Sivut


perjantai 16. marraskuuta 2012

Puulattian kunnossapito

Minulla täytyy aina olla yöpöydällä lukuisia kirjoja. Tuntuu miltei orvolta ja alastomalta, jos ei ole vähintään kolmea-neljää teosta joista valita. Koskaan kun ei tiedä millainen fiilis on: haluaako lukea kevyempää, kenties vähän jännitystä vai sittenkin jotain aivoja kutkuttelevaa. Vaihtoehtoja siis pitää olla. Niinpä minulla oli viime viikonlopun vaivaisella yhden yön ja kahden junamatkan reissulla mukana peräti kolme kirjaa. Voitte vain kuvitella, millaisen määrän opuksia pakkaan mukaan vaikkapa viikon mökkireissulle... Mutta kai meillä jokaisella on omat oudot tapansa, vai kuinka?

Pakkasin matkalaukkuuni Richard C. Moraisin Herkullisen elämän, Antti Kylliäisen Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen -kirjan ja vielä Will Wilesin hassunnimisen romaanin Puulattian kunnossapito. Luettavaksi valikoitui tuo viimeisin. Kirjasta en osaa tai halua sanoa sen enempää, kuin että se oli hyvin hyvin absurdi ja siihen oli välillä vaikea suhtautua. Mutta mukaansa se tempaisi ja jätti jälkeensä omituisen olon.





"Tuijotin pilalle mennyttä lattiaa. Sillä pilallahan se oli. Viini oli jo ajat sitten imeytynyt, kuivunut, tunkeutunut ja pinttynyt puuhun. Ja sitten olivat nuo tassunjäljet jättijärven ympärillä. Mitä kissat olivat oikein touhunneet? Kahlailleet viinissä? Päähäni pälkähti kuva kuivan tasangon juomapaikasta, jonka ympärillä on sorkanjälkiä. Olisivatko kissat voineet juoda tuosta? Maistuiko niille viini, tai mikään alkoholi? Se ei kuulostanut minusta kissoille ominaiselta, mutten keksinyt mitään varsinaista syytä, miksi ne eivät joisi viiniä. Muodostin mielikuvan kahdesta juopuneesta kissasta, jotka liukastelevat viiniläikässä, laulavat toisilleen ja potkiskelevat järsittyä korkkia. Kuin känniääliöt, jotka liukuvat pikkutunneilla tyhjän lontoolaisen rautatieaseman vastapestyllä lattialla. Tapaus alkoi saada mielessäni piirteitä opiskelijajäynästä, se oli harkittu pihistys ja ilkivallanteko, joka huipentui hillittömiin bakkanaaleihin. Varmaan kissat olivat jossakin nukkumassa päätään selväksi. Toivoin kiihkeästi, että niillä oli kauhea kissankrapula." (Lainaus kirjasta Wiles: Puulattian kunnossapito.)

Vanhemmiten olen myös oppinut sujuvasti jättämään kirjan kesken, jollei se pian tempaise mukaansa. Maailma on täynnä hyvää luettavaa, joten ei tunnu järkevältä tuhlata aikaa huonoihin kirjoihin - kevyisiin kylläkin. Luen sujuvasti dekkareita ja romantiikkaakin, vaikka tuo kolmen kirjan satsi antaa vähän vakavamman kuvan lukuharrastuksestani. Tällä hetkellä luen aivotonta Stockan herkku chic lit -kirjaa.

Mikä kirja sinulla on kesken tai varattuna viikonlopuksi?

8 kommenttia:

  1. No hittolainen, tuo Wilesin kirjahan kuulostaa kiinnostavalta! Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katotaan iskeekö lakooninen kerronta suhun!

      Rauhaisaa viikonlopua täältä toivottelen.

      Poista
  2. Aloitin Cecilia Samartinin Senor Peregrinon ja aion ottaa matkalle mukaan huomenna.
    Luin ensin Nora & Alician ja tykkäsin kovasti. Nää on niitä asiakkaan
    suosittelemia löytöjä.
    Toi Stockan herkkun on myös tuttu :)

    Hyvää viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsi, täytyypä tilata ja testata. Olen tainnut lukea noista jotain arvosteluja.

      Kiitti vinkistä ja mukavaa reissua ja viikonloppua ylipäänsä!

      Poista
    2. Tykkäsit Nora & Aliciasta? Säälittävämpää kirjaa en ole hetkeen lukenut. Kaunokirjalliset ansiot kyseenalaiset, uskottavuus tipotiessään, oman totuuden vääntö läpinäkyvää.

      Poista
    3. Meitä on niin moneksi, onneksi.

      Minä en ole tuota kirjaa vieläkään ehtinyt edes aloittaa, joten en osaa sanoa mitään kumpaankaan suuntaan.

      Poista
  3. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. =) Miäkin luin ennen mutta jostain syystä se on jäänyt. Pitäisi varmaan taas etsiä joku hyvä kirja, lukeminen olisi varmaan terveellisempää kuin ainainen näytön tuijottelu...
    Ps. Sinulle on blogissani tunnustus... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, minähän ihan liikutuin. Vai että ihan mahtava? Kiitos kiitos kiitos!

      Vaikka olen koko ikäni ollut oikea lukutoukka, mulla oli piiitkä piiitkä tauko lukemisessa pikkulapsiaikana. Se vaan on niin ymmärrettävää, ettei ole aikaa eikä jaksua lukea sellaisissa pienissä pätkissä kun elämä antaa myöten.

      Musiikkikin minulta katosi lähes kokonaan - nykyään nautin hiljaisuudesta kun lasten äänet vaikenevat.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana