Sivut

tiistai 13. marraskuuta 2012

Suuri vai pieni?

Vaikka minä viihdyn maalla ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä on loppusijoitus-paikkani, on suurissakin kaupungeissa omat hyvät puolensa. Kuten vaikka paremmat valikoimat osapuilleen kaiken suhteen. Lähiruoassa ja paikallisissa erikoisuuksissa maaseutu peittoaa kaupungit, mutta muuten sain kyllä kateellisena viime viikonvaihteessa katsella Stockmannin herkun valikoimia. Toki siellä oli valtavasti kaikkea mitä en ikinä edes kuvittelisi syöväni saati tarvitsevani, mutta luomuvalikoimia tarkastellessa tuli kyllä vähän haikeus. Taisin esimerkiksi bongata ainakin viisi eri luomulimsamerkkiä, kun katselin esikoiselle tuliaisiksi saunajuomaa.




Silti olen onnellinen täällä maalla. Olen hirvittävän huono kestämään ihmisvilinää ja ruuhkaa. Esikoinen purskahti nauruun, kun taannoin ähisin aamulla autoillessamme, että "mikäs ruuhka täällä nyt on?" kun yhtä aikaa oli näkyvissä neljä-viisi autoa meidän lisäksi. Mutta meillä maalla se on ruuhka! Ehkä siis edelleen mukisematta raahaan niitä puuttuvia elintarvikkeita kaupungista. Samalla reissulla nappasin vielä lähikaupungista juustosatsin, ja uutena löytönä oli luomumozzarella. Ai miten niin meillä tykätään juustoista? (Koitan syödä viikolla paljon salaatteja ja olisi itsensä kiusaamista päivästä toiseen puputtaa pelkkää tavallista salaattia ilman tuhdimpaa vahvistusta, kuten feta, avocado, tonnikala tai halloumi.)




Juustoportilta bongasin vielä leipäjuuston ja kermaviilin sekä rahkan luomuna. Täytynee taas tehdä toivelistaa - ei joulupukille vaan - lähikauppiaalle.

***

Pieni, ehdottomasti, sittenkin. Kuulkaapa tätä: veimme eilen esikoisen takin ommeltavaksi, kun kainaloon oli tullut reikä. Sovimme, että haen sen tänään. Kuinka ollakaan, ovikello soi illalla ja ompelija seisoi oven takana silmälasit ja vaatteet märkinä. Hän oli polkupyöräillyt kotimatkallaan sateessa tuomaan takin meille, koska oli hoksannut, että ei olisikaan ollut tänään paikalla vaan koulutuksessa. Hamuilin lompakkoa miettien löytyiskö sieltä edes käteistä, ja kysyin paljonko hän ompelusta ottaa. Totesi vaan, ettei mitään. "Ostat sitten taas multa lankoja."

Ei ole totta. Ompelu ja kotiinkuljetus ilmaiseksi!

8 kommenttia:

  1. Aa, sinullakin on blogi! :) Piti tulla katsomaan kun viestin laitoit.

    Tuo on tuttu kommentti, että tiellä on ruuhka, jos siellä on neljä autoa. Mieheni kotipaikkakunnan suhteen se on jo valtava ruuhka. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa matalaan majaani, Tinkki! (Ja kiitos sähköpostista myös.) Tänä aamuna ei onneksi ollut sitä kuuluisaa kahdeksan ruuhkaa; oli vain kaksi autoa minun lisäkseni ;-)

      Poista
  2. Voi vau mitä palvelua ompelijalta!
    Miäkin viihdyn pikkukaupungissa, tosin ei tämä taida ihan niin pieni olla kun teidän. =) Helsinkiin tms minua ei saisi millään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan ollutkin, olin aivan suorastaan liikuttunut!

      Meillä on 4000 asukasta, joten aika pienet on piirit. Kuopus kerran kysyi, että sä taidat äiti olla kuuluisa, kun kaikki tuntee sut. (Ihan vaan asiakaspalveluammattini peruja ;-)

      Minä olen asunut Hesassakin, ja aikansa kutakin. Lapsia en siellä suurin surminkaan haluaisi kasvattaa. (Muutimme pois kun esikoinen oli neljä.)

      Poista
  3. No onpa hyvää palvelua :-)
    Luulen, että minäkin olen maaseudun asukki sielultani, tai suorastaan syrjäseudun erakko...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan olekin. Jotenkin siihen törmää täällä maalla usein. Kun kaikki tuntee kaikki, ei voi oikein huonoa palvelua tarjotakaan.

      Lisää yhtäläisyyksiä - minun loppusijoituspaikkani taitaa todellakin olla täällä!

      Poista
  4. Olen aikoinani asunut Helsingissä kun työskentelin siellä, enkä oikein tykästynyt. Nyt olenkin sitten toisessa ääripäässä, meitä täällä korpikylässä on rapiat 1100 asukasta joten jos ruuhkista puhutaan, niin täällä jo kaksi muoria rollaattoreineen saa kaikki väylät tukkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat on mietteet täälläkin. Ensin Helsinki, sitten keskisuuri kaupunki tästä läheltä ja viimeiseksi tämä tuppukylä. Pientä kohti on ollut minun suuntani, ja näin on hyvä.

      Jos ne rollaattorit vielä ovat terveysaseman käytävillä, niin a vot!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana