Välillä tuntuu, että seinät kaatuvat päälle. Tänään on ollut sellainen päivä. Päätin eilen työkokeilun, jossa testasimme, olisiko minusta joskus palaamaan täysipäiväiseksi työntekijäksi. Heti alkumetreillä minulle selvisi, että ei. Ei todellakaan. Nämä kolme kuukautta ovat olleet aikamoista sinnittelyä. Syyskuu yhtä saikuttamista. Viimeksi, kun lähdin terveysasemalta, sairaanhoitaja jäi tuijottamaan ikkunasta ulos otsa kurtussa todettuaan sitä ennen, että "On tää sun tilanteesi Marjaana ihan hirveä". No niinpä.
Aika pysähdyttävää oivaltaa, että olen 46-vuotias, enkä koskaan enää - jollei jotain ihmettä tapahdu - tee kokopäivätyötä. Aika näyttää, palaako vastustuskyky ja voinko jatkaa tätä lyhennettyä entiseen malliin. Aika näyttää myös, kuinka kauan kroppani ylipäätään kestää näinkään. Sitä ei voi ennustaa eikä ajatella liikaa etukäteen, jottei ihan ahdistus veisi. On elettävä päivä kerrallaan. Joskus se onnistuu paremmin, toisinaan katkeroittaa ja on vaikeampaa.
Taloudellisestihan tämä on totaalinen katastrofi. Eläkekertymää ja -ikää en uskalla edes ajatella. Ainoa ratkaisu (sekä nyt että pidemmällä tähtäimellä) olisi se pienempi ja halvempi (ikioma) Maja. Kävin kävellen kaupassa, oli upea syksyinen ilma, tuuli puhdisti vähän päätä ja ajatuksia, mutta talojen katselu ahdisti. Täältä ei löydy minulle riittävän puhdasta oikeassa hintaluokassa olevaa kotia. Ei vaan löydy. Olen pyöritellyt kaikki epätavallisetkin ratkaisut, pappilan, ulkorakennukset, kaikki.
Rahaa on tilillä nolla euroa, lompakossa kaksi. Maanantaina toki tulee asumistuki ja elatustukikin pian. Niillä mennään tilipäivään. Tilistä reilusti yli puolet kuluu vuokraan. Sitten sinnitellään ensin lapsilisään ja taas uuteen asumistukeen. Tämä ei lopu koskaan. On ihan hiukkasen toivoton olo.
Vaikka luonnoksissa olevassa seuraavassa postauksessa toteankin, että jossittelussa ei ole mitään järkeä, niin välillä tulee mieleen: entäs jos emme olisi muuttaneet hometaloon?
Niinpä!
Lottovoittoa odotellessa.
Sitä ennen taidan vetäistä oikein kunnon lauantaikännit. Plääh!
