Sivut

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Juhlien jälkeen

Eihän tässä nyt pääse päivittämään ollenkaan, kun on elämä niin tunteikasta. Tänään tuli seuraava iso itku, kun esikoinen nosti rinkan selkään ja lähti yli kuukaudeksi interrailille.


Tässä lakkiaispäivänä juuri ennen lipun laskua
- ollaan jo rennosti ilman takkia ja mirriä...


Huhhei!

Olen yksin kotona lauantaihin saakka, joten ehkä tässä jonakin kauniina päivänä kerkiäisin fiiliksiä kirjoitellakin.

16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Se ei oo koskaan ollut näin kauaa kotoa pois ;-)
      No, saadaanpahan opetella syksyä varten kun muuttaa kokonaan!
      <3

      Poista
  2. Kyllä vaan olen häntä ajatellut koko päivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu!
      Nyt taitavat olla lennolla just.

      Poista
  3. Hienoa että 'annat' lähteä, varmasti tulee takaisin rinkassaan unohtumaton kokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä se itku varmaan paljolti tulikin, onnesta, kiitollisuudesta, siitä, että on niin iso, fiksu ja lähtee. Ja pojat olivat niin autuaan onnellisen näköisiä, auki maailmalle, valmiita ottamaan ne kokemukset vastaan.

      Illalla myöhään oli vielä tullut viesti, että kirjauduttiin just motellille, eli eka piitkä matkapäivä onnellisesti takana!

      Poista
    2. Sepä se, voin vain kuvitella mille sinusta tuntuu. Ole tosiaan ylpeä lapsestasi että haluaa ja uskaltaa tuohon, sillä se ei ihan kaikilta onnistu. On varmasti jännää elää mukana noissa tunnelmissa.'Kirjauduttiin just motellille'...voih!Tulee muistoihin oma isompi lähtöni yksin maailmalle ja se kun pitkän matkan jälkeen heräsin hotellin sängystä ja tajusin, että olen kuin olenkin Espanjassa! Siitä kokeilusta sitten tulikin jo 24 vuoden pituinen reissu...ja jatkuu...(ei tarkoituksenani säikyttää sinua kuitenkaan!).

      Poista
    3. Et sä Sirkku säikytä ;-)

      Olen ylpeä että uskalsi lähteä, koska mä en olis tuon ikäisenä uskaltanut ja onhan se huikea kokemus. Tänään kuulin lukiokaverilta, että kuulemma oli jo somessa esitelty, miten on ekat oluet juotu... no, onneksi ei sen asian suhteen tarvitse huolissaan kuitenkaan olla, olen seurannut puoli vuotta täysi-ikäistymisen jälkeen alkoholinkäyttöä ja todella maltillista on ollut.

      Saanen raporttia aina tuolloin tällöin suoraan itse reissulaiseltakin, mutta koitan toki olla kauheasti kyselemättä.

      Hitsi, mun täytyy tässä ajan kanssa perehtyä sun kirjoituksiin <3

      Poista
  4. Se on kamalaa, mutta kuitenkin ihanaa! Lapsi avaa siipensä ja lähtee lentoon, eikä voi kuin toivoa, että kaikki menee hyvin. Sulla on täysi syy uskoa, että kaikki menee hyvin, kun on tuollaisesta pojasta kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä uskon, ja kuten tossa yllä jo kirjoitin, se laittoi mulle viestin kirjautuneensa motelliin, joten eka pitkä reissupäivä on jo takana.

      Se niiden riemu, avoimuus elämälle, into ja vapaus kirvoitti ne isoimmat itkut <3

      Poista
  5. rohkea äiti olet.
    Lapsella on hyvät tuulet siipiensä alla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän ja luotan ja uskon <3

      Kiitos Marika, rohkeutta tää vaatii, äitiys, sä tiedän kans!

      Poista
  6. Onnittelut vielä kerran teille molemmille! Mä ymmärrän tuon itkun. Se on vaikeaa kun se lapsi siitä lähtee vaikka vain matkalle, mutta toisaalta on myös ihanaa, että hänet on saanut tuohon pisteeseen, että on valmis sinne maailmalle lähtemään. Nyt rentoudut itsekin ihan rauhassa tästä kaikesta hälinästä jota teillä on viime viikot ollut ja alat nauttia kesästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli juuri tuota, moninaista itkua. Iloa, surua, rakkautta, ylpeyttä, haikeutta, vähän kaikkea <3

      Mulla alkaa vissiin huomisen jälkeen loma (jos saan työhommat sille mallille että voin jäädä) reilun kahden viikon loma. Aion nauttia ensin yksin, sitten kuopuksen kanssa ja sitten taas ihan itsekseni.

      Sulle kans mukavia kesäpäiviä sinne ;-)

      Poista
  7. Halauksia, halauksia, halauksia.

    Kerron omalle "matkakaverilleni" kuulumisesi huomenna kun aloitamme matkamme kohti Kuusamoa - uskon, että hän on yhtä ylpeä ja iloinen ja onnellinen puolestanne, kuin minäkin <3 <3

    PS. Ja mistäpä sitä tietää, että kotimatkaa tehdessämme ilmestymme ovellesi "saadaanko tulla yöksi, enää ei jaksa ajaa" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja täällähän on ihan kokonainen huone ilman asujaa, kun esikoinen on yli kuukauden reissussa joten tervetuloa <3

      Multa lämpimät terveiset matkakaverille!!!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana