Sivut


lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluperinteet

Kun viisi vuotta sitten joulun alla erosimme, uudistin meidän perheen jouluperinteitä. Sitä ennenkin olimme viettäneet oman porukan kesken aaton ja joulupäivänä äitini ja hänen miehensä ja välillä myös veljeni tulevat meille syömään. Niin nytkin. Mutta nykyään pöydässä ei enää ole ollut perinteisiä jouluruokia. Koska kumpikaan pojista ei laatikoista ja muista jouluruoista piittaa, en ole viitsinyt niitä pelkästään itseäni varten tehdä. Syömme aattona puuron ja sitten kauhomme suklaata kaksin käsin. 

Sitä pitää ostaa se kolmen rasian pakkaus niin, että jokainen saa omansa ja myös syödä sen ihan siihen tahtiin kuin haluaa. Joka joulu. Minulle ja esikoiselle pitää olla Vihreitä kuulia ja marmeladeja. Niin, ja salmiakkia sitten kun muu makea rupeaa ällöttämään. Joulusuklaita on keitelty myös itse. Tänä jouluna mentiin helpoimman kautta koska esikoinen on kipeänä, ja jätettiin ne väliin kokonaan. Portviinitryffeleitä varten ostettu portviini löytänee tiensä lasiin ja huomisen jälkiruokaan.

Silloin myös äitini ja hänen miehensä ovat ruukanneet tuoda minulle maistiaisiksi heidän laatikoitaan, joten Tapaninpäivänä saan sitten jouluaterian pöytään. 


Joulukuusi koristellaan terassille,
sisällä on sitten kyllä muita joulukoristeita
sekä valoja myös.
Ja tietysti poltetaan kynttilöitä.



Joulurauhan julistus ja hautausmaalla käynti, siellä muualle haudattujen muistomerkki kuuluvat jokaiseen jouluaattoon. Vasta laitetaan likoamaan ja sauna lämpiämään siksi aikaa kun käymme sytyttämässä kynttilän. Viime vuosina olemme vieneet myös isälleni sellaisen uurnalehtoon.

Lahjojen suhteen meillä on käynyt tuuri: olemme aina olleet joulupukin reitin alkupäässä. En ole koskaan nähnyt järkeä roikottaa kiukkuisia ja kärsimättömiä lapsia iltaan asti jalassa, niskassa ja löyhässä hirressä joka paikassa samalla kun itse koitan hermo pinnassa valmistaa jouluateriaa. Niinpä meillä avataan lahjat heti kun kaikki ovat heränneet ja loppu päivä meneekin sitten mukavasti niiden kanssa touhutessa. Usein paketista löytyy joku perhepeli, joten mukavaa yhteistä tekemistä on ollut myös. Lautapelit kuuluvat siis ehdottomasti joulun perinteisiin.

Minusta on ollut tärkeää ja ihanaa tehdä joulusta kiireetön, stressitön ja minun näköiseni, eivätkä pojatkaan ole valittaneet. Sellainen se meidän joulu vaan on!

11 kommenttia:

  1. Parasta onkin luoda omat ja omalle perheelle sopivat jouluperinteet. Hyvää joulunjatkoa :) (toivottavasti pidit lahjasta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastin sitä - teen raakasuklaan sitten joulunjälkeisen paaston lopettamisen kunniaksi tervellisempiä herkkuja <3

      Luin Hesaerin jutun siitä miten ihmiset ahdistuu kun ei uskalla olla joulua oman perheen kesken ja luoda omia perinteitä vaan pitää väkisin olla suvun kanssa. Tiedän, että yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle, mutta mulle nykyperhe on nyt ja lapsuuden perheen kanssa vietetään sitten muulloin (tässä tapauksessa joulupäivänä) aikaa.

      Toivottavasti sä oot saanut joulumielen <3

      Poista
    2. Luin saman artikkelin ja ihmettelin, miten ihmiset jaksaa pahoittaa mieleensä eikä uskalla kertoa omaa mielipidettään.

      Ihme kyllä mulla on varsin hyvä mieli ollut tänään. Toki on haikeaa, mutta ei sellaista suurta surua.

      Poista
    3. Olen ajatellut sua <3

      Ja kyllä, musta aikuiset ihmiset saa kernaasti ottaa itse vastuun omasta joulustaan - meni syteen tai saveen!

      Poista
  2. Mitä?! Kyllä lanttulooraa pitää syödä jouluna!
    Ei vaiskaan. Meilläkään oo ollu, mutta kai tänään tai huomenna käydään anoppilassa sitä lusikallinen maistamassa. Tai mie maistan, muu perhe ei.

    Tuo sukujouluperinne on mulle ihan vieras, aina on primääriperhekin viettäny joulun ihan keskenään vaan. Ennemminkin tuntuu tunkeilulta mennä jouluksi jonkun toisen kotiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan mun lapsuudessa oltu isovanhemmilla mutta sittemmin myös kotona joulut, joten tuntui ihan luontevalta jossain vaiheessa ruveta viettämään oman perheen jouluja. Ja eilenkin tuntui ihan just siltä miltä piti, vaikka joskus ihmiset aattelee, että eroperheet on jotenkin vajavaisia.

      Mä saan laatikoita varmaan tänään ja huomenna katan joulupöydän ;-)

      Poista
  3. Ainoa mitä oikeasti kaipaan on joulusauna, tokihan täällä ois saunavuoroja tarjolla mutta mitään en vihaa niin paljoa kuin kellon kanssa saunomista.
    laatikoista en perusta, sain niistä tarpeekseni aikoja sitten eikä näin yksin ollessa kannata mitään spesiaalia ruveta väsäämäänkään joten ihan perussafkaa ja suklaata joista viime mainittua on mennyt turhankin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suklaalla täälläkin mennään, tosin väliin vähän marmeladia ja salmiakkia ;-p

      Saunaan ei tosiaankaan mennä kellon kanssa, vaan sillon kun mieli tekee. Toivon, että jos joskus Oman Majan löydän, siinä olisi sauna. Niin tärkeä siitä on tullut!

      Poista
  4. Ihana tuo teidän joulunne! On niin mahtavaa, ettei tarvitse pitää perinteistä kiinni ja väkisin syödä laatikoita montaa päivää. Tänä vuonna minäkin osasin ostaa niitä riittävän vähän. Ei jäänyt turhia laatikon loppuja kaappiin enää loppuviikoksi. Tänään sieltä vielä pojat saavat päivällä syödä ja ehkä illaksi on jotain, mutta sitten ne on syöty.
    Kilttejä olimme olleet ja nyt on taas jo arki. Mutta hyvä ja rauhallinen joulu oli ja se on pääasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin lapsille tuntuu ne laatikot olevaan vaan pakkopullaa, niin en mä nyt sitten viitti siitä kiinni pitää. Äiti just muisteli, että kun muut oli aikanaan ihan ahkynä, niin mä söin vaan joulupöydässä herneitä ja ananasta... heh.

      Arki tosiaan alkoi, vaikka meillä kyllä vielä lomaillaan - tai koitetaan päästä taudeista eroon.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana