Sivut


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Välitilinpäätös

Tänään saa avata joulukalenterista ensimmäisen luukun. Tänään on myös välitilinpäätöksen aika. Minä tein tarkkaa seurantaa menoistamme pari vuotta sitten, heti eromme jälkeen. Silloin halusin tietää kuinka paljon ruokakauppaan menee rahaa, paljonko bensaan ja niin edelleen. Nyt, kun tulot ovat siitäkin vielä pienentyneet, tuli tarve tehdä tutkimusta uudelleen. Blogistaniassa on laskeskeltu näitä asioita ennenkin ja luulen, että emme ainakaan siellä kulutuksen kärkipäässä ole, vaikka luomu on kallista ja sitä rataa. Kuukauden ruokabudjetti pysytteli nimittäin meidän kolmen hengen ja kahden pupun taloudessa vähän alle 400€:ssa. (Ruokabudjetti tarkoitti kaikkea, mitä päivittäistavarakaupasta kotiin kannoin, mukaan lukien juomat, wc-paperit sun muut, joita suinkaan emme syöneet.) 

Alkukuun alho näkyi laskelmassamme niin, että hyödynsin pakastinta tavanomaista enemmän, ja kokonaissaldo jäi ruokakulujen osalta edelliskertaista laskentaa hieman alhaisemmaksi. Apteekki nielee meillä tuon päälle aika siivun, mutta bensa-asema taas ei hurraata meidän vuoksemme huuda: koko kuun kulutus oli 60€ luokkaa. Apteekin suhteen jatkan tarkkailua, koska luulen, että tähän kauteen vaan osui useamman lääkkeen ja vitamiinin loppuminen. Muuta kategoriassa oli noiden edellämainittujen lisäksi vaikkapa ulkona syöminen ja rellestäminen, kokonaista 37€. Marraskuussa meni poikkeuksellisen paljon esikoiseen, hän käytti pari kaveria syntymäpäivänsä kunniaksi pizzalla ja kävi Maata näkyvissä -festareilla sekä kerran kaupungissa syömässä ennen koulun tarjoamaa elokuvaa, yhteensä 80€. Muita sekalaisia menoja oli vajaan 200€:n edestä -  tähän kategoriaan kuului sellaisia välttämättömyyyksiä kuin auton suojapeite, parit hanskat kuopukselle ja uusi kattila palaneen tilalle. 





Tämä tarkkailu on ihan mielenkiintoista, mutta siihen se ei enää toisella kierroksella auta, että pohtisi mistä voisi vielä tinkiä. Löysät tuli otettua pois jo ensimmäisen tutkailun ansiosta. Meinasin ensin kirjoittaa, että olisi se mukavaa, jos jotain säästöjä vielä löytyisi, kun tulotkin ovat pienentyneet, mutta laskin sitten huvikseni korotetun elatustuen kanssa nykytilanteemme, ja se ei ole ollenkaan niin paha kun alun alkaen näytti. Minulle jää nyt lyhennettyä työaikaa tehdessäni osapuilleen sata euroa vähemmän käteen kun täydestä työajasta jäi. Tässä voi jo harkita, valittaako sittenkään! Ei niin, että täysikään palkkani suuri olisi, ja nyt se nettona alkaa ykkösellä - uskokaa tai älkää - mutta en minä silti voi kauheasti ruikuttaa. Yhteiskunta kun kuitenkin tulee vastaan ja tukee minua tässä tilanteessa sekä verohelpotusten että pienten tukien muodossa. 

Vielä, kun parin päivän päästä tulee muutama satanen veronpalautuksia, saamme oikein mukavan joulun. Joulumieli minulla jo on, kiitos ihanien, lämpimien ihmisten. Teidän!


***



Kuopus on ihan varma, että minä saan aattona kalenteristani pierun.