Sivut


keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Tämä ei ole aprillipila

Tänään minä pakkaan kimpsuni ja kampsuni ja lähden kohti etelän ihmeitä. Isolle kirkolle. Käväisen töissä tekemässä lyhyen päivän ja sitten hurautan lähikaupungista Onnibussilla Helsinkiin. Siellä menemme illalla veljeni kanssa nostalgiakeikalle katsomaan bändiä, josta teininä tykkäsin vallan paljon. Jo pelkkä keikkapaikka on toki minulle nostalginen Helsingin ajoiltani, joista on jo - jestas sentään - 13 vuotta. Huomenna tapaan rakasta entistä kollegaa joka on myös esikoisen kummi, ja erästä toistakin kollegaa. Jännä päivä tulossa! Yöksi palaan jälleen veljelleni ja perjantaina ystävä täältä kotipuolesta hyppää bussiin myös ja huristelee perääni. Olemme sitten kaksi yötä hotellissa ja nautimme vapaaherranrouvan elämästä. Rakastamistani hotelliaamiaisista. Saunasta. Kaupungilla kiertelystä lauantaina, joka sopivasti on arkipäivä. Gudrunin väriloistosta. Ehkä Kaapelitehtaan kirpparista. Kentien Kiasman Mapplethorpen näyttelystä. Annapurnan tuoksuvasta ruoasta... mitä me nyt sitten keksimmekin.

Tajusin vast ikään, että en ole eron jälkeen ollut näin pitkää aikaa poissa kotoa. Olen paitsi pojissa, niin myös pupuissa kiinni. Nyt äitini ja hänen miehensä hakevat kuopuksen tänään iltapäiväkerhosta ja huolehtivat myös pojat kouluun huomenna. Sitten kuopus lähteekin isälleen pääsiäiseksi ja esikoinen jää kotimieheksi pitämään huolta pääsiäispupuistamme. Hänelle tulee kaveri ainakin yhdeksi yöksi seuraksi ja on vakuuttanut pärjäävänsä. Minä puolestani luotan häneen aivan täysin, joten ei tarvitse pelätä kodin olevan remonttikunnossa kun sunnuntaina palaan. Sitten onkin ihanasti vielä maanantai aikaa palautua reissun rasituksista ja orientoitua arkeen. Kuopuskin tulee silloin kotiin.





***

Mikään tuosta ei siis ollut aprillipilaa. Mukavaa aprillipäivää siitä huolimatta!