Kävimme kuopuksen kanssa tutkituttamassa korvat ja kunnon tulehdus on molemmissa korvissa. Saimme antibioottikuurin, ja jäin - tietysti - hänen kanssaan kotiin. Maanantaisessa puhelussa isänsä oli hyvin huolissaan sisäilma-asiasta ja mietti jo eskarin vaihtoa. Toppuuttelin, ja ehdotin, että katselisimme kuitenkin vielä tilannetta. (Tiedän myös, että tarvitsemme painavammat perusteet siirtopyynnöllemme kuin yksi korvatulehdus ja pitkittynyt flunssa. On sen verran tahkottu näitä asioita tässä kunnassa.)
Sitten kun ehdotin, että pitäisimme kuitenkin kuopuksen kotona tämän viikon ja katsoisimme helpottaako olo yhtään, olikin ihan toinen ääni kellossa. Nimittäin jos pitäisi jättää omia työhommia väliin ja sillä tavalla. Olen koittanut olla ihan hirveästi kuopuksen isää mollaamatta täällä, mutta nyt kyllä nousi sellainen epätoivo ettei ole tosikaan. Ja raivo sen mukana! Niin kaksinaamaista olla huolissaan mutta sitten - kuitenkin - ajatella vain omaa napaansa. Niin itsekästä. (Ja niin tuttua.) Aamen! Vittu. Anteeksi.
***
Halutessanne voitte vilkaista kauheaa listaa oireista, joista homeasunnoissa asuvien on raportoitu kärsivän. Minulle tuosta järkyttävästä listasta tuttuja oireita on 57, esikoiselle useampi kuin kolme myös. Jäätävää! Minä en halua, että toinenkin lapseni sairastuu.
Kauhistus! En tiennyt, että oirelista on NOIN pitkä! Ja että todella monta oiretta oli mulle tuttuja ja nykyisessä asunnossa helpottaneet... Taas ajattelemisen aihetta.
VastaaPoistaSanoisinpa tuosta exästäsi, että voi räkä!
Eikö ole aika hurja lista! Onpa onni, että nykyisessä asunnossa on parempi, koska vaikka kaikki todellakaan eivät huonosta sisäilmasta sairastu, on yksikin sairastuminen minusta liikaa. Eikä epäpuhtauksien hengittäminen ole terveellistä niillekään, jotka niistä oireita eivät saa.
PoistaMinä käytin (itsekseni ja ystäville, en todellakaan eksälle) vielä vähän roisimpaakin kieltä kuin "räkä" ;-) mutta sain onneksi asian järjestymään.