Sivut


maanantai 18. kesäkuuta 2012

Suloinen sunnuntai

Suloinen sunnuntai takana. Sain nukkua niin pitkään kun unta riitti. Autuasta! Sitten rauhallinen aamiainen akkainlehden ja tsiljoonan hyttysen seurassa. Koitin viedä tarjottimeni ulos mutta huonolla menestyksellä. Esikoinen nukkua posotti pitkälle iltapäivään ja iltapäivällä kotiutui kuopuskin.


Nautimme leppoistasta oleskelusta. Pojat vähän pelasivat ja minä lueskelin, sekä kudoin Pajulahdessa aloittamani kaulaliinan loppuun. Siitä tuli aika pitkä... ja hauska. Päästelin yhdellä värillä puoleen väliin ja toisella sitten loppuun asti. Kun tuon kietoo kaulaan, se on hauskan näköinen. Idea on napattu jostain blogista, mutta en enää millään keksinyt että mistä. Lankaa ostin aika reilusti, kaksi isoa kerää kumpaakin väriä. Täytynee tilata esikoiselta kaulaliinan kaveriksi lapaset, toinen toisesta ja toinen toisesta väristä.


Tässä mallinukkena bambuinen lamppuni...

Sunnuntaina usein jaksan tehdä vähän työläämpiäkin ruokia, ja nyt olin luvannut pojille kotiinpaluun kunniaksi pizzat. Jokainen sai koota mieleisensä. Jälkkäriksi surautimme luomujäätelöstä, banaanista ja mansikoista pirtelön. Saunoimmekin sitten vielä. Mukavaa olla yhdessä, mukavaa olla kotona. Ja mukavaa nähdä ystäviä. Lauantaina kävi viiniystäväni ja sunnuntaina teeystävä. Nautimme kaupunkireissullamme ystäväni kaupasta ostamaamme uutta ihanaa minttuteetä, josta esikoinen teki päivällä myös jääteeversion - oli muuten huippuhyvää.

Huumaava mintun tuoksu

Minä kävin lisäksi katsomassa yhtä asuntoa, josta tiesin jo ennalta, etten siellä pysyisi asumaan. Olisikohan tuo ollut nyt kymmenes näyttö jossa pistäydyin? Sijainti olisi ollut hyvä, olisin voinut luopua autosta. Kaunis järvinäköala lasitetulta parvekkeelta. Todella tyylikkäästi ja kauniisti remontoitu. Asunnossa olisi vähistä neliöistään huolimatta ollut meille oivallinen pohja. Mutta ei. Onneksi huonojakin puolia oli, etten ihan masennu. Ei ollut omaa saunaa ja mieluummin kuitenkin asuisin rivitalossa, että olisi edes jonkinlainen oma piha. Nyt kun siihen on tottunut. Etsintä jatkukoon.

Arki alkaa taas, ja työt, mutta lyhyt viikko edessä. Kohta on jo juhannus!

2 kommenttia:

  1. Kovasti ajattelin tuota teidän altistumista, ettei sitä lomallakaan päässyt pakoon! Mutta taidatte olla peruspositiivinen perhe :-D
    Edelleenkin luen kiinnostuneena kaikki juttusi, vaikka kommentit vähissä :-)
    Minttu, ja nimenomaan viherminttu ei pipar-, on yksi lempimausteitani, laitan sitä joka paikkaan, siis ruokiin ja jälkiruokiin :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy, Mags, Torikeskuksen Coffeasta hakemassa minttuteetä, tuoksu on jotain aivan huumaavaa!

      Tämän altistuksen kanssa on pakko vaaan koittaa olla positiivinen, muuten menee elämänilo ja sitten ei kyllä tule mistään mitään. Onneksi mulla on tapana nähdä asioissa aina ne kaksi puolta... Tämä empaattinen kommentti lämmitti aivan erityisesti, kiitos siis!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana