdistus, rasvanpoltto ja laihtuminen.
* hedelmällisyysmaagia - NAISEN hedelmät, kuljeta omaa lastasi.
* taikuutta, SPELL LOTTERY & WIN-PELIT SPELL
Internet auttaa todella paljon tarjoamalla nopeita ja kiireellisiä ratkaisuja elämän ongelmiin.
tässä on Dr.Amison henkilökohtainen sähköpostiyhteys.






Halutessasi saat yhteystiedot minulta!

perjantai 13. syyskuuta 2019

Tutkielma

karvakavereista

osa yksi: Vici aka Viki!





Ei ihan hirveän iso vielä






mutta kyllä se kasvaa kun uni maittaa - ja ruoka






aurinkoinen paikka sohvalla tai maassa on ihan parasta






ja ihmisten rapsuttelu. Tai siis se, että ihmiset rapsuttavat.





Mutta parasta taitaa sittenkin olla veljen vieressä nukkuminen.


Seuraavassa osassa Eric aka Eki.

torstai 12. syyskuuta 2019

Ainakin miljoona sinistä kissaa *

No kaksi. Valkoista, tai melkein valkoista.




Nukkuu 




ja syö





ja taas nukkuu!







Puuhaavat ne muutakin.






Kissamaisia juttuja.






Mukavasti ovat kotiutuneet. Tällainen vahinko meille sattui!



*on kirjan nimi, jos ei ole kaikille tuttu!

lauantai 7. syyskuuta 2019

Elämä kantaa

Meillä oli tänään sadonkorjuutapahtuma kirpputori-kahvilassamme. Todella mainio päivä, kivasti myyjiä ja asiakkaita. Hyvä tunnelma ja upea porukka. On ilo olla mukana, kuulua johonkin. Olla osa yhteisöä. Tarkoitan nyt koko tätä pikku paikkakuntaa, en pelkästään talkooporukkaamme, josta siitäkin on tullut lyhyessä ajassa varsin tärkeä osa elämääni. Samoin kuin koko paikasta. Turvapaikka myrskyjen keskellä. Sellainen, jossa voi olla aika lailla oma itsensä. Välillä vaisu, toisinaan riehakas. Höpötellä. Olla hiljaa. Tavata ihmisiä, mutta sitten myös lähteä, kun sosiaalisuus käy introvertille ylivoimaiseksi. 


Ystävä sujautti vitosen ja sanoi "Osta itsellesi kukkakimppu".
Ostin salaatin (kasvisten myyjältä) ja sain kimpun alehintaan,
salaatti ja kimppu yhteensä viisi euroa.



Kevät oli melkoisen raskas, eikä kesäkään tuonut tarvittavaa helpotusta. Itse asiassa kun tarkemmin ajatteleen, hässäkkä alkoi kehkeytyä jo viime loka-marraskuun vaihteessa, keväällä se vaan eskaloitui. Tällä hetkellä työn iloni on kadoksissa ja paljon muutakin. Muun muassa motivaatio. Välillä elämänilokin tuntuu olevan hakusassa. 

Niinpä on ollut aika ja aikaa miettiä elämää, syntyjä syviä. Sitä, mitä minä oikeasti haluan ja tehdä liikkeitä siihen suuntaan. 








Ystävältä lainassa olevista Hyvin mielen korteista tulee ajatuksia herättäviä lauseita. Juuri nyt vuorossa olivat "Luotan sisälläni olevaan tietoon" ja "Luon mielessäni unelmani todeksi".

Haluaisin ajatella ja uskoa, että elämä kannattelee!

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Ymmärrystä apteekista

Kävin eilen hakemassa apteekista lapselle lisärautaa ja tilasin samalla oikomiskojeen puhdistuslientä. Lapsi tulee kalliiksi... Tänään pulloa noutaessa sattui silmään puoleen hintaan kaunis rasia:






Kun ostokset tehtyäni menin autolle ja tarjosin namuja kuopukselle hän halusi omansa. No, kerrankos sitä






Oikein ymmärtäväistä loppuviikkoa teille!

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Taas ruokaisa sunnuntai

Tästä on tulossa pienimuotoinen perinne. Ruoanlaitosta sunnuntaisin. Arkiruoan tekeminen on aina yhtä tuskaa, tai teenhän minä, mutta se keksiminen... Vähän on auttanut perjantaisin tuleva kasviskassi. Koska vihaan ruokahävikkiä, niin sitä on hyvä sitten käyttää pohjana tulevan viikon aterioiden kasaamisessa. Tällä kertaa siellä oli mm. palsternakkaa ja punajuurta (tomaattien, salaatin, sipulin, valkosipulin ja porkkanoiden lisäksi). Mutta lopullisen sysäyksen ruokasunnuntaille antoi metsäreissu ja kantarellit. Nam!




Keittelin samettista palsternakkakeittoa ja paistelin sieniä sekä leivän päälle että piirakaksi. Vähän syksyinen sadonkorjuufiilishän tässä jo tuli siitä huolimatta, että viikonloppu on ollut kyllä varsin lämmin (yli 20 astetta) ja aurinkoinen.






Huomisaamuna teen pirteän punajuurimehun ja loput punajuuret paahdan uunissa fetan kanssa joku kaunis päivä. Loput palsternakat taas nakkaan varmaan tällaiseen uuniruokaan. Siinähän sitä tälle viikolle olisikin sitten apetta. Salaattia vaan seuraksi ja suuta kohti!





Lopuksi kukkia kaikille teille. Ostin nuo oikeasti itselleni viikonvaihteen piristykseksi, koska kirpputorirahat elokuulta ovat tulossa pian. 







Tulkoon tästä parempi viikko kuin edellisestä.

lauantai 31. elokuuta 2019

Voimanainen?

Tein viikonlopun virkistykseksi testin Kuka Ankkalinnan voimanaisista olet?

No tietysti:






Kukas sinä olet?